M•A•U•K•U•J•A

Täällä vietetään riehakasta vappua. On vaihdellen nukuttu, luettu kirjaa, syöty ja henkilökunta vähän tehnyt hommiakin. Eli tosi juhlavaa on. Hetken henkilökunta jo ajatteli vapputeemaista kuvausta ilmapalloineen ja hassuine hattuineen, mutta sitten nanosekunnissa ajatuksen jälkeen mieleen tuli joulukuvaukset ja idea haihtui. Kaapista sentään löytyi yksi pötkö serpentiinejä, josta puolet henkilökunta puhalteli pojille (Epun mielestä valtavan pelottavaa...). Siinä meidän vappurekvisiitat. Niistä ei valtavasti innostuttu. Mauno pisti päälle parhaan pettyneen ilmeensä. Ei oo herkkuja, ei uusia leluja, ei mitään. Mikäs juhla tämä tämmöinen muka on? Jos se lumentulo vaikka oikeasti lakkaisi ja keli lämpenisi niin voisi ajatella vaikkapa kevään ensimmäistä ulkoilua. Olisihan se vapun kunniaksi aika hienoa.

Oops I did it again, sanois Britney. Tipuja on oikeasti kolme vaan mihin lie se kolmas lennähtänyt. Ja niin paljon tipujen kanssa on leikitty, että kaikki ovat menettäneet siipensä, ainakin yksi nokkansa ja kaikilla on myös vähän bad hair day. Mutta niin on henkilökunnallakin (flunssa ei meinaa hellittää). Hyvää pääsiäistä kuitenkin kaikille!

Hyvää henkilökuntaa on niin vaikea saada nykyään. Tuoksu tuntuu nenässä, mutta miksi sitä ei tarjoilla jo? Synttärin kunniaksi, tosin päivän myöhässä, oli tarjolla seitiä ja katkarapuja. Ja se jäähtymisen odottaminen oli ihan tuskaa. Hirveä huuto. Ja ei, ei nouse henkilökunta sohvalta vaikka kuinka huutaisi. Puhuu jotain kuumasta, mutta mitä se nyt sitten tarkoittaa? Tuoksu leijailee nenään ja kiusaa pientä kissaa.

Ja taas meillä juhlitaan! Läheisyysasiamies Makkonen täyttää yhdeksän vuotta. Viimeinen yksinumeroinen synttäripäivä. Vähän haikeaa, kun numeroita kertyy mittariin lisää ja lisää, mutta toivotaan että niitä kertyy vielä oikein paljon jatkossakin. Rakkautta ainakin piisaa, molemmin puolin. Onnittelut myös sisaruksille!

Kissapalapeli. Niin nätisti loksahtavat palaset paikoillensa. Toisella ehkä kulkee happi vähän paremmin kuin toisella, mutta toisaalta, sillä toisella on varmaan lämpimämpi.  Pääasia on kuitenkin olla lähellä kaveria. Henkilökunta on potenut flunssaa ja tehnyt töitä kotoa käsin, mutta siitä ei ole ollut paljon iloa pojille, koska henkilökunta haisee pahalle. Mynthonit, Finrexinit, Carmolikset ja muut vastaavat eivät ole oikein poikien suosiossa. Ja sekin närkästyttää jos tulee nukkumaan syliin ja henkilökunta alkaa hytkymään yskänpuuskassa. Tai peräti aivastaa, se on suorastaan pelottavaa, eikä vain paheksuttavaa.  Siispä parempi turvautua kaveriin, joska ei haise pahalle (ainakaan jos ei ole ollut lääkärissä...) eikä yski. Epulta kyllä pääsee joskus aivastus, koska Eppu tykkää olla nuppi nurin ja silloin aina joskus alkaa nenässä kutittamaan, mutta sehän ei ole yhtään pelottavaa...