M•A•U•K•U•J•A

Henkilökunta kävi pitkästä aikaa vierailulla Ausaren kissalassa, moikkaamassa sukulaisia ja vähän etäisempiäkin. Tunnelma oli melko flegmaattinen, mutta kukapa sitä jaksaisi harmaana lokakuun lopun päivänä innostua muusta kuin lötköttelystä. Epun veljentytär Thiti veteli sikeitä samassa pesässä tyttärensä Chandanin kanssa. Tai no, pesässä ja pesässä, ainakin osin pesässä. Gerizah-täti haukotteli naapurissa. Osiris-eurooppalainen otti valohoitoa lampun alla. Nyt on meneillään vuoden ankein aika ja se kyllä näkyy kissoistakin. Unta, unta ja unta vaan, vähän ruokaa väliin. Ja vielä on matkaa vuoden lyhyimpään päivään...

Hyvä, lämmin, hellä... nehän ne on sanat mitä tulee mieleen kun tätä touhua katsoo. Ette varmaan arvaa, mitä harjoiteltiin? No ei me vielä ihan vakavissamme, koska asia vähän ahistaa henkilökuntaa. Tietää mitä siitäkin taas tulee. Vielä ei ole haettu valojakaan vintiltä eikä viritetty taustakankaita. Fati on hommattu, mutta tuli vissiin pikkuisen pieni ostettua. Saas nähdä.

Henkilökunta sai kutsun kirjanjulkistamiskekkereihin Kissakahvila Helkattiin viime maanantaina. Kyseessä oli Petri Pietiläisen kirjoittama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama Kissojen Maailmanhistoria. Paikalla oli itse kirjoittaja, joka luennoi yleisölle kirjan vaiheista ja vastaili kysymyksiin. Kirjoittaja oli myös loistava puhuja, joten juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Pietiläinen tunnustautui kissaihmiseksi vaikka onkin tätä ennen kirjoittanut jo vastaavan kirjan koirista, Koirien Maailmanhistoria. Ehkä se lasketaan harjoitukseksi? Ensimmäistäkin versiota kissoista jouduttiin karsimaan puoleen, joten juttua olisi piisannut ja ehkä näemmekin jatkoteoksen tai syvemmälle erillisiin aiheisiin pureutuvia sisarteoksia? Ainakin kissojen rooli maailman taiteen historiassa tuntui olevan kovasti mielenkiintoa aiheuttava asia ja sen kirjan henkilökuntakin haluaisi lukea. Saimme vielä omistuskirjoitukset omiin kappaleisiimme. Tupa oli täynnä toimitt...

Lopuksi erikoisnäyttelyssä kisasi se suurin porukka eli hopeatäplikkäät. Hopeiden satsin aloittivat leikkaamattomat kollit eli ensin pöydälle pääsi Bias (Bias Yá Moasi, CZ). Bias on näyttelykonkari ja istuikin pöydällä kokeneen valtiomiehen elkein. Seuraavana vuorossa oli ensikertalainen Sinuhe (Aysifa Simcoe of Iltavilli). Sinuhe on puolitoistavuotias Englannista Suomen mau-kantaa rikastuttamaan saapunut kolli, jota voi seurata Facebookissa nimellä Sinuhe the Egyptian Mau. Sinuhe oli ensikertalaisuudestaan huolimatta oikein nätisti pöydällä, joskin ilmeestä päätellen hieman ihmeissään touhusta. Tuomari mittaili Sinuhen päätä ja totesi toimivaksi. Sinuhe on parhaillaan Iltavillin kissalan sijoituskissa Sokerin luona kasvavien Lyyra ja Leo kaksosten isä. Leo on aivan isänsä näköinen. Poikien jälkeen pöydälle pääsi Sinuhen morsian Shämsä (Chai-lai Wafiyah Widad), jonka seuraksi CatNmaus-kissalaan Sinuhe lähtikin suoraan näyttelystä. Shämsä on täpäkkä neiti, jolla oli asia...

