M•A•U•K•U•J•A

Tänään on vietetty kodinkoneet-teemapäivää. Keittiöstä on kuurattu jääkaappi, pakastin ja mikro ja kylpyhuoneessa on pyykkikone jyskyttänyt. Pojillakin on riittänyt touhua, vaikka varsinaisia työsuorituksia ei olekaan nähty. Paitsi tietysti Tarkastaja Turakaiselta, jonka piti tarkastaa putsattu jääkaappi ennenkuin sinne pääsi laittamaan tavaroita takaisin. Sertifikaatti myönnetty. Myös pakastinosan sulamista piti tarkkailla. Tippuvat jääpalat olivat hieman pelottavia, kun ropisten putosivat ja loiskahtivat veteen niin yllättäen. Mutta siitäkin selvittiin.

Meillä on tärkeä tiedotus. Mauno ja Eppu eivät ole enää egyptin maukuja. He ovat egyptinmaukuja. Suuri vääryys ja oikeinkirjoituksellinen virhe on korjattu ja rodun nimi on nyt suomen kieliopin mukaisesti yhteenkirjoitettu, ihan virallisestikin, Kissaliiton vahvistamana, yhdistyksemme aloitteesta. Huhhuh, on tätä silmäsärkyä kestänytkin.

Kun Eppu on valinnut kassipaikan, Mauno on kaivautunut toisaalle...

Nurkassa pönöttää yksinäinen kassi. Mitenkähän se on sinne kulkeutunut? Ja ihan kuin sisältä kuuluisi jotain pörinää. Kassiin kun kurkkaa, löytyy pörinälle lähde. Herra se siellä vetelee päikkäreitä. Kun oikein pitkällä valotuksella räppää, saa mustasta möykystä kaivettua jotain esiin. Ne pölyt.

Ehkä muistatte muovisen kopan, johon Eppu rakastui? Henkilökunnan sisustussilmä ei kestänyt sitä pidemmän päälle, vaikka Eppu rakastikin, ja tilalle oli hankittava oikea kori. Stokkalta löytyi Habitatin edullinen iso kori ja eikun kokeiluun. No eihän se kelpaa niin hyvin kuin rakas muovilaatikko, joka teki turkin ihanan ritisevän sähköiseksi. Mutta joskus siihen pärekoriinkin voi mennä, mutta hyyyvin harvoin. Se on sentään kissankoriksi hankittu. YÄK.

Kylmyys on laskenut myös sisäilman lämpötilaa ja aiheuttanut huomattavaa käpertymistä. Viikonloppu kuluu sohvalla yhdessä kasassa ja kaikki ovat tyytyväisiä ja lämpöisiä.

Eppukaan, tuo kaikkien levittelijöiden isä, ei aina jaksa levitellä. Joskus vaan väsyttää. Mutta onneksi hätä keinot keksii, lattiatyynyyn voi aina nojata jalkaa niin että tuuletus pysyy kunnossa.

Muistatte ehkä lampaan, joka sai uuden frisyyrin? Lampaita on kaksi, ja toinen oli ilmiselvästi kateellinen, että toinen pääsi käsittelyyn ja se jäi rannalle. Eppu oli surullinen sen puolesta ja päätti hoitaa asian viime yönä. Aamulla sängystä noustessa henkilökunnalla oli vastassa toinenkin nakulambi. Epulla on suuri sydän.

Henkilökunta toi töistä tullessaan tuliaisia. Ei ollut risu tällä kertaa... eikä vissiin ollut pihalta kotoisin. Ensinäkemältä pojat olivat innoissaan, LAATIKKO! Mutta mitä sieltä paljastuikaan? Uusi imppa. Vanha sanoi poks edellisenä iltana ja pitihän sille korvaava saada. Ei siitä henkilökuntakaan niin välitä, ilmankin voisi olla, jos ei tukehtuisi pölyyn. Välttämätön paha, poikien mielestä ei niin välttämätönkään, paha vaan. Uusi malli on onneksi entistä hiljaisempi, joten jospa se ei olisi niin pelottava. Laatikoita tuli kerralla kaksi, kun paketissa oli erillinen kansi, joten molemmille löytyi omansa ihmeteltäväksi. Ehkä edellisen laatikon voi siis kuljettaa jo roskikseen?

Henkilökunta aina välillä tuo tuliaisia ulkomaailmasta sisälläeläville. Tällä kertaa pihan puita oli puu-tarhurit karsimassa ja henkilökunta nappasi siitä tuliaisen pojille. Maunon mielestä risu oli ääääärimmäisen kiinnostava hajumielessä, siitä piti nuuskutella jokainen neliömillimetri. Eppu otti tapansa mukaan hieman ronskimman lähestymistavan ja rouskutteli oksia palasiksi. Tulisipa kevät ja pääsisi pian valjastelemaan.

