M•A•U•K•U•J•A

Tunnetaan myös lipstaakina ja lipposena. Meillä on myös sanonta "paa kieli suukkuun niin näytät viksummalta". Ei sitä aina voi muistaa kaikkea. Niinkuin vetää kieltä takaisin suuhun nuolemisen jälkeen. Sillä vaan ei saa fiksuuspisteitä jos unohtuu, söpöys- ja hönöys- kyllä. Ja saattaa joutua kameran uhriksi, jos kamera vaan sattuu olemaan käsillä. Yleensä tilanne valitettavasti on ohi ennenkuin kamera on valmiudessa, tänään kävi tuuri ja  Maunolla epätuuri. Eppu on spesialisti kielenkäytössä. Jos Mauno haistaa vieraat, Eppu maistaa. Melkein jokainen meillä käynyt on saanut tutustua vähintään sormenpäidensä verran Epun karheaan kieleen. Lips lips.

Ulkona paahtaa pakkanen, mutta meillä ei ole hätää. Vanhan talon patterit ovat joko on tai off, ja koska ne eivät tällä kelillä voi olla off, ne ovat tietysti on. Mauno ottaa hyötyä irti. Tai siis ottaisi, jos joku ei olisi häirimässä kameran kanssa. Eppu ei ole keksinyt, tai katsonut tarpeelliseksi, moista lämmityspatiota, vaan tekee omaa kieppiä tuolissa olevaan pesään. Pikkupesä jäi vain kokeiluksi, iso mies tarvitsee ison pesän. Ajoittain sinne mahtuu mukaan myös Mauno, mutta aina välillä toinen lipaisee huonosti tai jotain, ja tulee pieni nahina. Sitten uni jatkuu. Epun allergiatestin tuloksetkin tulivat. Eppu on allerginen naudalle, lampaalle, riisille, vehnälle ja maidolle. Ei me oikein tultu hullua hurskaammaksi, koska nautaa ei ole juurikaan syöty (koska sitä ei kauheasti ole kissanruuissa tarjolla ja raakana Epun maha ei sitä kestä), lammasta ei sitäkään vähää, riisi on myös Maunon allergiakirjossa (lohi, muna, riisi, soija, maissi), joten sitä vältellään muut...

Henkilökunta tarttui Ifolorin joulutarjoukseen ja kokosi poikien vuoden kuvista kuvakirjan. Ei mitenkään erityisessä kronologisessa järjestyksessä, mutta sinne tänne lätkien. Tekstiä on vähän, pääosin kuvia. Ajatus on että josko vaikka joka vuodesta saisi jatkossa kirjan tehtyä. Olisihan tämän voinut alusta asti aloittaa, mutta alkupään kuvamateriaali ei välttämättä ole painokelpoista noin laadullisesti. Nyt kuvat toistuivat pääosin hyvin, joissain kohtia Epun tummuuden kanssa on hieman ongelmia, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Onneksi tapana on pitää kamerassa oletusasetuksena isointa kuvakokoa, niin riittää painatukseen ihan kokosivun kokoisenakin. Kirjan laatu on oikein hyvä ja se tuli sutjakasti parissa viikossa. Henkilökunta innostui kuvakirjoista sen verran että eilen lähti heti tilaukseen pari uutta, ei-kissa-aiheista tosin.

Tuli tehtyä pientä säätöä blogiin, levennettyä pohjaa ja kuvien kokoa isonnettua. Nykyään (tai no, jo jonkin aikaa) kun resoluutiot ovat läppäreilläkin olleet sitä luokkaa että kestää katsoa vähän leveämpääkin palstaa. Huikkailkaa jos meni pieleen! Ja kuvien osalta säätö siis koskee vain paria viimeisimpää postausta, koska se täytyy tehdä käsin ja yksitellen. Ei jaksa ihan kaikkia kuuden vuoden kuvia käydä läpi... Tarkastaja Turakainen valvoi toimitusta huolestuneena.

Parvekkeella ollut auringossa haalistunut ja monen vuoden ulkoelämästä kulahtanut pesä nostettiin taas pakkasilta turvaan sisälle. Eppu testasi, edelleen mahtuu 6,5 kg siihen käpertymään. Kunhan ei henkilökunta häiriköisi kameran kanssa. *mulkoilua* 

Eilen oli vähän rankka päivä. Epulla oli taas lääkärikeikka. Massun nuoleminen on jatkunut – jo viime keväästä – ja ennen joulua kävimme näyttämässä massuun ilmestynyttä mustaa näppyä. Se todettiin hyperpigmentaatioksi, joka on sinänsä vaaratonta, aiheutuu ärsytyksestä eli siitä nuolemisesta. Koska munuaisarvot olivat tuolloin koholla, ei suunniteltua kortisonikuuria voitu aloittaa vaan varattiin uusi aika. Mentiin sitten eilen tarkempiin tutkimuksiin ja koska verta tarvittiin sen verran runsaasti eri näytteisiin, päätettiin Eppu rauhoittaa, vaikka yhden putkilon saakin ihan hyvin valveillakin. Nyt tarvittiin kuitenkin useampi, sekä lisäksi ultraus ja pissanäyte. Eppu jäi siis rauhoittumaan henkilökunnan poistuessa. Parin tunnin päästä noudettu Eppulainen oli ihan pois tästä maailmasta, nousi kyllä omin avuin kopasta mutta huojui ja heilui ja päätyi sitten avustettuna köllimään koppaan lämpimän peiton alle. Suu auki, kieli ulkona suusta ja silmät toljottaen. Koska Mauno aina h...

Vaikka apatiaakin vastaan olisi syytä taistella, se ei ehkä kuulu niin kissan elämään, koska apatia on lepoa ja lepo hyvää. Tai jotain. Ainakin nukkuminen. Mutta pesulappuja vastaan Eppu käy omaa sotaansa. Voi sitä riemun päivää, kun olohuoneen maton alta löytyy pesulappu, siitä syntyy välittömästi paini ja taisto. Vaikka se on siellä ihan koko ajan, se onneksi ei löydy ihan kovin usein. Hämmästyttävää kyllä. Nyt löytyi taas sohvan peittona olevan fleeceviltin kulmassa olevat lapun jämäset. Sohvalla makaava henkilökunta ojensi toista yläraajaansa (alaraaja potee edelleen) ja yritti saada vähän jotain materiaalia filmille. Näissä valaistusolosuhteissa se on lievästi hankalaa, joten kuvat ovat melkomoisen värittömiä. Sohvan toinen pää lisäksi kylpee spottivalossa, joka polttaa vaaleat kohdat puhki. Kontrastia piisaa mustan kissan kanssa, vielä kun se liikkuu. Ja vähäisen valon vuoksi aukko on tietysti pidettävä mahdollisimman suurena, joten terävyysalue on vastavuoroisesti pieni. Arg...