M•A•U•K•U•J•A

Joulua vietetiin rauhaisasti, kuten nyt muutenkin tämä meidän elo pääosin on. Myös mellakointia Olohuoneen Keskusaukiolla ilmeni epyktiläiseen tyyliin, mellakan sytyttämiseen innoitti erityisesti pesulasta palautunut matto, joka menee ihanasti mykkyrälle. Joulukoristeita oli (ja on) maltillisesti, oikeaa kuusta ei ollenkaan, vaan kuusena toimii meidän ympärivuotinen huonekuusi, joka sai pienenpieniä koristeita ylleen. Pojat ovat jättäneet koristukset ja hyasintit omaan rauhaansa eikä niitä ole varsinaisesti noteerattu ollenkaan. Mauno etsi kristallipallosta tulevaisuudennäkymiä... ... ja nuuskutteli hyasinttia.

Maistuvaista joulua, herkkuja ja rauhaa kaikille! t. Mauno, Eppu ja henkilökunta

Vaikka henkilökunta onkin päivät kotosalla jalka edelleen paketissa, ei blogiin synny materiaalia. Kuvaaminen tähän aikaan vuodesta on ihan mahdotonta, valoa ei riitä sitten niin mihinkään aikaan päivästä. Eikä täällä kyllä totta puhuen mitään tapahdukaan. Maataan kaikki ihan lättyinä. Ollaan velttoina ja eletään kaikki kissanelämää. Potretit sentään syntyivät pojista, kun action-kuvia ei tällä valolla oteta.

Mauno juhlii ottamalla syvät unet patterin päällä.

Täällä on aika velttoa porukkaa. Pojat ovat ottaneet kaiken irti henkilökunnan immobiliteetista ja kun henkilökunta rötköttää sohvalla kinttu pystyssä, pojat rötköttävät sylissä. Välillä henkilökunta makaa vaihteeksi sängyssä, ja pojat vaihtelevasti seuraavat tai valloittavat sohvan. Eilen illalla Mauno tavattiin sohvalta nukkumasta varsin rentoutuneesti, melkein yhtä rennosti kuin Eppu useinkin. Kyllä, täällä on lämmintä, patterit kun näin vanhassa talossa (säätöremonttia odotellessa...) paahtavat joko täysillä tai sitten ei yhtään. Ihan sentään takajalkoja ei voi levittää Epun tyyliin, sehän olisi jo vulgääriä, mutta pikkuisen voi massua tuulettaa Maunokin. Pikkuisen jo kiepahdettiin vähän enemmän kyljelle, kun henkilökunta nappasi kameran ja alkoi säätämään. Äääää, et viittis, just oli hyvät unet.... Venyyytyyys.... Ja haukoooootuuuus...

Henkilökunnalle kävi pieni myrskytapaturma viikonloppuna ja nilkka murtui komeasti. Nyt on sitten kinttu lastassa 6 vkoa ja kepit käytössä. Pojat ovat suhtautuneet könkkäävään henkilökuntaan hyvin ristiriitaisesti. Mauno kammoaa jalassa olevan sukan ja lastan sairaalahajua ja kepit ovat omituiset. Lisäksi kaikki kylmägeelit sun muut ovat kääk, vaikka kylmähaudepussi ennen poksautusta onkin kiinnostava. Valtavan rakastava sylimauno on muuttunut hetkeksi karttelevaksi luikeroksi joka vain harvoin eksyy syliin. Eppu sen sijaan on maanläheisempi. Sukkaputkilon päässä oleva solmu on täppäiltävän kiinnostava ja hoitsumaisesti lähellä pitää päivystää, kuten esimerkiksi nukkua sohvatyynyn päällä kipeän jalan vieressä.  Meillä on nyt taas läheisyysaikaa, kun henkilökunta ei paljon sohvalta liiku.

Henkilökunnan sängyssä on joku möykky. Yllätys yllätys, Eppuhan se on sinne tiensä löytänyt. Käynyt valitsemassa sopivan kuvan ja päättänyt ottaa unoset. Henkilökunta häiriköi ja rullasi peittoa, että pääsi hieman kuvaamaan.  Mauno pötkötti sivistyneesti peiton päällä. Ja poseerasi nätisti. Pussilakanan kangas on hyvin epunnäköinen Marimekon Siniverinen, näitä ei myydä valmiina pussilakanana (ainakaan vielä), joten henkilökunta ihan itse omin kätösin surautti kankaan pussilakanaksi.

