M•A•U•K•U•J•A

Välillä oli jo sellainen olo, että pojat ovat jättäneet painimisen melkein kokonaan, mutta tänään onkin sitten otettu takaisin painivajetta ja painittu ihan melkein koko päivä. Mitä nyt päikkäreitä välillä vetäisty... Ja sitten vähän mökötettiin pylly vasten pyllyä eikä puhuttu toisilleen... No ei sitä unissaan viitti paljon puhua. Paitsi Eppu joskus. Tai lähinnä se maiskuttaa ja pihisee ja puhisee ja kuorsaa. Ja välillä huokaisee piiiitkään.

Henkilökunta on lähtenyt samaan kuin muutkin ja instagrammaillut. Tekotaiteellista hömpötystä, mutta ah niin kätevää, kun muuten teknisesti kakkelit kännykuvat voi suodattaa "fiiliskuviksi".

Jos mää tungen tähän iiiihan lähelle, vähän vielä lähemmäksi, poski poskea vasten...

Nokkaunet on on sellaiset kun nukutaan nenät vastakkain peiton alla kun ulkona sataa ja henkilökunta lukee kirjaa.

Maunolla tuli taas kuuma Epun kanssa samassa huopakorissa. Pitkälle ei kuitenkaan jaksanut. Uusi koppa on otettu hyvin vastaan ja kyllä siellä päivittäin toinen taikka toinen käy ainakin yhdet unet nukkumassa. Vanha linttaanmaattu Woodnotes saa siis vähin äänin väistyä kohti roskista...

Illan viimeiseksi henkilökunta useimmiten köllähtää vielä kirjan kanssa hetkeksi ja silloin löytyy yleensä seuraa. Mauno tulee nätisti kainaloon ja ottaa ehkä torkutkin, mutta Epulla on ikävä tapa kiipeillä päällä ja se kyllä lievästi hankaloittaa lukemista. Tässä suoritetaan viimeisiä sivuja 600 sivusta Steve Jobsin elämää.