M•A•U•K•U•J•A

Henkilökunta ilmeisesti helteestä höyrähtäneenä sortui poikkeamaan BR-leluihin ohi kulkeissaan ja ostamaan pojille useammassakin kissablogissa mainostetun robokalan. Ajatuksena oli paitsi viihdytys, myös se, että jospa pojat veden kanssa leikkiessään vaikka sattuisivat juomaan sitä, mikä olisi näin kuumalla hyväksi. Meillä kun ei kumpikaan pojista juo käytännössä koskaan, mikä taas johtunee siitä, että ovat täysin märkäruualla (raksuja saavat vain makupaloina). Robokala siis toimii pattereilla ja lähtee veteen päästessään uimaan pöristen ja vilkuttaa valoa. Uintityyli muistuttaa hyvin paljon oikeaa kalaa ja voisi siksi kiinnostaa myös kissoja. Kyllähän se kiinnostikin, vaikkei siitä nyt suorastaan riemu revennyt. Epäilevää tuijotusta enemmänkin. Vähän sitä yritettiin täpätäkin, varovasti toki. Eppukin vääntäytyi hetkeksi tuijottelemaan kaloja, kunnes totesi, että tylsää ja meni nukkumaan auringonläikkään. Se siitä hellekelin viilennysajatuksesta... Kala jaksaa...

Aina välillä Pöpinkäinen häviää näkyvistä, ja yksi paikka, mistä herra usein sitten löytyykin, on eteisen kenkäkaapin päällä oleva kori. Korissa säilytetään kauppakasseja, sateenvarjoja, pyöräilytavaraa yms. sälää ja mustaan koriin hämärässä eteisessä musta kissa helposti hukkuu. Aina välillä kuorsaus on se mikä paljastaa. Noniin, taas tultiin kameran kanssa häiriköimään.  Tällä hetkellä olkkarin erkkerin ikkunaulaudalla oleva huopakori on epäsuosiossa, ilmeisesti liiallisen lämmön vuoksi, joten eteinen on vakkaripaikka. Siellä tosin ei juurikaan Maunoa näy, se on Epun oma paikka.

Ulkona paistuu, mutta epyktiläiset nauttivat... Eppu on havaittu mm. massu pystyssä auringonläikästä, ihan kuin sisälämpötila ei muuten olisi riittävä. No, todettakoon, että sisälämpötila on pysynyt melko miellyttävänä, noin +23 asteessa, eikä ole noussut yhtä korkealle kuin mitä ulkona on. Henkilökunta kävi tänään ulkona Maunon kanssa ja niin kuuma oli turkkieläimellä, että pisti läähättämään. Ja säntäilyt perhosen perässä saivat kyllä kyljet pampattamaan, ja nyt on uni maistunut. Vielä ei ole karjuntakaan alkanut. Eppu vietti senkin ajan – yllätys! – nukkuen sisällä. Rallittelut on kyllä painotettu iltoihin ja päivällä lähinnä otetaan päikkäreitä. Viikonloppuna kävi vieraita ja Eppu ei viitsinyt nousta edes sängystä ylös katsomaan ketä tuli, hyvä kun viitsi raottaa silmiään.

Jatketaan taas samannäköisillä kuvilla. Maunolla selvästi nyt kun hammas tekee huulen kanssa temppujaan, jää myös kieli useammin pesupuuhien jälkeen lerputtamaan. Se ei kyllä varsinaisesti lisää älykkyysvaikutelmaa... Mutta onhan se suloinen, varsinkin sitten kun silmät alkavat luppaamaan ja kieli on edelleen ulkona.

Kissojen itsensä pesua on aina hauska seurata. Se on jotenkin niin sulavaa, kaunista ja huolellista. Ainakin Maunolla se on hyvin pieteetillä suoritetun näköistä. Välillähän sutaistaan muuten vaan ohimennen, mutta ennen unille käymistä käydään jokainen karva huolella ojennukseen. Ja jos sitä menee sitten henkilökunta lääppimään, katsotaan pahennuksella ja hoidetaan asiat ennalleen ja hajut pois. Käpälät kirputellaan, kuuluu vain näk näk näk. Ja sitten huooooh, pitkä huokaisu ja uni voi tulla.

Henkilökunta kävi tapailemassa töölöläistä rakastajamiestä Flippiä ja kumppaniaan ei-niin-rakastavaista Hysseä heidän oman henkilökuntansa ollessa reissussa. Flippi on Maunon serkku ja niin täynnä rakkautta kuin pieni kissa vaan voi olla, aitoon mau-tyyliin. Halailusta, pussailusta ja puskemisesta ei vaan millään meinannut tulla loppua. Niinpä me halittiin ja syliteltiin. Ja leikittiin. Flipin kaverina asuu Hysse-russi, jota ei kuvissa näy, koska Hysse on varjojen mies. Hysse ei vieraista piittaa ja suuri saavutus olikin, kun Hysse viimeisellä vierailulla sanoi "miau". Ei suhissut eikä urissut. Hysse siis pääosin pysyttelee piilossa, joko kaapissa tai sitten tuolin takana tai alla, viuhahtelee nopeasti ruokakipolle tai vesikupille. Hysse saa olla sellainen kuin on, me nautiskeltiin Hippeniinin kanssa. Oikea kamera ei ollut reissuilla mukana, joten kuvat kännylaatua.

  Maunon poistettu yläkulmuri on parantunut ilman ongelmia, tai siis poistopaikka, mutta koordinaatio huulissa ei aivan pelaa. Kun yläkulmuri puuttuu, jää alakulmuri usein ylähuulen päälle. Siihen onkin kulunut pieni karvaton paikka, missä hammas hinkaa huulta. Maunoa asia ei tunnu vaivaavan, huuli voi olla rutussa pidempäänkin eikä se näytä tuntevan tarvetta korjaamiselle. Ilmeisesti tuo karvaton paikka siis ei ole mitenkään arka tai kipeä, vain kulunut karvattomaksi. Onhan se tietysti aika räyhäkkään näköistä, varsinkin noin muuten neitimäiseltä pojalta, mutta kieltämättä tulee vähän sellainen tunne että "eikö se nyt yhtään vaivaa?". Ilmeisesti ei. Ja kun tekohampaitakaan ei taideta kissoille tehdä niin ei kai tässä muu auta kuin antaa asian olla. Toivottavasti jos joskus vielä hammas katkeaa ja joudutaan poistamaan, se olisi tuo saman puolen alakulmuri eikä toinenkin yläkulmuri, sitten olisi kyllä aika hassun näköistä.