M•A•U•K•U•J•A

Joku aika sitten talouteen hankittiin Cat Dancer -lelu poikien iloksi (ihan kuin niitä leluja ei olisi jo ennestään...). Useimmat kissanomistajat tuntevat tapauksen: metallilangan päässä nippu pieniä pahvirullia. Yksinkertainen mutta toimiva, metallilanka saa rullat pomppimaan holtittomasti ilmassa, kuin kieppuva ja liitelevä perhonen. Ja sellainen liikehän on omiaan kiinnostamaan kissaa. Mikä parasta: henkilökunnan ei tarvitse tehdä juuri mitään, kunhan pitelee metallilankaa toisesta päästä ilmassa, se pomppii itsestään. Niin on. Meilläkin siitä tykättiin kovasti, erityisesti Eppu, mutta aina välillä kun Eppu ei ollut paikalla, salaa myös Mauno. Kovaa loikkimista ja pyydystämistä. Leikille tulee tietysti aina joskus loppu. Eppu veti överit. Katsokaa ja pistäkää ainakin lopussa äänet päälle. Ei kovin hyvä hampaille. Pahoittelen videon huonoa laatua, tällä kertaa hämäryys pistää kuvan rakeiseksi.

Taksin katolla vilkkuu, yön ainoa valopilkkuu... Tai jotain.

Nukkuva kissa on suloinen, hellyttävä ja mitäkaikkea. Hassu myös, usein. Eppu viihtyy usein Linnan katolla. Jostain syystä usein se myös nukkuu pää laidalla, ihmeellisessä kenoasennossa. Luulisi, että olisi kovin hankalaa nukkua pää kovan reunan päällä, mutta ei kai sitten. Toinen vaihtoehto on että pää roikkuu kaulan kohdalta laidan yli. Tai joku muu ruumiinosa. Vaikka kokonaankin mahtuisi. Epun periaate on, että aina pitää roikkua! Jos Eppu nukkuu tasaisella, se nukkuu useimmiten kyljellään. Oikein leveästi. Mauno nukkuu välillä pitkänä pötkylänä vatsallaan etutassut pään alla. Se on vähänkuin välimuoto kiepistä ja kyljellään nukkumisesta. Ja sitten pitää tietysti aina tasaisin väliajoin yllättää. Periaatehan on erilaisista pesistä ja muista, että jos ne on kissalle tehty, ei kelpaa. Paitsi nyt sitten kun henkilökunta sulloi kesällä teetetyt pesät Woodnotesin littaanmaattujen paperinarukorien sisään, löysi Mauno sieltä uuden suosikkipaikan. Siellä se nukkuu jo toista iltaa putkeen. S...

Eilen oli siivouspäivä ja tehtiin makkarin puolella vähän parempaa siivousta ja kaiveltiin oikein lipastojen alusetkin kunnnolla. Sieltä löytyi viisi hiirtä. Yksi hiiristä oli Maunon rakas punainen karvahiiri, jolla sitten leikittiinkin koko ilta ihan villinä. Leikistä tuli sitten kuvattua pätkiä videolle. Taustalla pauhaa telkkari, ikkuna on auki ja ulkoa kuuluu sadekelin suhinaa, ja tietysti vanha tuttavamme nariseva zoomi on edelleen kehissä. Pitäisi varmaan opetella tuota äänipuolen käsittelyäkin iMoviella, niin voisi vähän editoida pahimmat "roskat" pois. Ehkä joskus.

Henkilökunta on tänään kunnostautunut ompelurintamalla (ja vähän siivouspuolellakin, pakko kehua). Uusi helmalakana on silitystä vaille valmis pojille telttailtavaksi ja sen lisäksi tänään tuli töräytettyä Maunon kopalle talvipussi, jos vaikka joutuu pakkasessa tai viimassa lähtemään lääkäriin tai muuten vaan reissuun. Näyttelyynhän me ei Maunon kanssa enää mennä ja töihinkään Mauno ei pääse, kun henkilökunta joutui muuttamaan avokonttoriin, joten aika vähissä on Maunon matkailut nykyään. Kangas on vinyylitoppaa, joten se pitää hieman vettä, varsinkin tuulta ja sitä voi vähän pyyhkäistäkin. Sisällä on vuorina tavallinen puuvillakangas. Ilman vuoriakin pärjäisi, mutta koska pussukka on mitoitettu aika napakaksi ja topan kääntöpuolella oleva vanu liukuu huonosti, oli vuori kätevintä tehdä. Malli on pussukka, eli perä on suljettu, etuosa kiristetään narulla kiinni ja ristikko-ovi edestä jää avoimeksi, jotta happi kiertää. Päällä on aukko kantokahvalle. Väri on metallihohtoinen vihreä, kun...

Tänään on ollut järkkäilypäivä, kun henkilökunta innostui vihdoin laittamaan järjestykseen uuden kaapin tavarat ja samalla siivoamaan makuuhuoneessa lojuneet jäännökset pois. Pojilla on tietysti ollut hauskaa, kun on ollut ihmeellistä tohinaa ja paaaaljon erilaisia laatikoita on tyhjentynyt ja täyttynyt ja kaapissakin on ollut välillä tyhjiä ja välillä täysiä hyllyjä. Järkkäily on sen verran väsyttävää, että pitkät päikkärit ovat tarpeen, onhan edessä loppuillasta vielä petivaatteiden vaihto, ja se vaatii osallistumista ja voimakasta möyrintää. Päikkäreitä voi ottaa pienessä kosketuksessa, kun (melkein) kukaan ei huomaa. Meillä on kamerakin taas takaisin, päävirtapiiri on vaihdettu ja taas voi alkaa ottamaan muitakin kuin kännykuvia. Valitettavasti sisällä on valo jo aika heikossa, päiväsaikaankin.

Poikien ruokavalio on täysin päinvastainen. Mauno kannattaa teollisuuden työllistävää vaikutusta ja suostuu syömään vain pussiruokaa, paitsi seitä ja possun sydäntä. Eppu puolestaan ei oikein innostu pussiruuasta vaan haluaa raakaa lihaa. Mitä punaisempaa, sen parempaa. Mielellään mahdollisimman vähän läskiä. Eikä mausteita, kuten munankuorta, kiitos. Täydennysvitamiineja Eppu saa paitsi Multicatista, myös pussiruuasta, jota joutuu välillä syömään. Keskimäärin yksi päivän kolmesta ateriasta on valmisruokaa. Maunolla kolme. Maunon vitamiinit tulevat ruuasta, joskus satunnaisesta Multicatista. Kokeiltu Eforion-öljykapselikuuri sai henkilökunnan pesemään ripuliroiskeita seinältä neljältä aamuyöstä, joten se on sattuneesta syystä nyt jäänyt satunnaisiin kapseleihin silloin tällöin. Henkilökunta yrittää huijata Maunoa kohti lihaisampaa ruokavaliota. Epun ateriasta pilkotaan pieniä maistiaisia ja sekoitetaan Maunon valmisruokaan nostamaan sen lihapitoisuutta. Täydestä menee ja hyvin maistuu....