M•A•U•K•U•J•A

Nyt oli sellainen tilanne, että piti miettiä ottaako kuvan vai keskeyttääkö vaarallisen painovoiman uhmaamisen. Näytti siltä, että kohta kuuluisi kippis, koppis ja rämpsis ja sitten juoksisi kaksi pulloharjahäntäistä karvasuikeroa pitkin poikin. Kuvaus voitti ja painovoima hävisi. Ei kuulunut mitään.

Maunokin osaa nukkua rennosti, melkein niinkuin Eppu, mutta ei tosin ilman tukea keskellä lattiaa. Taitaa olla niin laiha, ettei pysy selällään ilman sivutukia. :D

Petivaatteita vaihtaessa sänkyyn ilmestyi kummallinen möykky. Maunonkin piti sitä tulla ihmettelemään. Mikälie alien. Aikansa möykky vaelteli lakanan sisässä, kunnes alkoi puskea päätään ulos sängyn jalkopäästä. Maunon piti sitäkin sitten mennä tutkailemaan, että mikä sieltä oikein on pynkeämässä ulos. Ensin alien laittoi sauvamaisen ulokkeensa ulkoilmaan, ikäänkuin tunnustellakseen atmosfääriä. Tadaa, herra Hernemieshän se sieltä ponnisti ulos, prinsessahenkilökunnan patjan muhkuroista. Petivaatteiden vaihtopäivä paras päivä.

Tuolta se tuli... ja tuonne se meni. Henkilökunta oli päivän pois ja jätti pojille parvekkeen oven auki, sillä päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Pojat olivat selvästi nauttineet parvekkeesta ja Eppu oli (pahan) tapansa mukaan käynyt taas nyppimässä orvokkia. Muut parvekkeen kasvit saavat olla rauhassa, mutta orvokit eivät, Epulta. Maunoa nekään eivät kiinnosta. Nurkimmainen orvokkiraukka on käynyt lattialla jo useamman kerran ja menettänyt kaikki kukkansa. Millähän senkin tavan Epulta pois kitkisi?

Henkilökunta on ollut talven aikana kiireinen ja sen jälkeen saamaton ja sisustuksen loppuviimeistely on jäänyt roikkumaan muuton ja remontin jäljiltä. Huonekalut vielä hieman etsivät paikkaansa ja taulut puuttuvat seinältä ja muuta sellaista pientä... vastahan tässä on puolisen vuotta muutosta. Koska huonekaluilla ei ole ollut paikkaa, on poikien tolppakin saanut levätä kiinnittämättä. Talven se vietti parvekkeella, keväällä sitä vähän viriteltiin sinne enne parvekekalustuksen saapumista niin että pikkuisen pääsi sen päällä tukkimiestyyliin peippailemaan ja nyt koitti vihdoin aika nostaa se pystyyn. Jälleennäkeminen oli iloinen, Mauno kiipesi tolppaan vauhdilla heti kun se nostettiin pystyyn, jo ennenkuin se oli kiinni ja henkilökunta nappasi pikaisesti tolpasta otteen ettei se ehtinyt kaatua. Sen jälkeen sitä onkin sitten kaahattu ylös ja alas, sitä vasten on venytelty ja teroiteltu kynsiä. Kun henkilökunta yritti passata kameraa hollille, ei tietenkään suostuttu muuta kuin ih...

Joku ketku paljasti hyvän piilopaikan!

Joskus on pehmeä tyyny mihin nojata... Ja joskus täytyy tyytyä omaan nyrkkiin... Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi molemmat pojista nukkuvat usein Linnan katolla pää puisen laidan päällä tai sen yli roikkuen. Luulisi, että se olisi kovin epämukavaa. Mutta ilmeisesti ei, kun sitä niin usein harrastetaan. Ihminen ei ymmärrä kaikkea.

Jos joku eilen ihmetteli kadonnutta postausta – täällä tai muissa Blogspotin blogeissa – syy oli Bloggerista löytyneessä tietoturva-aukossa, jota sitten ilmeisesti korjattiin niin että eilisiä juttuja hävisi. Nyt ne ovat takaisin, eli Päivystäjä Pääkkönenkin tuli takaisin paikoilleen. Se oli Bloggeri kun kellahti, ei Eppu. Tai no, molemmat.

Tarkastaja Turakainen on siirtynyt kesätyöhommiin ja ryhtynyt Päivystäjä Pääkköseksi. Päivystäjä on vallannut tornin itselleen ja päivystää sieltä pihapiirin puluja, västäräkkejä, rastaita ja muita pikkulintuja. Päivystäjä on ottanut lähinnä iltavuoron itselleen, päivällä on liian kuuma. Puoliltaöin henkilökunta yleensä komentaa Päivystäjän sisälle, että saa oven kiinni. Keskittynyt katse ei hämäänny yhdestä valokuvaajasta, Päivystäjä ei virkatehtävissä hairahda. ... paitsi jos se kuvaaja tunkee ihan nokkaan kiinni. Samaan aikaan toisaalla Poika nukkuu selällään Linnan katolla... kesäduunit ei teiniä kiinnosta.

