M•A•U•K•U•J•A

Kokeiltiin matokuuria, josko se auttaisi löysään vatsaan ja piereskelyyn. Tabut jauhoin ruuan sekaan ja menivät komeasti ilman mitään ihmettelyjä. Vaan piereskely jatkuu... Palmua suihkutellessani tein löydön. Luulin että ne jo useampi viikko sitten löytämäni riivityt palmunlehdet olivat tosiaan riivitty repimällä, mutta ne taisikin olla syöty... nätisti tehty kukka. Voisi tietysti siinäkin olla syy vatsavaivoihin (hoidossa ollut Ramseshan oksenteli syötyään palmua ja palmu pantiin pakettiin), mutta kun en ole nyt nähnyt Maunoa pitkään aikana palmun kimpussa, en sen jälkeen kun valelin sen sitruunamehulla. Palmun siis.

Pahvilaatikossa joutuu asumaan ja paperitollolla leikkimään. Maunon lempileluja on pullapussi. Pullan pitää olla munkki tai joku muu missä on sokeria tai muuta rapisevaa. Pussi rutistetaan tiukaksi palloksi ja sitten menoksi. Se kiitää hyvin lattialla ja sen kanssa voi peippailla vaikka kuinka kauan. Tänään meni kyllä välillä leikki enemmän paperin repimiseksi, joten palloa kursittiin kasaan teipillä. Ja taas menoksi. Kaikki voittavat.

Monet kyselevät että minkälainen kissa se egyptin mau oikein on? Yksi yleisempiä ja ensimmäisiä kysymyksiä on, onko se sylikissa? Ei, ei se ole. Kyllähän se joskus tulee ihan oma-aloitteisesti syliinkin, nukkuukin jonkun hetken sylissä ja varsinkin viihtyy, jos sitä kanniskelee samalla kävellen. Mutta ei se mikään sylissämakaaja ole pidemmän päälle. Sen sijaan se on kylkikissa. Useimmiten se haluaa pitää jonkinlaisen kosketuksen. Vaikka vain tassulla kiinni pitäen, kunhan on lähellä. Tyypillistä on että kun istun sohvalla (jalat sohvallae nostettuna), Mauno menee nukkumaan, pesemään tai muuten pötköttämään jalkoihin niin että joko sen pää nojaa nilkkaani tai sääreeni tai sitten edes tassulla pidetään kiinni. Tai vähintään kerällä selkä jalkaani vasten. Tai piiiitkänä selällään tuuletellen. Samalla tavalla se tulee illalla nukkumaan. Jalkoihin, tassulla kiinni pitäen tai selkää nojaten. Ei tunge suuhun, päälle, harvemmin edes vyötärön yläpuolelle, mutta kuitenkin lähelle. Mutta eihän si...

Tänään aamulla oli herätys kello kuusi: mauuuuu-mauuuuu. Huoh. Normaalisti herätys menee niin että kello soi 7:30 ja Mauno juoksee sänkyyn pallutettavaksi. Eli aamuääni on hurr-hurr. Aamulla ehdittiin myös peippailemaan makkarin ovien päällä. Nyt ei enää riitä se, että hypätään lipaston päältä lähemmän oven päälle vaan oven päältä hypätään toisen oven päälle - ja kyseessä ovat siis auki olevat pariovet, joten hyppymatkaa on parisen metriä. Töistä tullessa mau-mau oli vastassa. Ja kun kävin vain heittämässä kassin sisään, nopeat paijaukset ja ruuat kuppiin, vaatteiden vaihto ja ovesta ulos oli huuto oven sulkiessani niin kovaa, että kuulin sen vielä ala-aulaankin. Kohta varmaan on uusi asunto etsinnässä... Loppuilta on onneksi mennyt aika rauhallisesti leikkiessä ja nukkuessa.

Määääääääää! Mooouurrrrrrr! Määäääääää! Tunti ulkoilua ja viisi tuntia huutoa ikkunoilla ja eteisessä. Me ehkä lopetetaan ulkoilu.

Yhä ylös yrittää...

