M•A•U•K•U•J•A

Lauantain aamupäivän ohjelmaan kuului lakananvaihto, joka on tietysti pojille riemuhetki, niinkuin kaikki kissanomistajat tietävät. Kun lakanariehunnat oli riehuttu, Mauno asettui nätisti sängylle köllimään ja henkilökunta päätti vähän ottaa kameraa esille. Henkilökunnan huutelut, huitomiset, naputtelut, pörinät, pihinät ja vislailut eivät jaksa Maunoa kiinnostaa, joten katseen houkutteluksi otettiin Triolan tädin tuoma pitkä höyhenhuiska. Maunon hetkisen uinahtanut metsästysvaisto nousi heti korvatupsuihin asti. No eihän sitä voinut vaan katsella, pakko se oli napata. Ja tappaa. KAZAM! Joku muukin uinahtanut oli herännyt... Siihen se leikki sitten loppuikin. Kaksi ei voi leikkiä samaa leikkiä. Mutta aina voi toivoa, että sieltä taivaalta taas tipahtaisi se sulka. Suoraan suuhun, kiitos!

Aika harvoin kaksi karvapyllyä mahtuu vierekkäin yhdelle hyllylle (henkisesti), mutta aina joskus näitä kuvauksellisia helmiäkin tapahtuu. Paitsi että jos lähtee hakemaan kameraa, niin tilanne on ohi. Onneksi melkein käden ulottuvilla oli kännykkä, koska oltiin juuri nukkumaan menosa ja herätyskello oli virityksessä. Lämmin ja aurinkoinen kesäilta/yö ja valtava sirkutus ja lennähteleviä lintuja piti mielenkiinnon yllä. Paitsi silmät, myös nenä kävi koko rahan edestä. Takarivistä näkee vähän huonosti, varsinkin kun jättikokoinen pastamuntteri on tällännyt itsensä eturiviin. Mutta ei se mitään, kun on lämmin yö niin nukutaan parvekkeen ovi auki ja pojilla on pääsy parvekkeelle ihan läpi yön. Paitsi että Eppu kyllä nukkuu mielummin lämpimässä untuvapeiton päällä henkilökunnan vieressä kuin päivystää parvekkeelle. Makkonen sen sijaan... on toista maata.

Henkilökunta teki heräteostoksen ja hankki parvekkeelle pienen sähkögrillin. Siitä riitti iloa myös pojille laatikon muodossa. Ja no, vähän muutenkin, koska olihan se aika ihmeellinen vekotin siellä parvekkeella sihisemässä... Tämä boksi ei ole oikein istuntamallia, mutta vaanimiseen sopii erinomaisesti. Joku niin sai lättyynsä ohikulkeissaan... Tämä on ollut hyvä virikeviikko. Vieraita, lahjoja ja laatikko. Ensi viikoksi ei pysty lupaamaan samaa rataa.

Täällä on jatkettu henkilökunnan kiireistä työputkea, joka jatkunee juhannukseen asti ja sitten toivottavasti jo hellittää normaaleiksi työtunneiksi. Pojilla on ajoittain ollut hieman virikkeiden puutetta ollut, kun henkilökunta on joko toimistolla tai kotitoimistolla uppoutuneena koneen ääreen. Siinä on meinannut hermo mennä molemmilla osapuolilla. Normaalipäivinä ensin aamulla on vähän halipulaa ja sitten päivä jatkuu niin että pojat nukkuvat ja henkilökunta tekee töitä. Mutta viime viikolla oli kyllä yksi sellainen päivä, että henkilökunta meinasi pakata tavarat kotitoimistolla ja lähteä oikealle toimistolle kesken päivää, oli sellaiset riiviöinnit menossa ettei työn tekemisestä meinannut tulla mitään. Maunolla oli halipula ja liikaa energiaa. Se joko tunki syliin (jossa saikin jonkun aikaa olla), juoksi ympäriinsä häntä soikeana tai huusi/karjui kuin leijona.  Tai paviaani. Tai joku sellainen mikä pitää kovaa ääntä. Vihdoin äärimmäinen keino rauhoitti: täysi kuppi raksuj...