M•A•U•K•U•J•A

Salamakurssi lähentelee loppuaan ja eilen matkalla kurssi-iltaan henkilökunta poikkesi vierailemassa pitkästä aikaa Ausare-kissalassa moikkaamassa tuttuja. Kuvailtiinkin vähän, kun kerran vermeet olivat mukana ja assistenttikin heiluttamassa huiskaa. Luksusta yhden hengen henkilökunnalle. Äiti ja tytär. Me ei kattota kameraan, ei varmasti. Gerizah-täti. En katto kameraan, näytän hienoa ranskalaista profiiliani. Osiris-setä. En katto kameraan. Melkein katton, mut en kuitenkaan. Chandani päätti peseytyä kesken kuvausten. Onhan se hyvä aika huolehtia itsensä kuvauskuntoon samalla kun kuvaaja säätää kameraa. Sitten lähti. Kun Chandanin oma henkilökunta oikein vispasi huiskaa, saatiin muutama leikkimiskuvakin. Porukan nuorin oli tietysti se, joka asiasta jaksoi innostua. Muilla oli enemmän päiväunet tai ruoka mielessä. Vuoden iästään huolimatta Chandani on vielä todella pentumaisen näköinen ja äitiään ja tätiään pienempi selvästi. Silmätkin ovat vielä aika kel...

Auringon läikähdellessä laikkuina, mustapeipponen alkaa kurkistelemaan kevätpesästään. Aurinko ramasee. Ja kuvaaja häiritsee. Vaan eipä ole häirinnyt paljon viime aikoina. Ei ole ehtinyt.

Eppu näyttää miten Imppa ei yhtään pelota, hyvin voi köllötellä nojatuolin tyynyllä ihan lähikosketuksessa. No, todellisuus on tietysti toista, kun Impan polkaisee käyntiin. Se vaan sattuu asumaan tuossa nojatuolin kyljessä, koska vieressä on kakkakaappi ja vähintään putsingin yhteydessä pitää aina ylimääräisiä hiekkoja imuroida. Eilen meillä harjoiteltiin sisäleikeissä myös valkoisen taustan kanssa kuvaamista. Henkilökuntaa ei kyllä voi pitkästä muistista syyttää. Heti tuli mieleen joulukuvaukset, kun hommiin päästiin. Niin nätisti taas poseerattiin yhteiskuvissa... Kaikille ystävillemme toivotamme oikein lämmintä ja läheistä ystävänpäivää! Kurr ja pöks ja lips!

Henkilökunta makaa flunssan tainnuttamana sohvalla (ei niin etteikö muuten makaisi...) ja pojat ovat keksineet lämpimän makuualustan. Eppu käy ihan nukkumassakin, mutta Maunolla ilmeisesti tulee lämmin ja kun oikeasti uni alkaa tulla, siirrytään nojatuoliin oman rauhaan. Sitä ennen kyllä pää nuokkuu ja silmät luppasee. Henkilökunnan liikahtelua katsotaan pahalla silmällä ja paheksuvin katsein. Kunnon patjan ei kuulu tietenkään liikkua, saati nousta ylös. Vaikka ylösnousussa on se hyvä puoli, että lämmin paikka vapautuu. Sitten voi taas paheksua, kun se tulee takaisin ja just on asettauduttu hyvälle kerälle sille lämpimälle paikalle. Kamera mahtuu juuri ja juuri henkilökunnan ja Maunon naamojen väliin. Ihan ei pysty tarkentamaan Maunon nenänpäähän, mutta melkein. Sädekehäkin näkyy Pyhän Maunon pään päällä.

Talven pimeydestä turhautuneena henkilökunta on lähtenyt opiskelemaan salaman käyttöä. Samalla kurssilla on siis sekä Maukulan Mamma kuin Naukulan Mammakin. Ilmeisesti kissabloggaajien kesken on pientä kilpailuhenkeä, koska Naukulan Mamma yritti heti kärkeen sokaista henkilökunnan, epäilemättä sabotoidakseen opintojen edistymistä. Pojat eivät ole kovin innostuneita salamakuvaajalle poseeraamisesta. Mauno ei millään lähtenyt leikkiin, vaikka henkilökunta hiki päässä huiski huiskan kanssa ja yritti saada vähintään katsekontaktia, ellei jopa pientä tassun nostoa kameraa kohti. Ei leikityttänyt vanhaa poikaa ei. Taloon tarvittaisiin selkeästi joko nuorta energiaa tai pätevä kuvausassistentti. Mauno selvästi myös häiriintyy hieman salaman käytöstä, vaikka toki suoraan päin ei salamaa läväytetäkään vaan katon tai seinän kautta. Aina kuitenkin Maunonkin silmät räpsähtävät kiinni salaman välähdyksen jälkeen. Henkilökunta ei ole koskaan ollut oikein salamalla kuvaamisesta innostunut,...