M•A•U•K•U•J•A

Nyt oli sellainen tilanne, että piti miettiä ottaako kuvan vai keskeyttääkö vaarallisen painovoiman uhmaamisen. Näytti siltä, että kohta kuuluisi kippis, koppis ja rämpsis ja sitten juoksisi kaksi pulloharjahäntäistä karvasuikeroa pitkin poikin. Kuvaus voitti ja painovoima hävisi. Ei kuulunut mitään.

Maunokin osaa nukkua rennosti, melkein niinkuin Eppu, mutta ei tosin ilman tukea keskellä lattiaa. Taitaa olla niin laiha, ettei pysy selällään ilman sivutukia. :D

Petivaatteita vaihtaessa sänkyyn ilmestyi kummallinen möykky. Maunonkin piti sitä tulla ihmettelemään. Mikälie alien. Aikansa möykky vaelteli lakanan sisässä, kunnes alkoi puskea päätään ulos sängyn jalkopäästä. Maunon piti sitäkin sitten mennä tutkailemaan, että mikä sieltä oikein on pynkeämässä ulos. Ensin alien laittoi sauvamaisen ulokkeensa ulkoilmaan, ikäänkuin tunnustellakseen atmosfääriä. Tadaa, herra Hernemieshän se sieltä ponnisti ulos, prinsessahenkilökunnan patjan muhkuroista. Petivaatteiden vaihtopäivä paras päivä.

Tuolta se tuli... ja tuonne se meni. Henkilökunta oli päivän pois ja jätti pojille parvekkeen oven auki, sillä päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Pojat olivat selvästi nauttineet parvekkeesta ja Eppu oli (pahan) tapansa mukaan käynyt taas nyppimässä orvokkia. Muut parvekkeen kasvit saavat olla rauhassa, mutta orvokit eivät, Epulta. Maunoa nekään eivät kiinnosta. Nurkimmainen orvokkiraukka on käynyt lattialla jo useamman kerran ja menettänyt kaikki kukkansa. Millähän senkin tavan Epulta pois kitkisi?

Henkilökunta on ollut talven aikana kiireinen ja sen jälkeen saamaton ja sisustuksen loppuviimeistely on jäänyt roikkumaan muuton ja remontin jäljiltä. Huonekalut vielä hieman etsivät paikkaansa ja taulut puuttuvat seinältä ja muuta sellaista pientä... vastahan tässä on puolisen vuotta muutosta. Koska huonekaluilla ei ole ollut paikkaa, on poikien tolppakin saanut levätä kiinnittämättä. Talven se vietti parvekkeella, keväällä sitä vähän viriteltiin sinne enne parvekekalustuksen saapumista niin että pikkuisen pääsi sen päällä tukkimiestyyliin peippailemaan ja nyt koitti vihdoin aika nostaa se pystyyn. Jälleennäkeminen oli iloinen, Mauno kiipesi tolppaan vauhdilla heti kun se nostettiin pystyyn, jo ennenkuin se oli kiinni ja henkilökunta nappasi pikaisesti tolpasta otteen ettei se ehtinyt kaatua. Sen jälkeen sitä onkin sitten kaahattu ylös ja alas, sitä vasten on venytelty ja teroiteltu kynsiä. Kun henkilökunta yritti passata kameraa hollille, ei tietenkään suostuttu muuta kuin ih...

Joku ketku paljasti hyvän piilopaikan!

Joskus on pehmeä tyyny mihin nojata... Ja joskus täytyy tyytyä omaan nyrkkiin... Henkilökunnan suureksi hämmästykseksi molemmat pojista nukkuvat usein Linnan katolla pää puisen laidan päällä tai sen yli roikkuen. Luulisi, että se olisi kovin epämukavaa. Mutta ilmeisesti ei, kun sitä niin usein harrastetaan. Ihminen ei ymmärrä kaikkea.