M•A•U•K•U•J•A

Sää on viilennyt ja syksy saapunut ja sitämyöten myös vääntö untuvapeitosta. Erityisesti Eppu on sitä mieltä, että vaikka turkkieläin onkin, tarvitsee alleen untuvapeiton. Henkilökunta, nahkaeläimenä, puolestaan on sitä mieltä, että peitto olisi kiva päällään. Tässä on siis ratkaiseva erimielisyys ja valitettavasti sitä ratkotaan useimmiten keskellä yötä. Henkilökunta kyllä tuntuu aika usein häviävän tämän taiston ja heräävän siihen, että Epulla on käytössään 100 cm untuvapeiton leveydestä ja henkilökunnalla se loput 20 cm. Yön taisteluiden jälkeen Eppu on todennut, että jos ei yöllä saa rauhassa nukkua untuvissa niin ainakin päivällä ja ihan turha tulla mitään petaamista ehdottelemaan... Ja näin on jälleen kissa saanut pitää päänsä ja henkilökunta taipunut. Ensi yötä odotellessa...

Mikä siinä laatikossa istumisessa oikein viehättää? Mikä se JUTTU siinä on? Miksi sinne pitää päästä tönöttämään? Näköjään sitä on kokeillut henkilökuntakin joskus jonkun aikaa sitten...

Telkkari on edelleen pop. Ei katsella läheskään joka päivä ja Maunoa ei hirveän pitkään jaksa kiinnostaa, mutta Eppua sitäkin enemmän. Punarinnat on parhaita. Näitä löytyy siitä seitsemän tunnin Youtube-pätkästä TV for Cats. Ei olla katsottu koko seitsemää tuntia kerralla. Katseluetäisyys edelleen ergonominen kaksi senttiä ruudusta. Mauno sen sijaan sai kokea ihan live-keikan. Henkilökunta istuskeli soffalla, Mauno päivysti parvekkeella, kun yhtäkkiä kuului hurjaa ryminää, parvekeverkotus kolisi oikein kunnolla. Henkilökunta ryntäsi katsomaan mistä on kyse ja siellä oli Mauno lattialla tuolin ja verkotuksen välissä talitintti kynsissään! Tyhmä suisidaalinen tintti tullut liian lähelle. Itse tilanteesta ei "valitettavasti" ole kuvaa, niin kova bloggari ei henkilökunta ole, että ensin olisi haettu kamera, vaan ensin napattiin Maunoa persuuksista kiinni, että päästi tintistä irti ja sitten vasta haettiin kamera. Tintti lehahti lähikuuseen, joten oletettavasti selvisi...

Mauno haikailee ulos. Käytiin tässä muutamana viikonloppuna pitkillä ulkoiluilla ja kaikki meni tosi hyvin, ihan hiljaista poikaa sisällä. Henkilökunta oli iloinen ja lupasi, että jos näin hyvin menee, voidaan käydä useimminkin. No ei mennyt pitkään hyvin vaan alkoi infernaalinen viikon kestävä huuto. Ja sitähän ei palkita ulkoilulla. Kaipuuta lievitetään sitten parvekkeella ja keittiön avoimen ikkunan ääressä. Nuuhkaisukin ulkoilmaa kiinnostaa. Puippunenkin nuuhkii ulkoilmaa, vaikka todellisuudessa kiljuisi hädissään, jos sinne häntä väkisin vietäisiin. Puippuselle maailma on liian suuri, kotona neljän seinän sisällä on parasta. Vai oliko se sittenkin ulkoilman sijaan se vastapäisessä hopeapajussa kirmaillut orava kun sinne houkutteli? Elävää luontoa telkkarin sijaan?

Aina välillä pitää hemmotella itseään ja valita VIP-aitio karvalakkipuolen sijaan. Se on sitä arjen luksusta.

Ei ole vaikea nähdä näistä kuvista kumpi on Kukkulan Kuningas ja kumpi nöyristelevä alamainen... Kukkula se on pienikin kukkula. Ja ainoa kukkula, jolla tämä herra on kuningas. Kyllä muuten valtaa pitää se toinen. Kunnon painimatsihan se tästäkin tuli.