M•A•U•K•U•J•A

Me ollaan tylsiä. Joulukalenterin aikaan joku anonyymi lukija kommentoi, että blogista on tullut tylsä. Jutut on lyhyitä ja tylsiä ja kuvatkin on tylsiä ja aina samanlaisia. (En jaksa käydä tarkistamassa, mutta jotenkin näin se meni.) Kommentoin kommenttia jo silloin, enkä halua mitään draamaa tässä käyntiin pyöräyttää, mutta koska kalikka ns. kalahti niin harkinnan jälkeen ajattelin kirjoittaa asiasta. Kalikka ei kalahtanut yllätyksestä vaan siitä syystä, että samaa on henkilökunta itsekin pohtinut. Että bloggauksen motivaattorit ovat jo pidemmän aikaa olleet hakusessa. Lopettamistakin on tullut mietittyä. Me oikeasti eletään tosi tylsää elämää. Pojat ovat tukevasti keski-iässä, henkilökunta samoin eikä täällä oikeasti tapahdu juuri mitään raportoimisen arvoista. Perinteiseen kissojen tapaan pojat nukkuvat valtaosan vuorokaudesta. Loppuosana syödään, käydään vessassa ja meillä myös kovasti sylitellään. Siitä on ihan tosi vaikea saada loputtomiin juttua ja kuvia aikaiseksi, ...

Mikähän siinä on, että kun vanha tavara vaihtaa paikkaa, se kiinnostaa heti kissaa? Esimerkiksi meidän peltinen fati, se mistä ei ollut mihinkään joulukuvauksissa, oli jossain vaiheessa suosittu. Sittemmin se on saanut olla ihan itsekseen ikkunalla. Mitä tapahtui kun se siirrettiin keskelle lattiaa? No nii-i. Nyt se on koko ajan miehitetty, usein vielä tuplamiehitetty. Henkilökunta nosti fatin alas sen vuoksi, kun rönsylilja on taas venyttänyt rönsyjään alaspäin niin että fatista Eppu ylettyy napsimaan niitä. Tämä tietysti huomattiin keskellä yötä, eli ensiavuksi fati vaan pois. Ja siihen se on nyt jäänyt pariksi päivää, koska on niin suosittu. Pitää ehkä antaa sen olla keskellä lattiaa ja kun suosio hiipuu, siirtää se takaisin ikkunalle ja tadaa, taas suosio kasvaa? Paitsi että jos niin ajattelee tapahtuvan, tiedätte miten kissojen kanssa käy.

Egyptiläinen vampyyrilepakko asuu luonnossa Egyptin pyramidien varjossa, mutta viehättävän ulkomuotonsa ja ystävällisen luonteensa vuoksi sitä on jalostettu myös lemmikkieläimeksi. Vampyyrilepakon voi hankkia luotettavalta kasvattajalta. Lepakko on erittäin ihmisystävällinen ja sietää hyvin käsittelyä. Sillä on kantava naukuva ääni ja se kehrää kuuluvasti. Vampyyrilepakko nukkuu päivisin ja hilluu öisin. Sen suosikkiruokaa ovat katkaravut, lisäksi se pitää erilaisista kana- ja tonnikalaruuista. Leikkisäluonteinen lepakko nauttii lajitoverin seurasta. Kaverin kanssa kiidetään ja painitaan sekä nukutaan yhdessä. Vaikka vampyyrilepakko on karvapeitteinen, se nauttii lämpimästä ja nukkuu mielellään joko lajitoverin kyljessä tai henkilökunnan sylissä. Lepakko painaa noin seitsemän kiloa.

Henkilökunta kävi viime viikolla toisella katsastelukäynnillä Triolan henkilökunnan kanssa Naukulassa katsomassa pieniä pinkkitassusia. Ja olihan niitä. Edellisestä visiitistä olivat tuplanneet painonsa ja liikkuminen oli siirtynyt pienestä mönkimisestä ihan eri sfääreihin. Nyt mentiin ja mellastettiin, joskin iso osa vierailusta meni kyllä myös unten mailla. Mutta ei sen väliä, me tädit kopeloitiin ja lässyteltiin silti. Kameralle nämä pikkuiset ovat kyllä varsin haastavia kohteita, kun menoa ja meininkiä piisaa eikä kuvaaja pysy millään perässä. Lisäksi vierailun aikana elinpiiriä laajennettiin saunan puolelle, eikä kuvaajat sentään kontanneet perässä ihan sinne asti, vaikka lähelle kylläkin. Harvemmin tulee kyläillessä maattua kylpyhuoneen kynnyksellä, mutta kun kissat ovat kyseessä niin mikäs siinä... Tasapaino ei ole ihan vielä niin kohdallaan että nurinpäin olevan vadin päällä pystyisi pitkään seisomaan mutta sehän ei menoa haittaa. Moppi oli vallan ihmeellinen asi...