M•A•U•K•U•J•A

Ei se riittänyt, että henkilökunta liesusi Namun ja Sulon luona. Samalla reissulla tuli käytyä myös Maunon Flippi-serkkua ja kaveriaan Hysseä moikkaamassa, ja kun kerran kamerakin oli jo valmiiksi matkassa, niin pari kuvaakin piti napata. Flippihän on kissa, joka on niin täynnä rakkautta, että ratkeaisi saumoistaan, jos saumat pilkkupyjamassa olisi. Ei onneksi ole. Haleja, puskuja, leivontaa ja olkapääkiipeilyä saa ihan niin paljon kuin vain ihminen pystyy ottamaan vastaan. Ja söpöstelyä. Henkilökohtainen hygieniahuoltohetki. Jaa niin, olihan siellä se Hyssekin. Kuten varmaan on tullut aiemminkin kerrottua, Hyssehän ei varsinaisesti ole mikään seuramies, eikä todellakaan tule puskemaan tai nuohjuamaan.  Se on jo pieni voitto, jos Hysse tulee esille pyykkikorista. Tällä kertaa Hysse kävi syömässä, linnoittautui hetkeksi tuolin alle tuijottelemaan ja meni sitten pyykkikoriin nukkumaan. Vieraille ei keimailla.

Kun henkilökunta kävi joku aika sitten vierailemassa Naukulassa Sulon luona, Namua vasta odoteltiin. Jo tuolloin oli puhe, että jahka Namu kotiutuu, henkilökunta säntää vierailulle. Tänään oli sitten vierailuun sopiva päivä, joskaan tilattua kamera-aurinkoa ei saatu ja kuvien kanssa oli vähän vääntämistä. Mutta jotain sentään tarttui "filmille". Tällainen pieni punainen tättähäärä oli vastassa heti eteisessä, vaikka Naukulan Mamma etukäteen varoittelikin, että jo aamukuudesta asti on riehuttu niin että nyt vaan nukutaan. Eikä se ole turhaan Pinkkitassu sukunimeltään. Sulon kanssa ne on ihan mahtava pari. Pus. Sulo esitteli uutta Tomppa-pesäänsä. Sulo on selkeästi aito ja oikea blogikissa, poseeraa kameralle hyvin auliisti kun pyydetään. On vissiin tottunut. Mutta voi sitä Namua. Se on niin suloinen, pieni ja niin pehmeä, miten joku voikin olla niin pumpulinen sylissä. Meinasi sujahtaa reppuun, mutta voi olla että kotona olisi tullut sanomista. Oli ...

Mauno Makkosen Nimipäivät juhlisti viikonloppua punkhenkisellä irokeesikampauksella, Peppo Pöpinkäisen avustuksella. Ja kuten aina hyvien bileiden jälkeen, tuli väsy. Kaverukset sammuivat sylikkäin sohvannurkkaan. Heti kun valokuvaaja hellitti ja antoi rauhan.

Pepponen sai oman pienen boksin, kun henkilökunta sai postipaketin ja laatikon sisällä oli toinen laatikko. Sisälaatikko oli Pepposen mielestä heti sen oma, ja siellä on sittemmin otettu muutamat unetkin. Kauheasti ei ilmaa jää kun Pöpinkäinen ahtautuu boksiin, mutta tiivis tunnelma on varmaan ihan hyvä. Kyllä se vaan niin taitaa olla että pahvilaatikkoa parempaa lahjaa ei kissanpoika tiedä.

Niin on nätisti posket pullollaan. Mitälie jemmaa. Aina tämän nähdessään henkilökunta miettii niitä kissan tekohampaita...

Monet ehkä muistavat tässä joku aika sitten Naukulan Mamman tuomat pookkanat, jotka toivat pojille veden kielelle... nooo, toiselle pikkupookkanalle kävi ehkä hieman huonosti, kohtalolla saattaa olla jotain tekemistä imurin kanssa, mutta ei puhuta siitä nyt. Henkilökunta päätti korvata puuttuva pikkupookkanan ja ommella pojille porkkanatömpsöttimen, koska vanha tömpsötin alkaa olla jo hieman ällökunnossa. Sama materiaali, sama koko, vähän aerodynaamisempi muotoilu. Samat mausteet. Iso Porkkana on ottanut hieman hitaan lähdön käyttöön eikä siihen koskettu muutamaan päivään. Sitten sitä tömpsöteltiin öisin, piilossa kameralta. Vihdoin tänään koordinaatit osuivat hetkeksi kohdalleen, oli pikkuisen valoa, kamera, henkilökunta ja tömpsötystä. Tömpsöttää ei aina saa aivan itsekseen... Eppukin tuli ja otti pienet maistiaiset. Musta karvasuikero sutimassa jättiporkkanan kanssa ei kuitenkaan ollut se onnistunein kuvauskohde... Etujaloilla ote ja tiukkaa potkua takajaloilla...

Niin on painava sädekehä, että ihan luppasee silmätkin. Valitettavasti tämäkin leikki leikittiin puolenyön tietämillä kun valaistus oli aika tuhnua. Tule pian kesä ja valoisa aika!