M•A•U•K•U•J•A

Kissoilla on hauskoja tapoja ja hellyttäviä ruumiinosia. Niinkuin poskityynyt, ne missä viikset ovat, ja niiden "reikärivit". Tai se kun kissa pesee otsaansa, pyyhkäisee tassulla, nuolee tassua, pyyhkäisee otsaa. Liikkistä. Tai se kun kissa putsii massua (tai vähän alempaa...) ja koipi sojottaa pystyssä, varpaat harottaen. Broilerinkoipi.

Lämpö tuntuu luissa kivalta, luulen. Pojilla on taas läheisyystorkut menossa, mitä nyt henkilökunta kävi vähän häirimässä. Palvelua!   No joo, joo, pesen pesen. Pojat ovat siis ahtautuneena tuohon makkarin nurkassa olevaan vanhaan koripesään, josta on tullut viimeisen kuukauden aikana varsinainen hitti, aina siellä on jompikumpi, ja joskus sitten molemmatkin.

Toisella on liian pieni boksi. Mutta boksi kuitenkin. <3 Toinen on muuten vaan viksuimmillaan.

Ensin on rauhassa nukkuva kissa. Sitten tulee häiriköivä kamerankäyttäjä. Voi haukotus sentään.

Tunnollinen työntekijä ei tunne vapaapäiviä, joten Tarkastaja Turakainenkin päätti tehdä pistokeikan keittiön pahviroskikseen tarkastamaan, että lajittelu on suoritettu huolella ja paperikassivarasto on ojennuksessa. Koska paikka on hieman ahdas sisältäpäin tarkasteltuna, ja se luonnollisesti kuuluu perinpohjaiseen takastusrutiiniin, oppipoika jäi ulkopuolelle odottamaan ja seuraamaan tarkastuksen kulkua.

Pimeä on masentanut kamerankäyttäjää, mutta nyt siihen tuli hieman valoa ja intoa lisää, kun henkilökunta hankki uuden valovoimaisemman objektiivin kameraan. Pojat joutuvat siis taas hullun kamerakyttääjän uhriksi suvantovaiheen jälkeen. Jopa mustanaamio joutuu kuviin. Ja tämä pirkulan blogspotti runttaa kuvat ihan mössöksi pientäessään ne. No klikatkaa jos haluatte nähdä parempaa.

Kiva mennä nukkumaan, kun saa ensin käyttää rullallisen teippiä... Myös lattialla painitaan, mutta siitä selviää imuroinnilla paljon nopeammin. Tosi mukavaa on, että pojat painivat paljon, todella paljon, sillä se on hyvää kuntoilua sisäkissoille ja useimmiten sujuu sulassa sovussa ähisten ja puhisten. Pojat ovat aika tasaväkisiä, vaikka Eppu on selkästi isompi, on Mauno toisaalta paljon ketterämpi ja sillä on myös henkinen ylivoima. Pantteri ja Tankkeri painivat. Vaikka välillä tulee hieman natinaa, ei todellisia tappeluita ole syntynyt, eikä myöskään fyysisiä vaurioita. Mutta tuo karvastus ei kyllä ole kivaa. Niitä irtokarvoja kun piisaa muutenkin ihan tarpeeksi.

Mitähän nyt tapahtuu? Muistatte ehkä että pari viikkoa sitten poikkesimme Maunon kanssa studiolla koittamassa pientä kuvausjuttua. No, siellähän oli Maunolle ihan liikaa muuta puuhaa kuin poseeraus. Koska huippumallit sanelevat työehtonsa, tehtiin niin että otettiin uusi yritys ympäristössä jossa muuta puuhaa on vähemmän ja kuvaaja ja art director matkasivat tänne meidän luoksemme. Eppu raukka ei päässyt kuviin vähemmän kuvauksellisen värinsä vuoksi, mutta yrityksen puutteesta ei ainakaan voi moittia. Maunolle siis tehtiin kuvauspaikka Linnan katolle, jonka taakse seinään teipattiin tausta ja ympärille aseteltiin valot ja kuvaushenkilökunta. Mauno sitten poseerasi erinäisin huiskin, risuin, hiirin ja maiskutuksin houkuteltuna ja alun hämmennyksen jälkeen asettui loikoilemaan niin että lopuksi kuvaaja sai kuvata ihan niin paljon hienoja kuvia kuin halusi. Homma oli tunnissa ohi ja kuvaushenkilöstö poistunut. Henkilökunta palkitsi pojat herkkuseillä ja sen jälkeen ei olekaan ...

Mauno Mansikkanenä Eppu Mustikkanenä

Pojat toivottavat isilleen - Mauno Simballe ja Eppu Indylle, sekä molemmat Manu-papalle - leppoisaa isänpäivää!

Lauantaina voi vain köllöttää sisällä eikä tarvitse lähteä mihinkään. Karvasuikeroilla on aina lauantai, mutta henkilökunnalla vain kerran viikossa. Tai oikeastaan kaksi kertaa, kun sunnuntai on aika samanlainen kuin lauantai. Silloin voi jäädä köllimään lämpimään sänkyyn, josta henkilökunta on juuri noussut ylös. Olisipa aina lauantai!

Eilen illalla sängyssä luikerteli hirvittävän karmiva froteekäärme. Onneksi Mauno oli valppaana ja kävi tappamaan sitä välittömästi. Ja henkilökuntakin kameran kanssa paikalla.   Samaan aikaan toisaalla... Noh, tilanteessa on ehkä hieman lavastuksen makua. Oikeasti Eppu kyllä pyrki osallistumaan käärmeentappoon, mutta Mauno päätti että homma on hänen ja Eppu sai väistyä. Eppu sen sijaan rrrrakastaa froteeta, erityisesti henkilökunnan kylpytakkia ja erityisesti silloin kun se on henkilökunnalla päällä. Syliin on päästävä välittömästi, jos henkilökunta kekkuloi takissaan. Takki kelpaa myös heti kun se putoaa henkilökunnan päältä lattialle, siihen pitää päästä makoilemaan päälle. Valitettavasti iltasella ainakaan näin liikkuvasta kohteesta kuvat eivät ihan skarppeja ole, väritkin hieman omituiset. Yhtään ei auta, että tämä bloggeri pienentäessään muuttaa ne vähänkin skarpit ihan mössöksi. Noh, näillä mennään ainakin taas talven yli.

On muuten se aika vuodesta kun varsinkin mustasta kissasta on ihan turha yrittää ottaa kuvia. Ei siis riitä, että henkilökunta viipottaa menoissaan eikä ehdi päivittää blogia. Kuvat on aika vähissä näinä päivinä.

Oih, nyt on parvekkeelta näkymät kun ei ole puissa lehtiä. Paha vaan että ulkona alkaa olla sen verran vilpoisaa että turkiton henkilökunta ei tarkene olla sisällä, jos parvekkeen ovi on auki. Parvekkeella taas viihdytään, jos ovi on auki, mutta auta armias, jos sen pistää kiinni niin että pojat ovat siellä, tulee kiire sisään. Siispä parvekeulkoilut alkavat olla aika harvinaista herkkua.