Terppa mamma! Tervetuloa kotiin! Mä olenkin silpunnut sulle valmiiks noi herkkunapit tuolta pussista tohon lattialle niin ei tarvii aamusin viskoo niitä mulle! Kätsyä, eikös? Oli vähän aikaa tuossa päivällä niin ajattelin auttaa... Opin nääs hyppäämään tonne eteisen kaapin päällekin. Ja mä oon niin auttavainen kaveri, että tulin auttamaan sohvan peitteen petauksessakin. Eiks auta, jos mä möyrin siellä alla? Mut sit semmottinen juttu, että voisiks ostaa mulle jotain sellaisia ihan oikeita lelujutskia, kun nää tämmöset itsetehdyt on vähän jotenkin noloja ja köyhiä. Ei kehtaa kelleen kavereille sanoa et mulla ei oo siis mi-täään semmosta ostettua kiipeilyjutskaa tai putkiloa. Mut onneks mä tänään opin kiipeen kirjahyllyn päälle! Vähänks mahtinäköalat!

Meillä oli eilen täällä illan päätteeksi pieni kakkainsidentti. Mauno meni kakkakoppiin ja sieltä kuului mölinää ja hyörinää (molemmat ihan normaalia) ja hirveän kauan kaapsuttelua. Kaapsis ja kaapsis, tömps, kaapsis ja kaapsis. Loputtomiin. Sitten sieltä ampaisi ihmeellisesti kepsutteleva Maukulainen ulos. Ihme pukkihyppelyä ja pompahtelua ensin eteiseen, sieltä kautta keittiöön ja sieltä olohuoneeseen. Olohuoneessa sitten persuuksien hinkkaamista mattoon (just siihen, kiitos). Matolle jäi narun näköinen asia ja ajattelin jo että se on syönyt jotain lankaa tai vaihtoehtoisesti siinä on piiiiiiiitkä mato. Hain paperia ja ongin rusetin siihen - RUOHOA. Oli sitten vissiin jäänyt perskarvoihin kiinni ja se pisti pomppimaan. Sitten putsattiinkin mattoa ja lattiaa ettei jää hajuja. Ihmettelin kun edelleen haisi. Syykin selvisi: vatsa on ollut löysällä ja siinä tohinassa oli sitten pöksyihinkin jäänyt kakkelia. Eikun pesulle. Pesu sujui helposti, Maukka asettui oma-aloitteisesti kerälle pesu...

Tänään on Maunon nimipäivä! Meillä on juhlittu rankalla huiskaleikinnällä ja tonnikala-simpukkapäivällisellä. Illaksi on vielä sulamassa possunsydäntä. Kuvitukseksi otettiin vaan tylsiä poseerauskuvia ikkunalaudalla, Maukan lempipaikalla (yhdellä niistä).

Mauno on oppinut uusia taitoja. Yksi niistä on hyppäämisessä saavutettu korkeus. Nyt sitten hypätään lattialta suoraan keittiön pöydälle. Keittiön pöydältä tiskipöydälle. Ja lattialta suoraan tiskipöydälle. Keittiön pöydän saavuttaminen tuo uuden ulottuvuuden maailmaan - keittiön ikkunan. Sieltä pääsee tutkailemaan kaikkea mielenkiintoista (tosiasiassa melkein sama näkymä kuin vieressä oleva olohuoneen ikkuna, mutta keittiön ikkuna on aina raollaan ulos, nuuh nuuh). Iltojen valot vähenevät ja kuvat muuttuvat yhä rakeisemmiksi.

Koska Maukka on kova poika leikkimään, tarvitaan myös leluja. Niitä pitää olla kunnon valikoima erityisesti koska niitä menee aina sohvan ja lipaston alle. Niitä sitten ongitaan kaikkien huonekalujen alta kasoittain. Olen tiksutellut huopaisia hiiriä ja ne ovat todella suosittuja. Ne ovat kevyitä, pyörivät hyvin lattialla ja bonuksena on lampaantuoksu.

Joku possu on nyt vailla sydäntä, kun me pistettiin sellainen pakkaseen. Nam sanoo, Maukka, maistuu!

