M•A•U•K•U•J•A

Tänään meidän pieni pippurityttö Lyyra täyttää kokonaista kaksi vuotta! (Ja korjataan: helle pehmensi henkilökunnan pään ja synttärit oli jo torstaina eli 26.7.) Meillähän Lyyra on asunut vasta vajaan vuoden, aikalaill 8,5 kuukautta nyt, sillä Lyyra muutti meille marraskuun puolivälissä Maunon jättämää aukkoa paikkaamaan. Lyyra on päättänyt viettää syntymäpäiväänsä (ainakin tähän asti) syöden (kanaa), pötkötellen sekä leikkien Herra Kärmeksen kanssa. Eppu-sedän kanssa on myös hieman kyhnätty kylki kyljessä, mutta ei sitä niin kovasti tohdi näillä keleillä. Kesä meillä on kulunut niinkuin varmaan muillakin: hikoillen. Kuumaa on piisannut, mutta erityisesti Lyyra on ollut varsinainen aurinkotyttö, kaikesta tästä lämmöstä huolimatta se on ajoittain hakeutunut auringonläikkiin. Viilennyspyyhkeet ja muut ovat olleet kauhistuksia, joten henkilökunta on todennut että jos neiti haluaa kuumaa niin neiti saa mennä aurinkoon halutessaan. Läähätykseen asti ei ole kuitenkaan ...

Ihan ykskaks yllättäen ilmestyi haastaja runebergintortulle – muistatte varmaankin tuon "nyrkillätapettavan" paholaisen (nyt ei edes puhuta siitä pelottavasta h-asiasta...). Jotain, joka haisi niin pahalle, että veti ihan silmät viiruun ja nokan suipoksi. Mikä mikä mikä voi olla tuo kamala asia? En tiedä, mutta tapan! Ihan lähelle en uskalla tulla, mutta niin paljon huidon kuin tassuista lähtee ja ulottuu. Tämän shown tarjosi Marianne-jäätelöpuikko ja erityisesti sen piparminttukuorrutus. Jäätelöä ei vahingoitettu kuvauksissa, ennenkuin henkilökunta malttoi syödä sen. Himppasen hankalaa oli kyllä kuvata jäätelö toisessa ja tuhat kiloa painava järkkäri toisessa kädessä kun vielä naurattikin.