M•A•U•K•U•J•A

Tässä se taas on, yksi vuosi kahlattu läpi. Mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut. Vuoden alkua sävytti tietysti loppuvuodesta 2017 tapahtunut Maunon dramaattinen poismeno ja Lyyran saapuminen talouteen. Onneksi Lyyran kanssa homma lähti toimimaan heti ensiminuuttien jälkeen ja Epun kanssa niistä on tullut halipupuset. Kyllä täällä ärähdelläänkin, mutta se on yleensä seurausta yli-innokkaasta painijaneidistä. Lyyrahan pomottaa Eppua 6-0 ja Eppu on pitkämielinen diplomaattinen setämies, joka tuntuu lähinnä nauttivan niskahieronnasta. Molemmat olivat onneksi myös vuoden terveinä, lääkärissä ei käyty lukuunottamatta Lyyran kulmahampaan poistoa. Loppuvuoden iloisia uutisia olivat Naukulan tuore kuusikko sekä Flippi-serkun asuintoverin Hyssen parantuminen diabeteksesta. Naukulassa henkilökunta pääsi vierailemaan kokonaista neljä kertaa kuusikkoa katsomassa, viimeisen kerran eilen vielä kun huomenna lähtevät omiin koteihinsa. Hyssen kanssa henkilökunta pääsi opettelemaan diabeetiko...

Toivotamme kaikille oikein rentouttavaa ja leikkisää joulua! t. Eppu, Lyyra ja henkilökunta

Täällä on soviteltu muitakin joulupäähineitä kuin tonttulakkia. Sovittajana jälleen herra aulis, jolle saisi varmaan pukea vaikka mitä päälle ja aina olisi hyvä. Tai vähintään ihan ok. Pääasia, että joku pitää hyvänä ja koskettelee. Henkilökunta oli vähän väsy ja höpsötteli töiden lomassa (ja napsi taas kännykällä). Tigerista saa tällaisia hienoja pakettirusetteja. Epusta tuli hieno neiti. Lyyra suhtautui melko epäilevästi Epun päähineeseen, mutta ei kuitenkaan lyönyt. Tällä kertaa. Hiukan sitä hörhälettä piti kuitenkin ihmetellä. Eppu olisi varmaan voinut olla rusettipäähineessä vaikka kuinka kauan, mutta se pysyi vähän huonosti päässä. Pitäisi jotenkin erilailla saada nuo nauhat solmittua. Lyyra sensijaan kieltäytyi sovituksesta melko suoraviivaisesti saati että siitä olisi otettu kuvia kun neidillä olisi rusetti päässä. Ei ollut, ei otettu.

Pahoittelemme pitkää hiljaisuutta, tässä on ollut vähän kaikenlaista. Kaikki on ihan ok, samat vanhat vaivat kiusaavat eli henkilökunnan työkiireitä ja reissua, pimeyttä, tapahtumattomuutta jne. Joulukalenteria emme tänäkään vuonna rakentaneet, se jääköön Maunon ja Epun jutuksi historiaan. Aika ei ole vielä kypsä uudelle. Ikävä on vielä liian pinnassa. Mutta vähän jotain joulukorttikuvien tynkää yriteltiin. Niitä varten henkilökunta nappasi vintistä eräänä päivänä matkaansa tonttupipot. Niistä muutama napsu (pahoittelemme erityisen huonoa laatua, hämärä ja känny – ei hyvä yhdistelmä). Lyyran ilme oli aika kysyvä, "mikä tämä niinkuin on olevinaan"? Eppu torkkui henkilökunnan työpöydän kulmalla oli sitä mieltä että tämä tuttu ja hyvä. Lyyra hiipi epäröiden katsomaan, että mikäs tämä juttu nyt oikein onkaan. Hmmm, hyvin epäilyttävää... Paras lyödä ensin ja kysellä sitten. Eppu totesi että parempi painaa naama piiloon neidin huitomisilta ja ottaa...