Maunolla oli taas jänskä-pänskä-päivä. Se pääsi puoleksi päiväksi mukanani töihin. Jouduin tulemaan puolilta päivin käymään kotona päästämään sähkömiehen sisään korjaamaan hajonnutta antennirasiaa ja koska homma ei tullut valmiiksi ennenkuin jouduin lähtemään töihin, nappasin Maunon mukaan. Ei tarvinnut jättää sitä kahden uppo-oudon miehen kanssa, se tunki nokkaansa avoimeen pistorasiaan ja sen lisäksi bonuksena tuli vähän treenausta matkustukseen, outoihin paikkoihin ja ihmisiin. Onneksi työpaikkani on eläinystävällinen toimisto, koiria siellä on useinkin, mutta Mauno taitaa olla ensimmäinen kissa. Matka kopassa ratikassa oli perinteistä huutoa aluksi, mutta loppumatkasta jo rauhallisempaa. Toimistolla jäimme ensin respaan ihmettelemään ja Mauno pääsi pyörimään fleksissä ympäriinsä. Omassa huoneessani se sai ensin olla fleksissä, koska jouduin hetkeksi palaveriin, ja sinä aikana se olikin kieputtanut itsensä lahjakkaasti pöydänjalkojen ympäri ja onnistunut irrottamaan toisen valjaiden...

Naminami. Ihanan luonnollisen ja terveellisen näköisiä kissannameja. Tassu Herkkunappeja. Aamulla on hirveä tunku ovesta ulos. Koska usein mukana on myös roskapussi tai jotain muuta kannettavaa (vähintään Maukan kakkapussit), on ulos meno aika hankalaa, kun pieni luikku yrittää livahtaa samalla. Asiaa ei yhtään helpota kaksi ovea, toinen sisäänpäin ja toinen ulospäin aukeava. Väliin ei mahdu. Olen ratkaissut ongelman heittämällä eteisestä olohuoneeseen kourallisen erilaisia namiraksuja. Mauno on vielä ainakin niin hölmö, että ryntää niiden perään ja pääsen livahtamaan ovesta. Mauta kehutaan älykkääksi roduksi. Ha!

Sen joka on kuvaillut maun ääntä vienoksi ja sointuvaksi sopii tulla tänne kuuntelemaan meidän Paavon määkinää. Tarjoan kupin teetä. Vaikka kaksi. Ulkoilu on ihan kivaa, mutta sen seuraamukset eivät. Taas kun oltiin sunnuntaina ja eilen ulkona (molempina päivinä yli tunnin), oli täällä töistätullessa vastassa määkivä mau. Se seisoo eteisessä ja huuuu-taaa. Mäyyy, mäyyyy. Vaihtaa makkarin ikkunalle, tuijottaa pihalle ja mäyryää. Mäyrynä keskeytyy syömisen ja ankaran leikittämisen ajaksi. Välillä eivät edes leikitysyritykset auta. Niin ja sylissä, kun kuljeskelee. On kuin hoitaisi koliikkivauvaa (no onhan tolla vatsavaivojakin...). Ja taas harvennetaan ulkoiluja.

Paisti! PAISTI! K A K S I P A I S T I A ! ! ! Henkilökunnalla ei ollut läheskään yhtä jänskä ulkoilu tänään. Tylsää. Kukaan ei käynyt huutamassa. Pari kävi kehumassa Maunon kauneutta. T-y-l-s-ä-ä. Mauno rohkaisi mielensä ja käveli ensimmäistä kertaa porttikongin läpi etupihalta sisäpihalle.

Tänään tajusin, että pari vuotta sitten ostamani ja paljon pitämäni t-paita taitaa olla ollut joku etiäinen. Siinä on hopeinen täplikäs kissa.

Eläinsuojelu! Palokunta! Poliisi! Apuua! Täällä rääkätään pientä nälkäistä kissanpoikaa! Ei, kun me leikitään aktivointileikkejä. Herkkunapit pitää kaivella lipaston vetimiltä eikä niitä saa suoraan suuhun. Lisäksi tänään aktivoitiin taas tunnin ulkoilulla. Henkilökuntakin sai aktivointia, kun sama kuumakalle kuin viimeksikin kävi taas karjumassa kissan ulkoilutuksesta. Olen kuulemma läskipää ja ääliö ja mitähän muuta fiksua sieltä suusta tuli... Korostettakoon vielä, että ulkoilumme on taloyhtiön sääntöjen mukaista ja se on myös taloyhtiön hallituksen taholta vahvistettu.

