M•A•U•K•U•J•A

... jotka vie sydämen. Semmoisia on Naukulassa nyt ollut kasvamassa kaksi viikkoa ja eilen tädit huristeli sinne lässyttelemään. Bloggaripassilla mentiin Triolan tädin kanssa, heti varattiin aika kun varauskirja avautui. Namu on aivan valtavan hieno äiti pikkuisilleen. Suhtautui vieraisiin hyvin sallivasti, mutta piti silti silmällä, jos pentuja nosteltiin ja ne pitivät ääntä. Hyvin rauhassa kyllä ruokki pentusia, vaikka laatikon laidalta kuului kovaa lässytystä ja piti välillä vähän hiplatakin. Mutta kun tädeille annettiin käsky kosketella! Pakko oli, muuten ei olis koskettu! Ihan oli rento maitobaari, vaikka jakelupuolella kävi kova hyörinä. En tiedä kuka tämä on, kaikki ovat ihan saman näköisiä, varsinkin kuvissa, mutta joku pieni punainen se hurmaaja se on. Kovasti pennut ovat harjoitelleet mönkimistä ja pieniä näytteitä otettiin jo peitolle nostettuna. Ei varmaankaan kestä kauaa kun alkaa jo vilinä talossa. Aikansa (aika monta tuntia...) lässytystä kuunneltu...

Pojat toivottavat kaikille isille hyvää ja lämmintä mieltä ja ennenkaikkea hyvät painit! Erityisterveiset menevät omille isille Simballe ja Indylle sekä Manu-papalle!

Erkkerissä ikkunalla ollut pesä joutui pesuun ja tapahtui pieni äksidentti, nyt siis fati päivystää ikkunalla. Sen korkeus ei ole oikein optimaalinen, silmän taso asettuu pahasti karmien kohdalle eikä ulos päivystäminen oikein näytä onnistuvan. Lisäksi henkilökunnan osalta optimaalisuus ei toteudu, koska fati turhan korkea, Eppu ylettää mangustiasennossa näykkimään pesän päällä roikkuvaa rönsyliljaa. Mutta ei se mitään, Lady Mauno pystyy silti pötköttelemään lammastaljalla. Ikkunoista toki hohkaa kylmää, mutta onneksi ikkunalaudan alla on patterit ja lämmin ilma nousee ylöspäin.