M•A•U•K•U•J•A

Eppu on oppinut käkättämään. Mauno ei käkätä silloin kun Eppu käkättää. Pistäkää äänet päälle, Eppu on hiljaisempi kuin enonsa.

Oli aamulla odottamassa keittiössä.

Eppu ja henkilökunta suuntasivat jälleen aamulla matkansa viettämään lauantaipäivää leppoisasti näyttelyssä, Maunon jäädessä kotiin pitämään taloutta pystyssä. Näyttely oli tällä kertaa ihan kotikaupungissa Helsingissä, joten matka ei ollut pitkä. Eppu oli sitä mieltä, että parasta pysytellä pois näkyviltä, ja vietti häkissäoloaikansa pääosin verhon takana eli makailemalla ja istumalla wc:ssä. No käyhän sen niinkin, vaan ehkä maksava yleisö olisi kiitollinen, jos kissoista jotain näkyisikin... Naapurissa siskolikka Ennalla oli oma häkki mukana, sieltä se esitteli varjokuvina hienoa epyktiläistyylistä profiiliaan. Ja tietysti välillä tuuletellen myös oviaukosta. Enna on kovin vilkas tyttö, ja oven avautuessa se oli innokkaana tekemään tuttavuutta veljensä kanssa ja katollekin olisi pitänyt päästä kiipeämään. Mau-porukan surkein oli kuitenkin Upi. Upin näyttely päättyi ennenkuin ehti alkaakaan, tuomarin pöydälle se ei ikinä päässyt, sillä ikävän Tica-kokemuksen jälkeen se on ollut kuin v...

Meillä on juhlittu Helsingin valintaa maailman designpääkaupungiksi 2012. Mauno ja Ikean kaappi, Woodnotesin kori ja Characterin valaisin. Eppu ja Eero Aarnion valaisimen laatikko.

Tänään oli putsinkiproggisten aika. Ensin kakkakaappi. Imurointi, pyyhintä, laatikon pesu ja uusi hiekka tilalle. Sitten olikin kisan aika, ja kuten yleensä, Eppu oli hanakampi korkkaamaan. Ja korkkasikin kunnolla, oikein hajupommilla. Yyh. Sen jälkeen oli vielä vuorossa Epun peräosaston pesaisu. Se meni vanhaan malliin, Eppu rääkyi ja mourusi ja roikkui kynsillään henkilökunnassa kiinni. Mauno ihmetteli oven takana hätääntyneenä mitä sille pikkukaverille oikein tehdään. Kun pesu oli ohi, puolisaukko jäi kylpyhuoneeseen putsaamaan itseään, eikä suostunut tulemaan ulos pitkään aikaan. Ilmeisesti märkänä ei voi tulla olohuoneeseen.

Pitkän matkan valtamerten takaa tehnyt kassi on vihdoin täällä. Sen pitäisi helpottaa kulkemista erityisesti julkisilla välineillä, koska siinä on pyörät alla. Henkilökunnalle reppu tai rinkka selkään ja kissa kassiin. Pääosin käyttö tullee olemaan Epun näyttelyreissuilla ja Maunon mahdollisilla lekureireissuilla. Kassi on pohjapinta-alaltaan aika pieni, joten kovin pitkää matkaa tuossa ei ehkä kissaa viitsi pitää, vaikkakin sen voi aina kallistaa selälleen (kassin siis...), jolloin pohjalla mahtuu makailemaan leveämmänkin. Varsinaisella kassin pohjalla molemmat meidän kissat mahtuvat olemaan sfinksiasennossa, mutta eivät oikein kyljellään lojottamaan - tosin ne sitä isommassa kopassakaan harvoimmin matkalla harrastavat, Eppu ehkä parin tunnin junamatkalla. Ja tuossakin kassissa on se optio, että kissalle laittaa valjaat ja niihin on olemassa turvalenksu, jonka voi kliksauttaa valjaisiin kiinni, jolloin voi tuon etuluukun avata. Sivuissa on kaksinkertaiset verkko-ikkunat, samoin kuin e...

