M•A•U•K•U•J•A

Viime viikonloppuna kävivät naapuruston lapset virpomassa ja saimme upean kimpun kauniisti koristeltuja vitsoja. Niitä on käyty haistelemassa ja vähän rämppäämässäkin, mutta noin päällisin puolin ne ovat saaneet olla aikalailla rauhassa. Itse pääsiäinen on vaan lötkötelty ja pötkötelty, nautittu parvekkeella auringosta ja lämmöstä ja oltu vaan. Lomailtu.

Tänään on ollut juhlapäivä, meidän oma Puippunen täytti 10 vuotta. Ja kylläpä Pöpinder onkin ollut varsinainen napakymppi meille. Eppu tuli vähän kuin varkain, ei pitänyt tulla toista kissaa vaan Maunon jäädä ainokaiseksi, mutta sitten oli Peppuli tarjolla ja Mauno vähän turhan aktiivinen ja liikaa henkilökunnan aktivoitavaksi. Eppu tuli, voitti sydämet ja niistä tuli Maunon kanssa parhaat ystävät ja painikaverit. Kun sitten tuli Maunon aika lähteä, oli Epulla iso ikävä ja sitä ikävää lohduttamaan löytyi onneksi nopealla aikataululla Lyyra. Ja taas Eppu näytti suuren sydämensä (ihan lääkärin ultraäänellä toteaman sellaisen!) ja otti Lyyran vastaan rauhallisen ja diplomaattisen setämiehen elkein ja taas oli uusi kaveripari syntynyt. Eppu on maailman pehmein, se rakastaa kaikkia ihmisiä, erityisen ystävällinen ja kärsivällinen se on lapsille (vaikkei niistä ole hirveästi kokemusta saanutkaan, mutta jotenkin se tunnistaa pikkuihmiset) ja sitä saa ihan jokainen rapsuttaa ja kuopsutt

Viime viikolla kävimme Epun kanssa hammashoidossa ja tällä viikolla Lyyran oli vuoro matkata samaan paikkaan, Catvetiin, mutta hieman eri asialla. Kansansa lauluja laulellen mentiin taksilla, mutta palatessa oli hiljaista tyttöä... Kun pääsimme kotiin, kömpi kopasta pieni punanuttuinen tonttutyttö.  Ja miksi neitiä niin kidutettiin? Lyyrahan on ollut leikkaamaton sijoituskissa, ajatuksena, että jos vaikka pentuja jonain päivänä. Lyyralla on ollut hormoni-implantti pitämässä kiimat pois nyt jo 1,5 vuoden ajan. Yleensä implantin kesto on 1–2 vuotta, joten alettiin olla siinä kohdalla, että kiimojen alkaminen oli mahdollista ja hyvinkin todennäköistä. Hiukan veikkailtiin että innostunut Epun hoitaminen (viiksien ja kulmakarvojen kalttaus) voisi enteillä kiimojen alkua, useinhan myös kevätaurinko innostaa kissoja. Kiimoja odotellessa todettiin kuitenkin, ettei Suomessa ole yhtään Lyyralle käyttökelpoista kollia tarjolla. Koska Lyyra on myös luonteeltaan hieman arka (ainakin

Välillä henkilökunta saa idean ja kuvittelee, että joku homma olisi kissan mielestä mielenkiintoista ja siitä voisi syntyä leikki tai ainakin jonkinlainen aktiviteetti. Niinkuin nyt vaikka karkkipaperin rapistelu. Ei. Väärin. Niin kamala ääni, että oksu meinaa tulla. Juu, vähän yllätti reaktio. On meillä ennenkin karkkipapereita rapsuteltu, mutta Fazerin parhaat oli selkeästi jotain ihan kamalaa rapistessaan.

Varmaan ainakin suurin osa kissaihmisistä on kuullut, että emot joskus typistävät pentujensa viikset ihan nysiksi. Sillä arvellaan olevan se tarkoitus, että pennut pysyvät helpommin lähellä, eivätkä lähde vaeltelemaan, koska kissat käyttävät viiksiään suunnistamiseen. Epullahan oli aivan nysäksi vedetyt viikset pentuna, äitimamma Cleo piti porukkaa kurissa viemällä viiksikarvat. No, historia toistaa itseään, Epulla on taas lyhennetyt viikset. Henkilökunta alkoi ensin ihmetellä Epun sänkisiä kulmia. Koska Eppu allergisena nuolee ja rapsuttelee itseään, oli ensimmäinen ajatus, että taas on takatassu rapsutellut, nyt otsalohkoja. Samalla on häipynyt kulmakarvat. Sitten henkilökunta samaan aikaan huomasin toiselta puolelta lyhennetyt viikset ja Lyyran kirputtamassa Epun kulmia. Siinäpä syyllinen (myös kuvassa). Vaikka takajalka ylettyykin kulmakarvoihin, ei viiksiä sentään kukaan kissa itse lyhennä. Nyt sitten on ihmetelty, että miten se äitiys Lyyraan iski ja piti alkaa 10-vu

Ihan muina naisina tässä kölliskelen henkilökunnan jaloissa... Jahas, jahas, mikäs se tämä on... Pitääpä maistaa, ja samalla antaa muutama takajalkapotku... Jos ihan varovasti vaan haukkaan, kun on tuo kamera tuossa tuijottamassa. Äh, salamannopea kiepsaus ja hyökkäys päätyi jumiin. Minkäköhän takia henkilökunnan villasukissa on reikiä?