M•A•U•K•U•J•A

Ei meillä nyt varsinaisesti riemastuttu serpentiinistä, kunhan vähän täppäiltiin. Ja puhaltaminen oli ihan kamalan pelottavaa.

Henkilökunta sai kassissa ison kasan työpapereita. Kassi päätyi jostain syystä lattialle. Mitä tapahtuu lattialla olevalle kassille? No kyllä sen kissakodissa tietää. Tyytyväistä kassissaistuskelijaa vaanii kuitenkin nurkan takana vaara. Hullu irtokarvainen (ah, kevät!) jättiläinen hyökkäsi kimppuun. Siihen loppui (itse)tyytyväinen kassissaistuskelu ja alkoi hurja paini kassin herruudesta. Kuvat eivät kerro tarinan loppua, sillä tapahtui se tavallinen: Eppu voitti painimestaruuden paikasta ja siirtyi kassiin, kunnes päätti yhtäkkiä lähteä liikkeelle. Hurja mestari jäi kuitenkin kiinni kassin kahvaan ja paineli ympäri kämppää taikaviittana kassi perässä lepattaen, kunnes henkilökunta päästi pälkähästä. Ja kyllä, täällä ollaan tietoisia kahvojen vaarallisuudesta, mutta henkilökunta oli läsnä koko ajan. Kun kassi lunastettiin takaisin taikaviitalta, se tungettiin toiselle työtuolille turvaan. Tämä leikki leikittiin siis valvovien silmien alla. Kassia saattaa ehkä ...

Yksi Maunon suosituimpia leluja on omasta karvasta pyöritelty pallo, jota meillä kutsutaan mau-palloksi. Malli siihen on tietysti saatu Koratiasta, jossa pelataan koratpalloa. Pallotuotanto on hieman ajankohdasta kiinni, joskus karvaa tuotetaan enemmän, joskus vähemmän. Muutamasta kunnon harjauskerrasta saa tuollaisen viinirypäleen kokoisen pallosen pyöriteltyä käsissä. Eppu ei näistä niin välitä, mutta Mauno saa välillä ihan hepuleita näistä pallosista. Niiden kanssa kikkaillaan ja juostaan, kunnes pallo saadaan johonkin jemmaan, kuten sohvan alle, jumiin. Henkilökunta sitten yrittää kaivella niitä esiin leikkeihin. Mitään leikkikuvia ei tietenkään aiheesta saatu, hyvä kun sain Maunon houkuteltua edes osin samaan kuvaan pallosen kanssa. Eihän sitä nyt voi leikkiä, jos kuvataan samalla.

Emin lisäksi viikonlopun näytelmissä oli myös toinen mau-poika, hopeatäplikäs Wikke. Wikke on parhaillaan Ausaren kissalassa kasvamassa olevan Tiitiäisen pentunelikon isä. Pentujen myötä Wikke on siirtynyt kastraattisarjaan, työ on täytetty. Wikke oli heti puskuautomaatti-Emin jälkeen samalla tuomarilla, Arja Martikaisella, päivän viimeisenä kissana. Wikke oli oikein nätisti pöydällä, vaikka pientä tuhatjalkaisuutta olikin havaittavissa.  Tässä tutkitaan turkin kuntoa. "Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?" Vanhemman valtiomiehen epyktiläisen mallin mukaan myös Wikke seurasi tarkasti mitä seteliin kirjoitettiin. Taisipa hänellä olla myös mielipide kirjoituksista, vai lällättelikö jo hiljalleen paikalle kerääntyville TP-valintojen vastustajille? Wikke siis pääsi mukaan TP-, eli Tuomarin Parhaat -valintoihin, joissa valitaan jokaisesta tuomarin päivän aikana arvostelemasta kissasta parhaat loppukilpailuun eli paneeliin, jossa puolestaan vali...

Lauantain PetExpo-näytelmissä oli mukana myös äärisuloinen Namu Naukula, ensimmäisessä näytelmässään. Neiti oli hienossa pitsimökissään kuin kotonaan ja taisi neidin henkilökuntaa jännittää enemmän kuin neitiä itseään. Mamman sylissä oli turvallista odotella tuomarivuoroa. Tuomarina oli Veikko Saarela, joka väänsi ja käänsi ja tutki ja leikitti. Totesi Namun olleen ruoka-aikaan kotona ja hieman pullea, mutta Namuhan on vain pehmoinen! Koska paikalla oli kaksi muutakin punatabbya eurooppalaista, valittiin niistä vielä yksilöarvostelujen jälkeen värin paras. Tässä tapahtumassa omistajat pitävät kissojaan ns. näyttelyasennossa, joka riippuu vähän roduttain, mutta Namu päätti ihan oman asentonsa ja ilmoitti, että haluaa olla selällään mamman sylissä, koska niin on paras. Ja pennuille se sallittakoon! Voiton vei vähän nuorempi kollipoika, mutta ei se mitään. Mitähän se tuomarisetä siellä kirjoitteli? Ei väliä, mamman sylissä on hyvä olla!