Mauno täyttää tänään 4 kk. Sen kunniaksi käytiin puntarilla ja HUI - 2800 g! Noin kilo tullut painoa lisää sen kuukauden aikana mitä on minulla ollut, ilmankos olikin sisareensa verrattuna niin iso poika. Alkupäivien koipeliinista on kasvanut pieni iso kissa. Joissain kuvissa ja joistain kulmista se näyttää niin isolta, ja joissain ja jostain taas ihan pikkuiselta pennulta. Mamman mussukka. Ensimmäinen työviikko on sujunut kohtalaisesti. Päivät on ilmeisesti nukuttu ja vastaan tullaan innolla. Kotiintulon jälkeen pitää ottaa pieni hellyyshetki ja kurnutella sylissä. Sen jälkeen leikitään tai käydään ulkona (noin tunti). Sitten otetaan taas tirsat. Sen jälkeen loppuilta vapaamuotoista leikin ja tirsailun välimuotoa. Kun valot sammuvat, otetaan taas leikkihetki itsekseen. Sitten nukkumaan. Aamuyöstä (valitettavasti) taas pieni riehuhetki siinä viiden maissa - muutamaan kertaan olen käynyt riipimässä herran alas palmusta ja makuuhuoneen kielletty hyllykin kiinnostaa. (Ne kaksi ainoaa paik...

Mauno rakastaa leikkiä jossa se loikkaa sohvan tyynyjen taakse ja hyökkäilee pahvinpalan, jota rapistelen ja heiluttelen tyynyjen ja sohvanselkämyksen takaa, kimppuun. Sitä voi leikkiä hyvinkin tunnin. Eikä onneksi vaadi henkilökunnalta kovin suurta ponnistelua.

Mauno on kova poika kiipeilemään. Ulkona pitää aina päästä puuhun sen verran mitä flexi antaa myöten. Sisällä kiipeilyä ikävä kyllä yritetään harrastaa palmussa, kun henkilökunta on ollut hieman hidas hommaamaan kunnon kiipeilypuuta. Kun semmoista sopivaa ei ole löytynyt. Asia kuitenkin pitänee ratkaista pikimmiten, ennenkuin palmu on entinen. Toistaiseksi sopivin löytämäni on englantilaisen Hicatin puu, sellaisen kun saisi harmaana niin johan riemu repeisi. Olisi varmaan sekä Mauno että henkilökunta onnellisia. Mutta kun eivät toimita ulkomaille (ja maksaisi varmaan mansikoita kun huonekorkeus on yli 3 m). Mutta mistä löytää samanlainen Suomesta ja kohtuuhinnalla? Maukulaisella kun on tuollaiset egyptin maulle kuuluvat kainalonvenytyslärpäkkeet (tieteellinen nimi) sekä etu- että takajalkojen kainaloissa, jotta pääsee puuhun ketterämmin. Erityisen paikallaan tällaisessa palmu-ympäristössä... [henkilökunta peittää huonoa omaatuntoaan sarkasmilla]

No niin, ensimmäinen näyttely on koettu ja hengissä selvittiin, vaikka vähän väsyneinä. Mauno oli tosi kiltisti koko päivän, nukkui suurimmaksi osaksi. Pieniä protestiääniä tuli tuomarin käsittelyssä, mutta pitäähän sitä nyt saada kommentoida kun kopeloidaan. Pöydällä oli vähän hämmentävää olla, mutta kyllä se siitä. Oma häkki oli paras paikka, siellä oli turvallista köllötellä. Tuomarina oli ranskalainen Yan Roca-Folch, joka höpötteli mukavia ranska-englanniksi ja kirjoitti täysin mystisen arvostelusetelin. Tuomarointi meni isolta osalta Rehema-siskon kanssa vertailuksi (ainoat maut näyttelyssä). Maunolla oli kauniimpi turkki, parempi rakenne ja paremman väriset silmät. Mutta se knikki - what a pity. Siitä sitten rangaistiin, odotetusti, ja arvosana oli VG, very good. Tuomari kyllä lupaili, että kastraattien sarjassa, Mauno tulee olemaan "winner", kun siellä knikillä ei enää ole väliä. Katsellaan. Siskolikka taas oli hännänmitan parempi, ei juuri muussa kuin profiili oli kuu...