Ärsyttävät talitintit ovat ilmaantuneet kotipuuhumme. Eppukin on oppinut käkättämään, tosin ääni on huomattavasti vienompi kuin Maunon ja sisältää enemmän maiskutuksen kaltaista louskuttamista. Tänään olisi ollut oiva tilaisuus ottaa videota Epun käkätyksestä kun pojat kökkivät vierekkäin ikkunalla, mutta valitettavasti alakerran pianoterroristi oli äänessä, joten oli turha edes yrittää videoida tapahtumaa. Joudutte siis tyytymään vain valokuvaan. Kuva kertoo myös poikien melkoisen olemattomasta kokoerosta. Ja niskaerosta. Neitipoika Mauno on varsinainen kynäniska verrattuna Eppu-jässikkään.

Tänne se köntys ei pääse. Hähää. Vielä.

Eppu on oppinut uuden taidon. Pöydälle hyppäämisen. Siis tiskipöydän työtasolle, ruokapöydälle se on päässyt jo pitkään, koska sinne pääsee pöydän vieressä olevilta tuoleilta (ja on se vähän työtasoa matalampikin). Uhrina ovat Maunon ruokakipot. Mauno kun on hidas syöjä ja muutenkin nirppa, niin tarjolla on aina jotain mutustettavaa. Ja sehän Eppu-jässikälle maistuu. Eppuhan ei mikään gaselli ole, joten hyppäämisen oppiminen tapahtui vasta näin kypsässä 8 kk iässä. Siihen mennessä Mauno oli jo kuukausia kiipeillyt ties missä keittiökaappien päällä. Eikä sinne ole Epulla vieläkään asiaa. Tolppaa Eppu on kiivennyt ihan ensiviikoista asti, mutta hyppääminen ei ole sen juttu. Niin erilaisia ovat pojat.

Epun sisko Enna on upein savumau, jonka olen nähnyt. Sen turkki on aivan mielettömän upea väriltään ja neiti on muutenkin täpäkkä. Enna jäi kasvattajalleen jatkamaan Iltavillin linjaa. (Mauno tietysti on puolestaan upein hopeamau, jonka tiedän...) Jotain samaa Ennassa on kuin veljessään Epussa... Itse asiassa niissä on enemmän kuin "jotain" samaa, ne ovat naamastaan kuin kaksi marjaa. Eppu on tummempi väriltään, melkein musta, mutta kyllä sisarukset tunnistaa. Syyttömiä kaksinaamaisuuteen.

Vaikka Maunolla on pönttö päässä ja ab-kuuri päällä ja Eppukin sekoitti soppaa oksentamalla sapuskalihat pihalle torstai-iltana, henkilökunta lähti silti messureissuun. Hoitaja on tuttu ja lääkinnyt Maunoa ennenkin, joten hyvin uskalsi jättää pojat hoitoon. Palatessa Mauno oli innolla vastassa, mutta Eppu piti pientä etäisyyttä moiseen hylkääjään. Nopeasti sekin sitten lämpeni ja kömpi syliin unille. Vielä pari päivää pitäisi Maunon jaksaa pitää pönttöä, jotta tassu paranee kunnolla. Onhan se inhottava, erityisesti nukkua, mutta siihenkin näyttää tottuvan. Tosin se vaatii mm. sitä että nukkuma-asentoa on yöllä haettava esimerkiksi henkilökunnan päältä, jota Mauno ei ole normaalisti harrastanut. Ilmeisesti se pönttö pitää saada tuettua jotain vasten. Kuten nyt esimerkiksi Eppua. Eppu sen sijaan on ottanut tavaramerkikseen kintut taivasta kohti nukkumisen. Herra on haarat levällään milloin missäkin. Tyyliin kuuluu myös hienojen vanpyyrihampaiden esittely.