Epulla ja henkilökunnalla oli kahdenkeskinen matkailuviikonloppu. Matka vei perjantaina Jyväskylään asti, ja paluu koitti vasta sunnuntaina illalla. Mauno jäi kotiin ihanan vakiohoitajansa kanssa nauttimaan myös yksilöllisestä ajasta. Jyväskylässä kohteena oli Kes-Kisin näyttely, ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa ja ensimmäistä kertaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Retki alkoi jo aamusta perjantaina kun henkilökunta nappasi Epun mukaansa töihin. Töissä vallattiin pieni huone ikkunanäkymillä ja Eppu otti levon kannalta henkilökunnan tehdessä töitä. Matka Jyväskylään sujui mukavasti junassa. Epulla oli oma ikkunanpuoleinen penkki, jolla se kölli koko matkan, pääosin nukkuen. Edessä oli villakoira, vieressä lappalainen ja sen edessä vinttikoira, mutta eipä se Eppua häirinnyt. Henkilökunnan vieressä on turvallista nukkua. Ihan äärimmäiseen jalkojen levitykseen Eppu ei sentään ryhtynyt, mutta kylkiasento löytyi nopeasti. Yövyimme kaksi yötä Cumuluksessa ja toiseksi yöksi saimme käytävän ...

Osaa ne joskus olla ihan nätistikin.

Ei uskoisi, että Eppu on pojista se isompi.

Jos Mauno käpertyy kippuralle kaapin päälle koppaan, on Epulla hieman erilainen lähestymistapa nokosiin. Kun henkilökunnan sylissä (=päällä) tulee kuuma, on aika siirtyä jatkamaan lattiatyynylle ja hieman tuulettaa samalla. Miten se nyt menikään, että kissat ovat arvokkaita, elegantteja, arvoituksellisia, mystisiä, etäisiä, omanarvontuntoisia... mystisiä tosiaan.

Laiskuus on iskenut Maukulaan. Epun rauhoituskeikka järkytti tasapainoa, ensin Mauno rähisi muutaman päivän, sitten kun Mauno olisi ollut leikkituulella, Eppu arasteli ja väisti Maunoa. Kortisonikin väsyttää, joten Eppu on ollut kovin laiskana ja nukkunut paljon. Eikä henkilökunta ole ollut paljon sen reippaampi. Pientä painiskelua tosin on ajoittain ollut, ja pitihän siitä kuvata leppoisa videokin. Tässä ei voi sanoa menoa ja meininkiä olevan, menee välillä nuoleskeluksi. Mauno on selkeäati innokkaampi vääntämään ja Eppu on lähinnä vastaanottavana osapuolena. Tosin ei näytä pistävän pahakseen.

Kiva on henkilökunnan lähteä aamulla tuuleen ja tuiskuun kohti työmaata kun yhdet jäävät peippaamaan untuvapeiton alle. En ole katkera, mutta kuitenkin...

Henkilökunta on yrittänyt totuttaa Maunoa lihaisampaan ruokavalioon pois teollisista, jospa sieltä vaikka löytyisi se allergian syy. Possunlihan lisäksi tarjolla oli eilen ja tänään lammasta. Eppu syö raa'an lihan kissoille tyypillisen tapaan nostamalla lihanpalat kupista ja järsimällä palat lattialla, sopivalla etäisyydellä ruokakupista. Epun ruokatavat ovat muutenkin sellaiset, että ruokailun jälkeen kipon ympäristö näyttää ydinräjähdyksen jälkitilalta. Mauno puolestaan on sivistynyt aristokraatti, ja syö raa'at lihatkin suoraan kiposta. Mutta aamulla selvästi kävi vahinko ja lambi hyppäsi kiposta ulos, ja siinä Maunolla olikin ihmettelemistä. Palaa piti tassutella pitkään ennenkuin sen uskalsi napata suuhun. Kaikki kipon ulkopuolella oleva on selvästi huolestuttavaa.

Henkilökunta ei ole paljon kurkkaillut Linnaan, mutta kylässä oleva ystävä huomasi että Linnassa on asukki. Ykä. Jompikumpi pojista on jossain vaiheessa käynyt ykäämässä Linnaan ilman että henkilökunta on huomannut. Luultavasti asialla on ollut Mauno, sillä Eppu pyrkii oksennuksen tullessa vessaan, harvemmin ihan perille asti ehtii, mutta pyrkimys on kuitenkin voimakas. Siis omaan vessaansa, ei henkilökunnan. Pojilla on paha tapa nakertaa henkilökunnan palmua ja sitten oksentaa palmuykät. Erityisesti palmua käydään näykkimässä kun on nälkä eli kun ruoka on pahaa ja syötäväksi kelpaamatonta. Palmu on lievästi myrkyllinen pullojukka ja sen heinämäiset ohuet lehdet oikein houkuttavat nakertamaan. Koska henkilökunta ei tykkää tavasta joka aiheuttaa ykäilyä ja saattaa jopa olla yksi aiheuttaja allergisissa reaktioissa, palmun poiskuljetus on jo järkätty (se on noin 2 m korkea, joten ei lähde ihan tuosta vaan). Palmuja on itse asiassa kaksi, ja niistä on nyt päätetty luopua. Koti muuttuu pik...