M•A•U•K•U•J•A

Kaikki odottavat kovasti kevättä. Pojat, erityisesti Eppu, vinkuvat parvekkeelle jatkuvasti. Vielä ei voi jättää ovea kovin pitkäksi aikaa auki, sillä turkittoman henkilökunnan tulee kylmä sisällä, mutta joka päivä pojat pääsevät ainakin hetkeksi kurkkaamaan ulos ja kuuntelemaan linnunlaulua. Varsinkin Eppu viihtyisi vaikka kuinka pitkään tarkkailupaikalla hyllyn korkeimmalla kohdalla, mutta sitten henkilökunta kutsuu pois. Ja saa kutsua ihan rauhassa, mitään ei tapahtu, paitsi sitten kun raksupurkki kolisee eteisessä lähdön merkiksi, Eppu tulee niin lujaa kohti keittiötä että tassut vaan sutivat kurveissa. Maunolla oli tänään parvekkeella niin jännää että häntäkin meni vähän epäkuntoon. Mitä lie ihania hajuja tai ääniä sieltä parvekkeen raoista tuli.

Henkilökunta on viettänyt ensimmäistä vapaapäivää muutamaan viikkoon, pääosin köllöttämällä sohvalla. Maunolla oli läheisyydentarve ja sen oli ihan pakko päästä syliin, mutta valitettavasti henkilökunnalla oli samalla läppärillä piirustusprojekti joka vaati käden heiluttamista, joten hetken kuluttua Mauno kyllästyi rauhattomaan syliin. Onneksi seuraava läheisyydentarpeentäyttäjä löytyi läheltä, kaapin päältä. Eppu kesti päälleen majoittuneen Maunon kuin mies ja hetken kuluttua kuvan ottamisesta molemmat nukkuivat sikeästi ainakin tunnin verran päällekkäin. Onneksi pojista on toisilleen seuraa henkilökunnan kiireiden aikana. Kohta päästään taas olemaan kaikki yhdessä päivisinkin.

Henkilökunta sai postia, jossa kiitellään erääseen kissatalouteen tehtyä jo kahta erikoismallin kolmisivuista pesää. Kuulemma ovat erittäin suosittu nukkumapaikka. Asiakkaiden ilmeet eivät varsinaisesti huuda tyytyväisyyttä, mutta ehkä kehonkieli korvaa naamanilmeen ja ilme on enemmän suunnattu kameran kanssa häiriköivälle omistajalle? Vilille ja Minnille terkkuja meidän karvasuikeroilta, että se kameran kanssa hosuminen on ärsyttävää.

Ulkona paukkuu pakkanen mutta meillä riittää lämpöä ja läheisyyttä. Henkilökunta puurtaa edelleen pitkää päivää, ja kotiin tullessaan heittää pojille sapuskan ja heittäytyy sitten hetkeksi sohvalle ennen sänkyyn siirtymistä. Onneksi sohvalle saa yleensä kainaloseuraa jommasta kummasta. Mauno tykkää köllötellä vatsan päällä mutta Eppua saa onneksi asetella niin että telkkaria voi samalla katsoa sylissä olevalta läppäriltä. Eilenkin pötkötettiin Epun kanssa vierekkäin ja katsottiin Restoration Mania, Eppu kuorsasi selällään kainalossa ja pidettiin toisiamme tassuista kiinni. Siitä on sitten hyvä päivän nollauduttu siirtyä kuorsaamaan yhdessä yöunille.

Mauno sai aikaisemmin oman taulunsa ja pitihän sitten Epullekin saada omansa. Kun Maunosta on seesteinen nukkuva kuva, hillitty ja tyylikäs, ei Epusta oikein sellaista – jostain kumman syystä – löytynyt. Mustasta kissasta on aika vähän teknisesti hyvälaatuisia kuvia, ja sitten kun mielellään saisi olla sellainen missä on rauhallinen tausta ja jotain valokuvauksellistakin laatua olisi kiva olla. Henkilökunta sitten päätti että mitäs sitä miettimään, Epusta tietysti Epun näköinen kuva ja niinpä Eppu pääsee köllimään Pastilliin makkarin seinälle. Ripustusta vailla.

Ei se ole pelkästään Eppu kun sylissä makoilee, Mauno kyllä ottaa osansa, viime päivinä melkein se on ollut enemmän Mauno kun sylittelee. Henkilökunta on edelleen pitkiä päiviä pois kotoa ja hellyyttä riittää sitten kondensoidusti siihen aikaa kun henkilökunta paikalla on. Olipa eräänä iltana molemmat yhtä aikaa sylissä, se on aika harvinaista ja onhan siinä painoa kun 12 kg karvasuikeroa makaa päällä. Lämmintä piisaa, onneksi, nyt onkin sen verran pakkasia ollut että sisälläkin on aika viileää. Ja pojat sitten sitä myötä tietysti myös lämpöhakuisempia. Maunon löytää usein kylppärin lattialta makaamasta tietystä kohdasta, jossa kulkee lattian alla lämmin vesiputki. Oi mikä autuus siitä tuleekaan sitten joskus kun putkiremontti saadaan tehtyä ja saadaan sinne oikein lattialämmitys...