Mauno on masentunut. Megafoni päässä ei ole ollenkaan hyvä. Erityisesti nukkuminen ei meinaa sujua ollenkaan. Mauno olisi vain sylissä, se on äärimmäisen hellyydenkipeä. Rapsutus on jotain niin ihanaa, että kuola valuu tulvimalla ja hurina käy. Yölläkin piti herättää henkilökunta rapsuttamaan, poikkeuksellisesti ei huutamalla vaan täppäämällä, että olis vähän asiaa. Yleensähän Mauno ei koskaan koske, se istuu vieressä ja huutaa. Nyt henkilökunta heräsi *tap tap* olkapäähän. Pitihän sitä vähän rapsutella ja sitten Mauno kellahti henkilökunnan viereen jatkamaan unia. Tänään pidettiin pientä taukoa kaulurista henkilökunnan tiukassa valvonnassa, että sai pikkuisen edes rapsutella ja pestä itseään. Mauno on onneksi niin helppo hoidettava, että se ei yhtään vastustele kaulurin laittoa. Se on kyllä kuin Jekyll & Hyde, kotona henkilökunta saa vääntää vaikka minkälaiselle solmulle, antaa lääkkeet, pestä leuan, laittaa kaulurin, mutta herra muuttuu itse paholaiseksi kun lääkärin pitäisi edes...

Tänään käytiin taas Maunon kanssa vetskureissulla, jälleen kerran tulehtunutta tassua näyttämässä. Tassuvaivat eivät hellitä, tulehdus tulee joka toinen kuukausi kun ab-kuuri on syöty ja syytä ei vaan löydy. Aina sama tassu kyseessä. Tällä kertaa otettiin koepala, josko se kertoisi jotain. Mauno oli kotiin tullessa vielä ihan tötsyissä eikä jaksanut kuin maata. Eppu tutkaili sitä huolestuneena. Parissa tunnissa Mauno oli taas ennallaan, valitettavasti vain tassussa olevan tikin vuoksi tötterö on nyt viikon verran päässä, tai se on ainakin tavoitteena. Katsotaan kuinka kauan käytännössä se onnistuu. Mauno on ollut täysin hyperaktiivinen toivuttuaan, koko ajan Epun kimpussa painiin haastamassa ja Eppu on ollut hieman hämmentynyt, että miten tötteröpäisen kanssa painitaan. Ensin joutui jopa menemään vähän piiloon ja murisemaan sieltä oudolle megafonipäälle. Mauno ei selvästi osaa nukkua tötsä päässä, makailee vain sfinksiasennossa, ja on siten jokseenkin rasittavana koko ajan häsläämässä ...

Banaani haisee. Se pitää haudata. Eppu tosin ei ole asiasta yhtä huolestunut kuin Mauno.

Meillä on keittiön allaskaapissa pullojenkeräyspiste. Telineessä on henkilökunnan ompelema iso kassi. Ja voi sitä onnen päivää, kun kassi on täynnä, henkilökunta vie pullot kauppaan, tulee takaisin tyhjän kassin (tai siis ostosten, mutta kun ne on tyhjennetty) kanssa ja virittää sen telineeseen. Sinnehän pitää heti mennä testaamaan pussukka. Ja samalla aikaa kun kassia viritellään telineeseen, on tietysti kaappiin syntynyt tyhjä kolo, joka Tarkastaja Turakaisen on tarkistettava välittömästi. Ja sitten vaihto! Touhukaksoset toivottavat oikein hyvää isänpäivää isipapoille. Mauno Simba-iskälle ja Eppu Indylle Ruotsiin. Grattis på pappadagen! (tai jotain sinnepäin...)