Me käännetään pylly maailmalle, pannaan viisaat päät yhteen ja vietetään laatuaikaa. Zzzzzz.

Meillä on vietetty pääosin leppoisaa sunnuntaita, mitä nyt henkilökunta on vähän liesunnut kaupungilla. Poikien päivä on mennyt nukkuessa ja vähän rymytessäkin, erityisesti tietysti aamupäivästä. Odotettavissa lienee rymyä myös nukkumaanmenon hetkellä, siis henkilökunnan nukkumaanmenon. Eppu on torkkunut pää henkilökunnan jalkaa vasten, kun henkilökunta on tehnyt töitä ergonomisesti sohvalla röhnöttäen. Kyllä, meillä on irtokarvoja tällä hetkellä vallan riittävästi. Saa tulla hakemaan jos on pulaa. Mauno on ollut aktiivinen laatikkokansalainen. Välillä on laatikko mennyt, jostain kumman syystä, nurin, ja siitä on tullut vaakamuotoinen majapaikka. No, on ainakin katto päällä. Pojat toivovat, että isukeilla, niin Simballa kuin Indyllä kuin Manu-papallakin on ollut leppoisa isänpäivä!

On hiljaista pidellyt... henkilökunta on ollut muissa puuhissa, on tullut taas liian pimeää kuvaukseen eikä oikein mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Blogi on siis ollut hiljaa, mutta ei meillä mitään hätää ole. Epyktiläiset mellakoivat edelleen olohuoneen keskusaukiolla ja niin edelleen. Henkilökunta kävi tänään tervehtimässä Iltavillin 8-viikkoista J-pentuetta ja otti oikein kamerankin mukaan. Pentue asustaa emoineen Ausaren kissalassa, Thiti kun on yhteisomistuksessa Iltavillin ja Ausaren välillä, ja ensimmäinen pentue rekisteröidään Iltavillille. Neljä huippua savupentua, kolme tyttöä (Vanilja, Sokeri ja Pippuri) sekä yksi poika (Chili). Pippuri-tyttö on vielä ilman kotia. Pennut kasvavat Helsingissä. Näillä pennuillahan on ihan huipuista huipuin geenitausta: pentueen isä Fasu on Maunon veljenpoika, jonka henkilökohta kuriirina haki pari vuotta sitten Riikasta Latviasta. Äiti Thiti puolestaan on Epun veljentyttö, jonka isä on siis mahtavaluonteinen Epun veli Emir, taattua E...

Mauno on muutamaan otteeseen onnistunut katoamaan hetkeksi hukkaan. Yleensä henkilökunnalla on, jos ei nyt silminnäkijähavaintoa, aika hyvä aavistus siitä missä pojat ovat. Niillä on omat vakimestansa. Epun löytää usein työhuoneen sohvalta, sen ihanan pehmoisen viltin päältä, joka on niin pehmoinen, että sitä pitää leipoa. Tai lattialta, jos aurinko paistaa ja lattialla on läikkä. Tai vaihtoehtoisesti makuuhuoneesta nojatuolissa olevasta pesästä. Mauno puolestaan tykkää ottaa päikkäreitä henkilökunnan sängyssä, tai vaihtoehtoisesti päivystää keittiön ikkunalla, jos se on raollaan. Yleisesti ottaen molemmat viihtyvät olohuoneen sohvalla tai Linnan katolla, jossa ollaan ihan näkyvillä. Henkilökunta onneksi löysi Maunon uuden hengailumestan. Makuuhuoneessa on pellavaiset laskosverhot, jotka vedetään yöksi alas. Ikkunalaudan alla on lämpöpatteri. Kas, siinäpä oiva kissanmentävä paikka, verhon suoja, näköala ulos ja lämmitys alla. Sieltä on Mauno nyt useana aamuna bongattu.