Postipoika kuljetti jälleen eilen ainakin tonnin painavan paketin Saksanmaalta pojille evästä. Onneksi henkilökunta sattui olemaan kotosalla ovikellon soidessa, ettei tarvinnut kävellen pakettia postista raahata. Luksusta! Paketin avaaminen on tietysti Tarkastaja Turakaisen valvonnassa tapahtuva toimenpide. Ja Poikakin osallistuu. Tässä paketissa oli vain purkkiruokaa, raksut meillä tilataan erikseen Englannista, kun meillä käy vain lääkäriraksut. Tarkastajat Turakainen ja Poika tarkastavat ensin ruokakaapin, että se on varmasti tyhjä ja siivottu edellisistä ruuista ja uudet voi latoa tilalle. Kun kaappi on tarkastettu ja täytettäväksi hyväksytty, henkilökunta latoo purkeista sekalaiseen järjestykseen sekoitettuja pinoja, joista sitten arvotaan kulloisenkin hetken ruoka. Sieltä ne sitten pino kerrallaan häviävät ja noin 3 kk päästä on aika jälleen tilata uusi satsi (noin sadalla eurolla). Kun eräs lukija kysyi niin tässä vastaus, mitä meillä nykyään syödään: erilaisia pur...

Mauno ja Eppu toivottavat aurinkoista ja lämmintä äitienpäivää äideilleen Neffille ja Cleolle sekä "kasvatusäideilleen" Raijalle & Annikalle ja Elinalle & Päiville! Henkilökunta kiittää kaikkia parhaista mahdollisista pojista! Meillä äitienpäivää vietetään parveketta sisustaen. Kalustus on paikallaan ja maalattu, nyt on pehmikkeiden vuoro eli patja ja tyynyt pitäisi päällystää ja lattialle ja kiipeilyhyllyyn saada matto. Pojat valitettavasti joutuvat sen myötä luopumaan leikkitunneleistaan, mutta ehkä kalustettu parveke tuo jotain tilalle.

Ettei vaan olisi yksi niistä Foorumin huuhkajanpojista eksynyt tänne meille?

Tiedättehän Kissojen Lain, että se minkä henkilökunta kissoille ostaa tai rakentaa, siihen ei tule koskeman? No, nyt meillä on sitten sitä lakia rikottu. Ensin oltiin muka niin lainkuuliaisia, mutta kyllähän se sitten lipsahti. Ensin tönötettiin vaan puolivälissä... Mutta sitten karjuttiin puluille jo ihan ylimmältä hyllyltä. Tai ehkä haukoteltiin kuitenkin. Eilen parvekkeelle rakentui hyllyn lisäksi myös penkki, ja sitten kun se on maalattu ja pehmustettu ja aurinko paistaa lämpimästi niin me otetaan siinä päikkärit porukalla!

Tänään koitti jälleen vuoden urakka eli poikien rokotuspäivä. Pojat saatiin jallitettua koppiin kohtuullisen näppärästi ja matka taittui mukavasti autolla. Ensin rokotuspallille Mauno, joka taattuun tapaansa oli raivoisa kiukkupää ja alkoi suhisemaan jo odotellessa. Sitä ei siis tutkittu eikä punnittu, kopasta purettiin katto, pään päälle heitettiin peitto ja herra sai piikin persuuksiin ja se oli siinä. Nätti on kuulemma, kahden metrin päästä lausuttuna, arvio herrasta. Mutta sitten Eppu. Tämä on kuulkaa järkyttävää. Eppu kun oli kiltisti, joutui oikein tutkittavaksi ja vaa'allekin. Ja hui kauhistus, paino oli vain 6,0 kg, kun se joulukuussa rabiesrokotuksilla oli 6,5 kg. Puoli kiloa on haihtunut taivaan tuuliin ja sen myötä myös titteli Suomen Suurimpana Mauna! Nyt titteliä taitaa pitää hallussaan velipoika Emir, joka kuulemma pari kuukautta sitten sydänultrassa oli ollut 6,3 kg. Muuten Eppu oli kiltti, komea ja hyväkuntoinen. Pikkuisen oli hammaskiveä, mutta ei niin pal...

Herrat viettävät rauhallista vappupäivää, pötkötellen ja käyskennellen parvekkeella - ei toki kiipeilyhyllyssä, paitsi Eppu raksujen kannustamana - ihan niinkuin ei työväen juhla olisikaan. Epulta sentään irtoaa pieni tassutervehdys, sekin vähän vahingossa.