Jälleen oli maukulaisten taloudessa se päivä, kun saapui ruokalähetys. Onnekkaasti henkilökunta oli paikalla aamulla toimimattoman ovisummerin soidessa (kuuluu tänne, ei pysty avaamaan täältä), ryntäsi roikkumaan ikkunasta ulos ja huutamaan posteljoonille ovikoodia ja välttyi näin 22 kg paketin raahaamiselta postista jalkaisin räntäsateessa. Ei ihan pieni lykästys! Pojat kuitenkin joutuivat odottelemaan henkilökunnan työpäivän ajan paketin avausta, mutta sitten olikin tutkimusmatkojen aika. Mauno on selvästi kiinnostuneempi tutkimaan outoja asioita, Eppu käväisee paikalla, toteaa että jahah, tämmöistä, ja jatkaa touhujaan. Laatikko sisälsi pääosin Maunon nykyistä pääruokaa Mäymöriä (johon henkilökunta ujuttaa Epun annoksista raakaa lihaa pienenä silppuna). Edellisessä tilauksessa olleista jellypusseista kalkkuna ja kana todettiin Maunolle kelpaamattomiksi, joten tilalle otettiin uutuutena taimenta, sekä vanhaa tuttua kania, joka ei herkkua ole, mutta kelvannee useimmiten. Kastikevaihto...

... tai ne menee sinne itse. Henkilökunta oli tänään kiltti ja kävi ostamassa pojille uuden vesikipon. Tähän mennessä vettä on ollut tarjolla samanlaisista Arabian Nero-kipoista kuin ruokakin. Omalle tarjottimelle. Eppu ei juurikaan juo (koska se ei myöskään syö kuivaruokaa), ja jos Mauno juo, se yleensä juo Epun kiposta. Yleensä silloin kun sen on nälkä, mutta tarjolla oleva ruoka ei kelpaa (toinen vaihtoehto on että se syö palmua). Ajatuksena oli, että yksi yhteinen kippo riittäisi, se voisi olla vähän isompi, jolloin vesi pysyy ehkä hieman pidempään raikkaampana. Lisäksi jotkut sanovat, että kissa juo mielummin muualla kuin ruokapaikallaan. No, henkilökunta mietti asiaa, näki kivan sopivan kipon Marimekossa ja 1+1=2 eli kippo lähti tänään mukaan. Kippoon vettä ja kippo keittiön ikkunalaudalle (ilman aluslautasta). Henkilökunta sohvalle katsomaan telkkaria. Keittiöstä alkaa kuulumaan lits läts, aikansa, ja sen jälkeen tip tip tip. Eppuhan se siellä asialla. Ikkuna vesiroiskeissa puol...

Eppu näyttää ihan hylkeeltä, kun sen turkki on niin kiiltävä. Ja ehkä jotain tekemistä on silläkin, että se on sellainen pötkylä. Posetusta kaapin päällä syysauringossa. No eihän se pelkkään posettamiseen voinut jäädä, pakko oli alkaa peippaamaan lampun kanssa. Lamppu on onneksi akryyliä, joten jotain mahdollisuuksia on, ettei se hajoa, jos sattuu tippumaan. Vielä ei ole tippunut. *kop kop* Oikein kirkkaassa valossa Epusta näkee vielä kylkien täplätkin, vaikka normaalivalaistuksessa se on ihan täysmusta. Pitänee viedä joku kirkasvalolamppu mukana seuraavaan näyttelyyn, ja todistaa tuomarille, että on sillä täplätkin. Huono puoli kirkkaassa valossa on, että musta kissa näyttää tumman ruskealle. YÄK.

Henkilökunta joutuu ajoittain ottamaan kaksi kissaa pesulle samaan aikaan. Se on helpompaa kuin yksitelleen, jolloin toinen istuu oven takana huutamassa, että mitä sille kaverille tehdään. Pestävät päät ovat eri, toisella etupää, toisella takapää. Mauno saa etupään pesun, aknehoitoa. Eppu sen toisen. Epulla on paha tapa välillä tuhautella, ilmeisesti ihan anaaleista asti, sillä välillä sen takapää alkaa haiskahtamaan henkilökunnan nenään. Silloin kutsuu peräpeilin pesu, josta Eppu ei luonnollisestikaan tykkää yhtään, vaan huutaa kuin syötävä. Vielä ei kuitenkaan ole niin pahaksi asia mennyt, että se esimerkiksi hinkkaisi peräpeiliään mattoon eikä siten olla käyty perää lääkärillekään näyttämässä. Eppu näyttää ihan pieneltä saukolta perä märkänä. :D