Tänään on taas ollut sellainen päivä, että on juostu sata lasissa ja painittu. Mauno tässä viestii, että kohta tulee jotain lättyyn... Olisi kyllä hienoa, jos olisi joku tuhannen neliön aitaus, missä voisi käydä juoksuttamassa poikia, Mauno varsinkin nauttisi ihan juoksemisen ilosta. Valitettavasti pojat ovat vangittuja sisäkissoja ja joutuvat toteuttamaan itseään kotimme rajoittamissa tiloissa. Se ei varsinaisesti tahtia näytä haittaavan, meno on välillä sellaista että heikompaa hirvittää. Tilaa käytetään myös pystysuunnassa kun reitti kulkee tolppaa ylös, siitä hyppy Linnan katolle josta hyppy erkkerin leveälle ikkunalaudalleja taas alas ja eteenpäin. Välillä kierähdetään painimaan ja taas homma jatkuu. Ei ole siis varsinaisesti ihme, että erityisesti Epun muhkeita jalkalihaksia on lääkärissä ihmetelty. Sisäkissakin voi olla lihaskunnoltaan aika timmi. Riehupäivä kyllä korvataan sitten makoisilla päikkäreillä. Vaikkapa lampaantaljalla Linnan katolla.

Mitä tehdä, kun on myöhäinen ilta, vain yksi jalkalamppu päällä olohuoneessa, kamerassa pitkä (ja valikoiman huonoin valovoima) putki päällä ja näkee poikien nukkuvan suloisesti vierekkäin nojatuolissa täsmälleen samanlaisissa asennoissa. No ainoa mitä voi tehdä on tietysti ottaa kuva kännykällä ja peitellä surkeaa laatua mukataiteellisella instagram-filtterillä.

Painia ja menoa on taas piisannut, viilenevät kelit tuovat lisää energiaa. Eppu on erityisen ihastunut olohuoneen mattoon, joka on entisiä ohuempi ja menee siksi kivasti rullalle. Se saa välillä ihan itsekseen hurjia hepulikohtauksia ja hyökkäilee maton kulmien kanssa ja rynnistää sitä ruttuun. Yhtenä päivänä se sai itsensä yhdestä ruttutunnelista sisään ja kiisi maton alla selällään kynsillä itseään eteenpäin vieden. 3-2-1-kohta tulee lättyyn jollekin... Sinne läks. Jahas, jahas, olisko täällä jotain tunnelintynkää... Ja uusi kierros... Ai mää vai? Mitään en ole tehny. Ihan meni matto ittekseen rullalle.

Nämä kuvat ovat itse asiassa vuoden vanhoja, mutta löytyivät tuolta kuvavirtaa selatessani. Pojat bongasivat parvekkeelta punatulkkulauman ja siitähän seurasi armoton käkätys. Molemmilla on oma hylly, arvojärjestyksen mukaisesti tietysti Maunolla se ylempi. Ehkä jotain tekemistä on myös kiipeilyketteryydellä.

Valot on päällä, ketään ei kotona. Umpiunessa. Joo, kannattaa jättää vaatekaapin ovi auki. Siellä on Maunolla hyvä nukkua, valinta on tietysti se hylly, jolla on kuohkeimmat vaatteet. T-paitapino ei ole ollenkaan niin hyvä kuin villapaidat. Kissanomistajan kyllä tunnistaa kodin ulkopuolellakin.

Meillä jouduttiin jatkamaan tietoteknistä evakkoa vielä viikolla, kun ensikorjauksessa ei läppärin näppis lähtenytkään toimimaan. Voi nykyaikaa, ihan tuskaa jo toinen viikko ilman tietokonetta. Pojat eivät siitä tuskasta mitään tiedä, vaan ovat jatkaneet normielämäänsä. Elämään kuuluu olennaisena Tömpsytin-lelujen hakkaaminen, ja siinä ovatkin molemmat pojista kunnostautuneet viime aikoina. Tömpsyttimet saavat kyytiä monta kertaa päivässä. Ihmekangas on pitänyt ja kestänyt Maunon hampaatkin aivan loistavasti, mitä nyt kuolasta läikkiä on näkyvissä. Joutilaana päätin sitten kokeilla supertömpsypatukan kiinnostavuutta ja ompelin tuplapituisen patukan pojille. Sitä on hakattu yhtälaisella kiinnostuksella.