M•A•U•K•U•J•A

Meidän vuosi 2015 oli aika tapahtumaton, kun ei enää kuljeta näyttelyissä tai muutenkaan kodin ulkopuolella. Ei uusia jäseniä eikä onneksi vanhojen poistumiakaan. Pojat olivat terveinä vuoden, lääkärissä käytiin vain rokotuksilla ja loppuvuodesta Eppu hammaskivenpoistossa. Muuten vietettiin tavallista keski-ikäistä kotielämää. Henkilökunta vähän liesusi ja kävi kuvailemassa niin Ausaren kuin Iltavillinkin pentuloita sekä Naukulan asukkeja ja muutamassa näyttelyssäkin vieraana poiketen. Nyt vaihdetaan vuotta rauhallisesti lökötellen, pojat sei-katkarapu-herkkuateriaa sulatellen ja henkilökunta töitä tehden. Ulkona paukkuvat raketit, vaan se ei meitä haittaa. Me toivotetaan porukalla RAUHALLISTA, RENTOA, RIEHAKASTA JA VÄHÄN RÄYHÄKÄSTÄKIN UUTTA VUOTTA!  RAKKAUTTA JA RAKETTEJA KAIKILLE!

Joulun alla Peipponen pääsi hampaiden putsinkiin ja siitähän seurasi tietysti aikamoinen härdelli, kuten tavallista vetskukeikkojen ohessa. Ensin henkilökuntaa huoletti se, että herraa piti paastottaa. Ei kovin helppo nakki, varsinkaan aamusta, kun henkilökunta haluaisi vielä nukkua. Piina olikin melkoista, kunnes henkilökunta keksi nostaa kopan pois kaapista ja esille. Sen jälkeen ei Eppua näkynyt. Kun tuli aika lähteä, Eppu oli jo siirtynyt sängyn alta vaivihkaa hiljakseen makuuhuoneen nojatuoliin nukkumaan, joten siitä vai passiivista vastarintaa tehneen velton kasan kaavittua koppaan melko helposti. Matkasimme bussilla pienen matkan hiljaisuuden vallitessa ja Eppu pääsi nopeasti vastaanotolle. Kopasta Eppu kipattiin ulos, tutkittiin ja todettiin päällisin puolin oikein hyvinvoivaksi ja sitten piikki persuuksille ja omaan boksiin unta odottamaan. Nouto sitten parin tunnin päästä. Kotona odottikin sitten taas se tuttu vanha suhiseva peto. Mauno oli heti ovenavauksesta tutussa rai...

Joulu on ohi ja voidaan siirtyä tavoitteellisista kuvista taas hetken räpsyihin. Tällä kertaa pojat intoutuivat painiin petivaatteiden vaihdon yhteydessä, kuten tavallista. Mauno edusti jouluaaton herrasmiesmäisesti punainen rusetti kaulassa, mutta ehkä painihetken iskiessä herrasmiesmäisyys heitettiin nurkkaan hetkeksi. Tuttuun tapaan paini sisälsi myös pusuttelua. Täytyyhän sitä kaveria välillä rauhoitella, ettei tässä ihan tosissaan olla. Tätä voisi soveltaa myös ihmiset nakkikioskilla. Välillä piti vähän poseeratakin. Ja niinkuin aina poseerauskuvissa, kun kaikki on muuten hyvin, on ilme se joka tuhoaa idyllin. Tässäkin melkein joulukorttikuva, mutta pitäähän sitä tuijottaa maanisesti kaukaisuuteen. Tai ehkä sieltä on juuri saapumassa hurja Pastamuntteri, joka pitää selättää...

Toivotamme kaikille lukijoillemme rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa! Köllötelkää ja nauttikaa! t. Mauno, Eppu ja henkilökunta (ei hätää, Tarkastaja Turakainen pitää kyllä vahtia)

Eppua tuli syytettyä plösö-istunnasta. No, Mauno ystävällisesti päätti antaa vähän ryhtiä kaverille. Maunohan on kova kisaaja Pyllynhaukkauksessa. Mestari ihan. Toimis! Nam.

Tähän tämmöiset seminätit vähän urpot poset. Nyt ollaan jo loppusuoralla.

