M•A•U•K•U•J•A

Neljältä aamuyöstä. Ei meillä muuta. Ei kuvia.

Todella pitkästä aikaa päästiin Maunon kanssa käymään sunnuntain ratoksi päivystyksessä. Viimeksi ollaan käyty kun Mauno oli yksi, Epun kanssa ei olla käyty koskaan, joten *kop kop*, akuutteja terveyshätiä ei olla meillä kauheasti koettu. Kaikki alkoi lauantaina iltapäivällä, kun Mauno oksensi. Ensimmäisen kerran karvapötkylän. Sitten limaa. Sitten syömänsä ruuan. Sitten limaa. Mauno oksentaa äärimmäisen harvoin, joten pikkuisen oli huolestuttavaa. Henkilökunnan mennessä nukkumaan joskus puolen yön tienoilla Eppu oksensi, kaksi kertaa. No, siinä oli ihan vain kyse ahmimisesta, ja hyvin tyypillistä Epulle. Sitten kuuden maissa aamulla Mauno oksensi taas, limaa. Eli hieman yli puolen vuorokauden sisään henkilökunta siivosi seitsemät oksut, joista viidet Maunon. Maunolle ei koko aikana oikein ruoka maistunut, vettä se joi, mikä on poikkeuksellista, koska kun pojat syövät märkäruokaa melkolailla pääosin, ei vettä juoda oikeastaan ollenkaan. Aamun harkinnan, tarkkailun ja konsultoinnin jä...

Ei ole hyväksi jumiutua moneksi tunniksi samaan asentoon, vaan on hyvä venytellä välillä. Joskus venytys ja ojennus jää päälle ja uni tulee kesken.  Aika pitkään oli Maunolla lapa ojossa ja taju kankaalla. Eppu nuuhkii kainaloa. Hyvät päikkärit. Ja laatikoitakin meillä on. Ei uskaltanut mennä poistamaan ennen kuvaa, olisi voinut asento muuttua. Sillä mennään mitä on annettu.

Aurinko paistelee satunnaisesti päivisin, mutta illat ovat vielä pitkiä. Onneksi voi ottaa valohoitoa iltaisin ennenkuin päivät pitenevät. Maunolla on oma henkilökohtainen pehmustettu solarium. Ihmisenä sitä ajattelisi, että on vaikea nukkua naama kohti kirkasta valoa, mutta näköjään tässäkin asiassa kissoilla on ihan omat preferenssinsä. Ei tunnu missään vissiin.

Henkilökunta lähti vielä kerran vierailulle Naukulan pieniä punanuttuja katsomaan, ennenkuin he vaihtavat maisemaan omiin koteihinsa. Perinteisesti oltiin matkassa Triolan tädin kanssa ja sössötystä piisasi. Punaiset olivat kasvaneet kovasti sitten edellisen visiitin neljä viikkoa sitten ja siirtyneet yläkerrasta alakertaan väljemmille vesille. Porukalla yritettiin vähän potrettikuviakin ja sitten sellaista yleistä mellastusta kuvata siinä palluttelun lomassa. Naukulan itseoikeutettu päämies Sulo oli luonnollisesti paikalla, mutta pentujen viedessä päähuomion Sulo vetäytyi varjoihin päivystämään, mitä nyt muutaman kerran hyppyytti vieraita päästämään herran ulkoilemaan. Sulo taitaa jo hieman odotella menon rauhoittumista ja pentujen poistumista, vaikka kuulemma yhtyykin leikkiin heti kun oman mamman silmä välttää. Eihän sitä nyt sovi paljastaa kakaroiden kanssa leikkivänsä kun pitää olla perheen mies. Myös Namu-rouva oli entistä enemmän taka-alalla ja antoi vieraiden touhuta...