M•A•U•K•U•J•A

Viikko yhdessä.

Toisen kissan tullessa talouteen tarvittiin toinen vessakin. Kylppäriin ei toista mahdu, joten sen piti tulla olohuoneeseen ja olohuoneeseen tulevan asian on syytä olla olohuonekelpoinen. Siispä henkilökunnan piti hieman miettiä. Ratkaisu löytyikin helposti hieman päätä raapimalla ja kuvetta kaivamalla. Vessa syntyi Ikean Bestå-kaapista, Kotimies Kortteen ystävällisellä avustuksella. Samalla henkilökunta ehti kohentaa lomalla myös vessan ympäristöä ja tekaisi pienet seinämaalaukset wc-ympäristön piristykseksi. Kaappi on 120 cm leveä, 40 cm syvä Bestå korkeakiiltoisilla ovilla. Toiselle puolelle laitettiin tavallinen muovilaatikko hiekkalaatikoksi, toiselle puolelle hylly, joka on päällystetty käytävämatolla. Vessaan kuljetaan päätyyn sahatusta aukosta hyllyä (ja mattoa!) pitkin keskipalkkiin sahatun aukon läpi. Takaisin samaa reittiä, toivottavasti hiekanmurut matolle jättäen. Ja haisut kaappiin. Hyllyn alle jäävään tilaan mahtuu esimerkiksi hiekkavarasto. Luksuksena hiekkalaatikkopuo...

- Mikä on tuo kamala ääni? - Kuviosaha. Kotimies siellä tekee oviaukkoja vessakaappiin. - Onko tuon tirrin ihan pakko tunkea noin lähelle? - Se asuu täällä nyt, paras opetella sietämään. - Voisiko se silti olla tulematta minun paikalleni? - Se tulee jos haluaa, aja itse pois jos häiritsee.

Mauno on lähentynyt Eppua selvästi ja tänään on muutamaan otteeseen Eppu saanut jo enoltaan kokovartalopesun. Eppu ei ole siitä ollut ihan hirvittävän innostunut, mutta kun se on pyrkinyt pois, on Mauno painanut sen isolla tassullaan takaisin paikoilleen ja jatkanut pesua. Painimista on tietysti jatkettu myös. Myös viime yönä, tosin hieman pienemmällä volyymilla kuin edellisenä. Epun nukkumapaikaksi on vakiitunut sohvan selkänojatyynyjen päällystä, mieluiten niin että henkilökunta istuu vieressä ja tarjoaa olkapään joko nojattavaksi tai persuuksille. Henkilökunta on esittänyt toivomuksen, että mielummin pääpuoli olkapäälle, sillä Eppulilla on pieniä vatsavaivoja ollut, jotka aiheuttavat jonkinasteista kaasuongelmaa... Elo alkaa asettumaan rauhallisiin ja vähemmän rauhallisiin uomiin, niitä kynnetään eteenpäin vielä viisi viikkoa lomalla ja sen jälkeen poikaset kahdestaan päivät.

Hohhoijaa. Ei puutu päivistä - ja öistä - vauhtia. Viime yönä koettiin ensimmäinen kunnon yöralli. Henkilökunta heräsi viiden ja kuuden välissä armottomaan rallittamiseen, sängyn alla painimiseen ja veretseisauttavaan rääkymiseen. Toivottavasti alakerta ei herännyt. Ei meillä tapettu ketään. Samoissa merkeissä oltiin menty nukkumaan yhden maissa. Yöllä on niin paljon kivempi rallittaa kun on viileää. Eihän se henkilökuntaa niin paljon haittaa kun voi nukkua puoli yhteentoista, mutta toivottavasti meno rauhoittuu kun työt alkavat... Tässä päivän liikkuvan kuvan osuus, taistelua ja leikkiä. (Ja ihana nariseva zoomi.) Luonne-eroja poitsuilta alkaa löytymään. Siinä missä Mauno oli pentuna vierikissa, on Eppu sylimiehiä. Ja olkapääkissa. Jos Eppu ei tunge syliin nukkumaan, se on sohvatyynyn päällä, mieluiten niin että pää on henkilökunnan olkapäällä. Viime yönä Eppu löytyi myös tyynyltä. Mauno ei ole koskaan tykännyt nukkua vyötärön yläpuolella ja hyvin harvoin se edes nukkuu sängyssä. Epp...

- Eppu nuoli Maunoa - Eppu kiipesi koko 3 metrin tolpan, ei osannut mennä kirjahyllyn päälle, mutta peruutti metrin alas Linnan katolle - Eppu ekakertaa Linnassa Miksi kaikki päivän parhaudet tapahtuvat yön pimeydessä ettei voi kuvata?

Liian kuumaa, liikaa hellettä. Koko perhe vain makaa. Ei jaksa tehdä mitään. Mauno ja Eppu ovat ottaneet tämänkin päivän pääosin nukkumisen kannalta. Eiköhän se iltavilli kohta ala, ainakin Epun kohdalla. Eilen se käynnistyi myös keskellä yötä, kun henkilökunta erehtyi nousemaan ylös käydäkseen vessassa. Siitä alkoikin takaa-ajo, paini ja ralli. Eppu kömpi viereen yöksi - kauhean varovaisesti piti nukkua pieni tirppa kainalossa. Pieniä painiharjoituksia on jo otettu, tässä on videonpätkä siitä miten homma ei oikein lähde käyntiin. Yritystä olisi molemmilta puolilta, mutta jotenkin se viimeinen kipinä puuttuu. Painimatsit ovat rujoja ja Eppu kiljuu kuin syötävä. Toki sen pää mahtuisikin Maunon suuhun, mutta Mauno taitaa olla ihan leikkimielellä kuitenkin liikkeellä, vaikka sillä massaa onkin yli tuplat Eppu-tirppaan verrattuna. Illalla otin pienen pätkän videota keittiössä, kun Eppu määrätietoisesti meni syömään suurimman osan Maunon sydänpaloista. Mässytti oikein hyvällä halulla, ensin...