M•A•U•K•U•J•A

Täällä on ollut hiljaista, henkilökunta on istunut nokka kiinni tietokoneessa ja pojat eläneet omaa elämäänsä vähän siinä sivussa. Parin viikon päästä pitäisi helpottaa, huh. Tänään henkilökunta kuitenkin nappasi kameran mukaan ja kävin vähän syysulkoilulla Maunon kanssa. Eppu huuteli parvekkeelta ja Maunon sitten piti tietysti huudella takaisin niin että nenäkin meni ihan ruttuun.

Äääh, henkilökunta on vuoroin viipottanut ja köllöttänyt, pojat on pääosin köllöttäneet, mutta ei me oikein mitään olla saatu aikaiseksi. Hiljaista siis pitää.

Jostain syystä henkilökunnan käsityökori on hyyyvin houkuttava paikka. Luulisi, että olisi aika hankala istumapaikka, mutta ei kai sitten. Tämä on taas näitä juttuja.

Eppu, joka ei ole koskaan ollut kovin näppärä kiipeilemään, on nyt kypsässä 3,5 vuoden iässä keksinyt keittiöstä jääkaapin päällisen. Ja siellä pitääkin nyt sitten vierailla vähintään päivittäin, ennen kun se on ollut vain Maunon valtakuntaa. Alastulo on hieman pelottavaa, alla kun on työpöytä, jolla on usein kaikenlaista sälää, kuten leikkuulauta ja veitsi... tai lähinnä se kai pelottaa henkilökuntaa eikä Eppua.  Huiskis vaan ja alas. Ja tämäkin tietysti tapahtui illalla myöhään, jolloin valaistusolosuhteet eivät ole parhaimmillaan mustan liikkuvan kissan kuvaamiseen...

Ensin oli herkät päikkärihalit... Sitten tapahtui jotain.