M•A•U•K•U•J•A

Eppu ja henkilökunta matkasivat pitkästä aikaa, pariin kuukauteen siis, näytelmien pariin eilen Surokin näyttelyyn Lahteen. Matka taittui mukavasti Epun isoisoisän omistajien kyydillä, vaikka aamuiset kukonlaululähdöt viikonloppuna eivät niin henkilökuntaa kuin Eppuakaan kovasti innosta. Onneksi Lahti ei ole kovin kaukana ja matka ei kestänyt kuin tunnin verran. Lääkärintarkastukseenkaan ei ollut pitkää jonoa ja Eppu pääsi nopeasti omaan häkkiinsä. Häkkinaapurit tosin olivat kovin aktiivisia ja heiluttelivat tervehdyksiään innokkaana, joten Eppu ei oikein rentoutunut ja henkilökunta nappasikin Epun syliinsä ja mau-yhdistyksen pöytään köllöttelemään. Siellä Eppu viihtyi oikein hyvin ja ihastutti ohikulkijoita rennolla pötkötyksellään maharapsuttamossa. Henkilökunta ommella surautti Epun häkkiin edellisenä viikonloppuna alaverhon, joka peittää kassit ja kopan siististi häkin alle. Epun vuoro oli vasta puolenpäivän jälkeen ja Eppu köllöttelikin rentona henkilökunnan sylissä odotta...

Kysyn vaan että päivitetäänkö tätä blogia enää koskaan?

Henkilökunnalla oli tänään ahkera ompelupäivä ja samassa syssyssä tuli testattua myös erilaisesta kankaasta uutta Höpökalaa entisen koettua loppunsa aika nopeasti. Maunoa kiinnosti uusi Höpökala välittömästi (Eppu veteli vaan sikeitä...). Sitä nuuhkittiin ensin intensiivisesti. Sen jälkeen se sai ankaraa takajalkatömpsötystä. Lopuksi se kuorrutettiin kuolalla. Muutama pieni reikä kankaassa näkyi, mutta noin muuten Mauno ei tuntunut saavan sitä rikki eikä yhtälailla yrittänytkään kuin edellistä villakankaista yritystä, joten tämä resepti tuntui toimivan.

Niin ne vaan lisääntyy. Paikallisesti onneksi vaan.

Me ollaan unohdettu esitellä uusi hieno ruusuke. Eppu sai sen Kissaliitolta valmistuttuaan Grand International Premieriksi. Lievästi ehkä karjalahenkinen väritys, mutta sehän sopii miehekkäälle Epulle.

Pakko mahtua kun on maksettu, vai miten se menikään?

Taas on biletetty niin että on kokaa nokassa oikein kokkareittain. Tuttu näky Epulla. Maunolla harvemmin.

Kulman takaa varjoista hiipii hiippari...

Vettä sataa, ulos voi vain tuijottaa ja unelmoida pääsystä edes parvekkeelle. Linnanherrat.

Henkilökunnan pitäisi näköjään panostaa kattovalaisinten hankintaan ja asennukseen, että saisi kunnon kuviakin täältä joskus. Taas mennään pikaisilla salamaräiskäisyillä. Eppu löysi itselleen mukavan köllöttelypaikan vielä muuttokääreissä olevien lattiakaiutinten päältä.  Luulisi että tuo rako haittaisi, mutta ilmeisesti ei. Pitäisi ehkä kirjoittaa joku Eppusutra tai ainakin tägätä tänne oma linkki Epun asennoille.

... eiku. Eppu on löytänyt mukavan asennon nojatuolin nurkasta. Siinä voi vaikka ottaa unet, ja ottikin. Meillä ei valitettavasti ole vielä kattovaloja, joten valaistus on huono ja kuvat ikävästi salamalla otettuja, mutta pakkohan tuo hilpeä näky oli ikuistaa.

Tästä se alkaa, uusi vuosi. Henkilökunta vaihtoi maalaamisen ja rappaamisen välillä pehmeämpiin materiaaleihin ja töräytti Maunolle leikkikaluksi Höpökalan. Kongin Kickeroon ajatuksella, mutta itse ommellen. Tyynyprojektia varten oli villakangasta, josta kala syntyi, vanua sisälle ja mausteeksi kissanminttua. Mauno oli välittömästi innostunut tästä uudesta lelusta. Välittömästi alkoivat jalat antamaan takajalkatömpsyä ja pää vispaamaan... Henkilökunta siirtyi videoimaan "leikkiä". Ja siihen päättyi Höpökalan lyhyt elämä. Henkilökunta pelasti sen, kun vanu alkoi tarttumaan Maunon kieleen ja kala päätyi kaappiin. Kylkeen jäi märkä läikkä ja reikä. Meillä ensimmäinen ostettu Kickeroo on ollut suosittu, mutta alkaa selvästi menettää kiinnostusta, vaikka on välillä tauollakin, ilmeisesti mintun haju alkaa haihtua. Henkilökunta osti Turokin viime näyttelystä uuden ja ihme tapahtui - se ei kiinnosta pätkääkään, kumpaakaan. Mikälie vika siinäkin, mutta siihen ei ole...