[ tähän valitsemasi joululaulu ]

Nukuttais, mut oho, tuli Hullu Hyökkääjä. Nyt ei kerkeä posettaa, pitää ottaa matsi. Nyt ei kyllä Mauno huomaa, ihan on Peipponen piilossa. Ja valmiina hyökkäämään.

Kyllä, kissat nukkuvat noin 16 tuntia vuorokaudessa. Ainakin. Mauno ei nuku, siispä minä nukun Maunonkin puolesta. Kohta mennään taas.

Hei Pukki, kurvaas tätä kautta kans! o/ No ei sit. Peseydyn sit. Unia varten. Ei jaksa enää.

Mutta kylläpä tämä poseeraaminen on raskasta puuhaa. Pitää välillä laskeutua korokkeelta lepäämään.

Pitäähän sitä Maunonkin, kun Eppukin hymyili. Maunon hymy on tosin hieman reippaampi ja railakkaampi, suorastaan naurahdus, verrattuna Epun viekoittelevaan flirttiin.

Siellä sitä köllötellään lampaantaljakylvyssä. Ihan melkein sekunnin hereillä.

Yhteiskuva. Niitä harvoja, joissa on muutakin kuin syheröä suttua.

Luulitte valon juhlaksi. Ei oo. Mustan Mököttäjän päivä on.

Kokeillaas, jos valerianahiiri auttais vähän mielenkiinnon luomisessa. Sen verran näköjään auttaa, että lähelle koristeita tullaan, mutta katse on kyllä jossain ihan muualla. Jaahas, kannatti se ehkä huolestuneena katsella sinne sivulle, sieltähän tuli rosmo. Se siitä hiirten käytöstä.

Ai miksi pitäisi tulla pois sängyn alta? Täällä on paljon kivempaa! Ei tarvita valoja eikä jouluhärpäkkeitä, paljon parempi party menossa täällä! Mitä kuvauksia? Ei kiinnosta!

Niin on taas jouluisen nätti ilme. Kieli kun jää ulos suusta, se on aina heti viksumman näköistä. NOT. No, ei se paranna asiaa, että lapaan on just nuoltu märkä läikkä. Joku siinä kutkaa. Onneksi on raaputin omasta takaa.

Jättiläinen lähti liikenteeseen. Siinä on kuusetkin pikkuisia kun Iso Herra lähtee reissuun. Lattialla saattai olla jotain tai joku, jonka kimppuun piti hyökätä. Tai sitten muuten vaan lähteä litomaan studiolta.

Vauva. Meillä on täällä tällainen vauvakissakin. Sopivasta kuvakulmasta veteraani-ikäinen Mauno onnistuu näyttämään ihan penskalta. Kuvakulma muuttui kun henkilökunta vajosi lattialle hiki päässä. Raskasta hommaa tuo kissakuvaaminen. Ehkä pienellä tilalla ja valoillakin oli osansa, mutta kyllä siinä ihan oikeasti hikeä pukkasi.

Istun tässä näin mukavan pehmoisen näköisenä eli plösönä. No istu itte ei-plösön ryhdikkäästi tämmöisellä pehmeällä alustalla. Tai edes kovalla.

Oi maamme Suooooo-mi... ja vähän Epykti kans... Rauhallista ja jäykkää itsenäisyyspäivää! Ei ilakoida eikä riehuta, ei kuulu kulttuuriin. Hyvät pönötykset! Kuvausstudio purettiin perjantaina, sillä mennään mitä on annettu. Tänäkään vuonna ei syntynyt Sitä Yhtä Kuvaa, mutta paljon keskinkertaista, jokunen hauska epäonnistuminen ja muutama ihan söötti. Sitten niitä jotka meni suoraan roskiin. Mutta sellaista elämä on.

Tuttuun tapaan mukana oli myös hyvää joulun rähinähenkeä, ja mallit ryhtyivät välillä poseeraamista kiinnostavampaan painipuuhaan. Ei tästä ehkä korttia saa, vaikka mukana on myös yksi joulukoriste. Kun meno yltyi kovaksi, sai henkilökunta ihan tosissaan suojella noita herkkiä paperisia koristuksia. Ei siis sellaisia ensi vuonna, ellei yritetä saada näitä pysymään hengissä ensi kertaan. Kuusi tosin koki kovia, se löytyi ruttaantuneena ja litimärkänä, joku sitä jo ehti maistella jossain välissä.

