Bloggari-kuvaajan kotiinpaluu

Jos on bloggari, tykkää valokuvata ja vielä kissaihminen, niin eihän sitä niinkuin virallisesti ole ihan normaalien kirjoissa, kaiketi. Ajatukset kulkevat spagetti-reittiä ja käytös perässä samaa rataa.

Niinkuin vaikka kun tulee iltasella kotiin ja eteiseen päästyä (nyt kun oven raossa ei ole enää Maunon nenää...) takkia ja kenkiä pois ottaessa silmät alkavat hakea missä kissat ovat ja ovatko jossain näkysällä. Sitten kun ne bongaa... YHDESSÄ NUKKUMASSA FATISSA IKKUNALLA!

Ensireaktio on alkaa kiljumaan ja sössöttämään ja mennä silittelemään ja pusuttelemaan, onhan tämä suloisuus näkyvillä ihan ekaa kertaa, että on ihan itsekseen, omin päin, hakeuduttu nukkumaan yhdessä.

Joku jarruhihna kuitenkin leikkaa kiinni ja käsi hapuilee kännykkää, että tästä on saatava kuvatodiste. Pimeä olohuone, kännykkä ja etäisyyttä useampi metri, mutta kun ei suinpäin uskalla lähemmäksikään. Zoomia sen mitä kestää ja kuva.

Kun kännykkäkuvaus ei saa suikeroihin vipinää, tulee ajatus... josko ehkä mahdollisesti uskaltaisi koittaa ihan oikealla kameralla. Se kun on meillä aina sohvapöydällä tai sen alla, jotta on kätevästi käsillä. Kiire on, ei saa säheltää, virta kameraan, salama on jalustalla ja virta siihen ja triggereihin, ei ehdi hirveästi säätää, ISO alemmaksi (koska otsalohkossa on muistikuva että edelliset kuvat otettu ilman salamaa) ja RÄPS.

Joo, ei ollut ihan säädöt kohdallaan. Ja kameraa päälle napsutellessa suikerot ehtivät jo herätä. "Pikkuisen" liikaa valoa.

Aukkoa pienemmäksi ja neiti tuijottelee heränneenä että siis olenko mä ton tyypin kanssa nukkunut?

Epäluuloinen katse kertoo, että nyt ei ole muistissa, että miten tässä näin on käynyt ja kumpi oli ensin ja kumpi meni kaveriksi. Sen haluaisi henkilökuntakin tietää. Veikkaus on, että Eppu on mennyt ensin, koska Pikkulikkaa ei ole tuossa vielä nähty ennen nukkumassa, kun taas Epulle se on tuttu paikka.

Kiinni jäätiin, äkkiä pois ja venyttelyt.

Ihan muina miehinä tässä katselen, josko kiipeäisin tuonne Linnan katolle jatkamaan unia.

Että silleen. Kuvat edellä mennään. Tulos mikä tulos. Ainakin on ikuistettu eka (todistettava) vapaaehtoinen yhteisnukkuminen ja henkilökunta voi olla taas asteen verran iloisempi tästä yhteiselosta.