Henkilökunta piipahti eilen piiiitkästä aikaa kissanäyttelyssä, sillä plakkarissa oli vapaalippu PetExpoon Messariin. Siitä onkin varmaan pari vuottakin, kun viimeksi on tullut näytelmissä käytyä. Epun kanssa näytteleminen loppui jo monta vuotta sitten, kun korkein titteli, Supreme Premier, tuli saavutettua. Ilman kissaa on aika harvakseen tullut sitten käytyäkin. Messarin PetExpo, jossa samassa yhteydessä on siis kaikkia muitakin elukoita ja sen lisäksi Lapsi-, Käsityö-, Outlet- ja pienoismallimessut, on aikamoinen ruuhkarysä. Se ei ole koskaan kuulunut suosikkinäytelmiini, kerran ollaan taidettu Epun kanssa paikalla olla. Hulinaa on liikaa meidän makuun, vaikka onneksi nyt oli jo ymmärretty esimerkiksi ilmapallot kieltää eläinpuolelta. Näkyihän niitä silti. Lisäksi tietysti kun on paljon lapsiperheitä ja normaalia enemmän ihmisiä, jotka eivät ole kissanäyttelyssä tottuneet käymään, ovat kissat normaalinäyttelyä kovemmilla. Kuten kuvasta näkyy, myös omat häkit, ns. teltat, o...

Otettiin päivällä parit poseeraukset Maunon kanssa. Herra ei ollut kovin yhteistyökykyinen ehdotettuihin poseerauksiin, vaan siirtyi sohvalle tyynyn taakse. Ei se mitään, käy se niinkin. Sinne se sitten nukahti lopuksi.

Tänään henkilökunnan elämän ilo ja valo, maailman kaunein kissa, Mauno-rakas, täyttää seitsemän vuotta ja siirtyisi veteraanisarjaan, jos näyttelisi. Ei näyttele. Vauhtia piisaa kotioloissa, mutta köllöttelykin maistuu ja erityisesti henkilökunnan syliin liimaantuminen. Maunosta on nuoruuden etäisyydenpidon jälkeen kuoriutunut varsinainen halimussukka. Kunto veteraanilla on vetreä, kroppa pysyy hoikkana ja lihaksikkaana, kun vetää rallia ja välillä ottaa painimatsin Eppusen kanssa. Hallittu balanssi pötkötystä ja ravia. Vaikea uskoa, että siitä on jo seitsemän vuotta, kun tämä pieni täpinkäinen syntyi ja henkilökunta alkoi odottelemaan kotiin saapumista. Toisaalta tuntuu kuin Mauno olisi ollut olemassa aina. Ja toivottavasti olisi jatkossakin. Syntymäpäiväterveiset myös sisaruksille, jos heitä langoilla on!

Henkilökunta kävi jälleen visiteeraamassa Tiitiäisen pikkuisia Ausaren kissalassa. Tipuset ovat nyt 7-viikkoisia ja aikamoisia riiviöitä. Meno oli kovaa, paitsi sitten kun väsy tuli, sitten loppui vieteristä veto ihan just. Pääsiäistiput olivat valtava hitti, erityisesti porukan ainoa poika Caesar innostui niistä. Se murisi villinä tipusille ja kaikille muille kissoille, niin isoille kuin pienillekin, jotka yrittivät sen pyydystämien tipujen lähelle. Tipujen kanssa kiidettiin sohvan alle piiloon, mistä kuului tasainen murina. Tämä poika on metsästäjä! Sheeni-tyttökin pelasi tipujen kanssa. Porukan ainoa hopea, Chandani-tyttö, oli hyvin huolestunut, kun joku oli käynyt munimassa vihreän munan hänen pesäänsä. Sahara-tyttö ja Caesar-poika heräilivät päikkäreiltä, Sheeni ehti jo taustalle vähän korkeammalle. Thiti-äiti imettää porukkaa edelleen huolehtivasti, vaikka kiinteät ruuat kuuluvatkin jo ruokavalioon. Caesar-poika on kyllä aika velmu tyyppi. Ruok...

On rauhaa.

Tänään tarjouksessa kerrosmaukulainen, tupla-annos lihaa ja karvoja! Henkilökunta on jättänyt pesät sisäkkäin viimeviikkoisen lääkärikäynnin jäljiltä ja nyt sitten ilmeisesti käydään jonkinlaista henkistä ja vähän fyysistäkin taistoa pesän herruudesta. Eppu pitää pintansa eikä suostu väistymään, vaikka kirppu yrittääkin häätää makaamalla selässä. Mitään varsinaista kinaa ei ole, ääntäkään ei kuulu, mutta näin on nyt tuolla maattu ainakin parisen tuntia. Ei luulisi olevan hyvä asento kummallakaan, mutta periksi ei anneta! Saahan sitä lämpöä ja läheisyyttä noinkin.