Uupunut hammaspuoli

Huhhuh, olipa meillä ilta!

Mauno oli pirtsakkana kun päästiin kotiin ja sama vauhti jatkui puoleenyöhön. "Pirtsakka" on ehkä turhan vaatimaton sanonta, lähinnä kyseessä oli hyperaktiivisuus. Ennen operaatiota keskusteltiin lääkärin kanssa siitä, että edellisen kerran (hammaskiven poisto) jälkeen Maunolla oli herääminen tosi vaikeaa, se oli koko illan ihan tokkurassa ja oksenteli vielä puoleenyöhön asti. Sen vuoksi mietittiin eri lääkettä, mutta todettiin, että jokaisella kerralla on annettu samaa ja sama annos, joten turvallisinta on pysyä samassa, mutta annetaan myös heräte ja pahoinvointilääke. Sekä tietysti kipulääke, mutta se nyt olisi annettu joka tapauksessa, kun kerran hammas on poistettu. Lisäksi henkilökunta otti varuiksi paketin Nutriplus-ravintogeeliä, jos suu on liian kipeä syömiseen, kuten hammaskiven poiston jälkeen, kun Mauno ei syönyt yli vuorokauteen.

No, kotiin tultuammehan Mauno paineli ensiksi suoraan ruokakipolle, ja saikin pehmeää kastikeruokaa, koska oli ihan hereillä. Täysin poikkeuksellisesti se ei sen sijaan käynyt Epun kimppuun vaan ignoorasi Pöpinkäisen ihan täysin. Tätä ei koskaan ole tapahtunut lääkärikäynnin jälkeen. On ihan sama kumpi käy lääkärissä, vai molemmat, varmaan on että Eppu haisee Maunon mielestä pahalta, ja saa siis turpiinsa (ei hätää, Eppu painaa 2 kg enemmän, joten kirppu niskassa ei varsinaisesti saa tuhoa aikaan). Ei eilen. Ei koko iltana yhtään suhaustakaan. Eppu oli kuin ilmaa.

Sen sijaan Mauno keskittyi ravaamiseen, huutamiseen ja eteisen oven rämppäämiseen. Nyt oli todellinen lumileopardi vangittu sisään ja koko naapuruston oli saatava asia tietoonsa. Huuto oli kovaa, syvää ja matalaa. Ovea kaivettiin irti saranoiltaan. Loppuaika ravattiin kuin häkkitiikeri. Yön lähestyessä henkilökunta alkoi menettää hermojaan ja mietti jo, pitäisikö lähihotelliin soittaa olisiko vapaita huoneita... tai jos omistaisi teltan, se olisi varmaan jo pystytetty pihaan.

Onneksi henkilökunnan vetäytyessä yöpuulle puolilta öin myös Mauno teki saman ja kaivautui valtavan rakastavaisena henkilökunnan kainaloon. Puskuissa oli voimaa ihan eri tarmokkuudella kuin normaalisti, Mauno kun on sellainen hienovarainen sipaisija. Hienosäädössä oli siis pientä heittoa. Yölläkin henkilökunnan vieraillessa toiletissa Mauno puski hulluna. Aamulla henkilökunnan herätessä pojat nukkuivat sylikkäin jaloissa. Sinne jäätiin henkilökunnan noustessa ja pojat pötköttelivätkin kaikessa rauhassa puoleen päivään asti. 

Mauno sai kipulääkkeen puolilta päivin, on vähän käppäillyt ympäriinsä, leikattiin kynnetkin, käynyt vähän huutelemassa keittiön avoimen ikkunan ääressä, mutta pääosin pötköttelee.

Kamera ei ihan pysynyt perässä tarkennuksen kanssa, mutta näin komea kolmihammashymy meillä on nykyään.

No niin, häivy, nukuttaa.

Vielä on kokeilematta hampaan paikan huuhtelu vedellä, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Muuten näyttää aika hyvältä.