Hyvä Suippo sanottais suomeksi, mutta tuomarit kirjoittavat englantia ja sanovat excellent tapering. Maun hännänpään siis kuuluu olla loppua kohti kapeneva ja Epulla se toteutuu erinomaisesti. Herra väsyi kuvauksissa ja enää häntä pysyi pystyssä.

Ei, en halua osallistua mihinkään kuvauksiin. Täällä peiton alla on paljon kivempaa.

Jaa hymyillä pitäisi? Henkilökunta on melkein luopunut ajatuksesta saada Se Yksi joulukuva, joten jaetaan nyt sitten näitä otoksia joulukalenterimaisesti matkan varrella. Ei voi ihan luvata, että joka päivä luukku aukeaa, mutta yritetään!

Kun kerran käskettiin hymyillä kuvissa... Mukavaa joulukuun alkua!

Ei me ihan toimettomina olla oltu. Mutta ei se silti tulosta tarkoita. Harjoitellaan. Jos vaikka yhden näpsyn sais, missä olis kaikki kohdallaan. Tai edes ilmeet. Tai jotain. Kuukausi aikaa. Jaksaa, jaksaa. Hiki kyllä hommassa tulee.

Henkilökunta on aika vähän ollut viime aikoina paikalla valoisaan aikaan, joten ei ole kuvia eikä oikein muutakaan kerrottavaa poikien elämästä tänne blogiin. Jotain on kuitenkin tullut napattua kännyllä tuonne henkilökunnan omaan Instaan (ei julkinen), joilla voi nyt ehkä vähän nostaa jotain valkoista lippua, että kyllä me hengissä täällä ollaan vaikka hiljaista pitääkin. Pojat toivovat maailmaan rauhaa ja rakkautta. Paitsi rauha on suhteellinen käsitys ja kotona saa riehua. Tämä oli näky eräs päivä kun henkilökunta tuli kotiin. Ei kyllä tullut ihan yllärinä, koska avainta lukossa kääntäessä kuului sisältä kovaa ryskettä. Joko siellä oli juuri ralli meneillään tai sitten Eppu heräsi päikkäreiltä Pesäpuun katolta ja pomppasi hieman kovalla vauhdilla alas. Ainakin häntä oli epäkunnossa, kun henkilökunta pääsi sisään asti. Taas oli laatikkopäiväkin. Parasta oli kun ruuat oli purettu kaappeihin ja sai myllätä laatikkopinossa ja riehua kaverin kanssa. Saksalaiset osaa toimitta...

Ihan ensimmäiseksi: MUKAVAA ISÄNPÄIVÄÄ poikien isille Simballe ja Indylle sekä yhteiselle Manu-papalle! Hienot pojat olette tuottaneet maailmaan! * * * Sitten eiliseen henkilökunnan visiittiin Helsingin Messukeskukseen, jossa muiden messujen ohessa vietettiin Lemmikkimessuja ja siellä CFA:n kissanäyttelyä. Yleisimmin kissanäyttelyt Suomessa ovat kansainvälisen FIFén alaisen Kissaliiton järjestämiä ja niissä näyttelyjen kulku on hieman erilainen. Niissä käydään päivän aikana yhdellä tuomarilla ja jos hyvin käy, lopuksi vielä paneelissa useamman tuomarin arvosteltavana kisaamassa BIS- eli Best in Show -tittelistä. CFA-näyttelyt ovat kuitenkin kulultaan hieman erilaisia, niissä käydään päivän aikana useammassa ringissä eli tuomarilla eikä yhteistä loppukilpailua ole. Tämä näyttely oli kuuden ringin, eli molempina päivinä kissat kiersivät kolmen tuomarin arvosteluissa. Henkilökunta meni moikkaamaan tuttua Ausaren kissalan Chandani-neitiä, mutta olipa siellä muutama muukin maukul...