Erikoisnäyttelyyn oli saatu paikalle myös muutama Suomessa vielä harvinaisempia pronssitäplikkäitä maukulaisia. Pronsseissa esiintyy kahdenlaista linjaa, ns. kylmä ja lämmin pronssi, ja kuvia katsomalla kyllä helposti näkee kummasta on kyse. Kylmä pronssi on lähempänä sitä alkuperäistä, villinä Egyptissä elävää mau-linjaa ja monet tuomarit suosivatkin tätä enemmän (moittivat lämmintä pronssia liian bengalimaiseksi, mutta onhan näillä roduilla sen verran yhteistä pohjaakin, että mau on siellä bengalin jalostuksen pohjalla), mutta onhan se helppo ymmärtää miksi kauniin lämmin pronssi miellyttää monia harrastajia kylmää enemmän. Makuasioita. Ensimmäisenä pronsseista pöydälle saapui Teye-tyttönen (Staruskan Sat Teije), joka on kovin arka ja pysytteli lähinnä omistajansa kyljessä. Teye voitti Mau-yhdistyksen omissa sarjoissa "surullisimpien silmien" palkinnon haikealla katseellaan. Teyen jälkeen vuorossa oli pennuissa kisaava Simba (Chai-lai Pili Psusennes). Simballa oli jä...

Eilen oli Ery-Sydin näyttely Vermossa ja siellä Suomen Egyptinmaut ry:n erikoisnäyttely. Paikalle oli ilmoittautunut 19 maukulaista, mutta kolme jäi viime hetkellä pois kisasta. 16 mauta samassa näyttelyssä on ennätys Suomessa ja pienelle rodulle hieno määrä. Mukana oli niin näytelmäveteraaneja kuin uusiakin tulokkaita. Toivottavasti ainakin muutama uusi innostuisi näyttelemisestä niin saataisiin kehiin uutta verta. Kaikkien maukulaisten tuomari oli Anne Paloluoma eikä hänellä muita III-kategorian kissoja sitten ollutkaan. Ensimmäisenä pöydälle asteli vanha tuttu Emi, Iltavilli Emir Ehsan, Epun velipoika, joka on kokenut näyttelymies. Emi ottaa homman leppoisasti. Seuraavana oli vuorossa Emin poika Laban, Iltavilli Iah Ikhnaton, joka on nyt 5-vuotias. Laban ja veljensä Lempo, joka oli vuorossa Labanin jälkeen, ovat perineet äitinsä hoikan vartalonmuodon ja ovat varsinaisia pitkäkoipia. Lempon, Iltavilli Issa Imhotep, kaveri Hiisi oli kyllä ilmoittautunut mukaan, mutta ...

Sä tulit kylmästä lämpimään, tahdon tulla syliisi köllimään... Henkilökunta päätti, että nahkaeläimen parvekekelit ovat ohi ja badenbaden saa siirtyä talvivarastoon. Eppu päätti hieman jarruttaa prosessia, ja asettui välittömästi tuolin siirryttyä sisään nukkumaan tuoliin. Tuoli ei siis liikahtanut vielä pidemmälle. Ehkä se siitä jonain päivänä kuitenkin kulkeutuu kellarivarastoon.

Sunnuntai ja lakanoiden vaihto... aah. Petauspatjasta saa ihania luolia, joihin käpertyä nukkumaan omaan rauhaan. Äkkiä maiseman pimentää tumma varjo. Luolamies joutuu puolustamaan kotiluolaansa vaaralliselta tunkeutujalta. En oo vaarallinen. En vaan tykkää, kun Mauno menee piiloon. Istuin vaan päälle, en vahingoittanut mitenkään. Paitsi ehkä vähän henkisesti. Ego meni lyttyyn. Mauno saa nukkua sängyssä, kunhan ei nuku minkään alla.

Toisten poteroissa vaan on enemmän syvyyttä kuin toisten... Eppu on löytänyt syksyn autuuden. Lehdet putoavat puista, aurinko paistaa alempaa ja tadaa... paaaljon auringonläikkiä! Ainakin aurinkoisina päivinä ja niitähän on nyt piisannut. MENOVINKKI! Ensi viikon lauantaina Espoon Vermossa on Ery-Sydin kissanäyttely ja näyttelyn yhteydessä Suomen Egyptinmaut ry:n mau-erikoisnäyttely. Näytillä on parisenkymmentä maukulaista kaikissa väreissä ja normaalisarjojen lisäksi ne kisaavat myös leikkimielisemmissä sarjoissa mm. täydellisimmästä turkista ja muodokkaimmasta fläpistä. Meidän pojat eivät kisaamiseen osallistu, mutta suosittelemme lämpimästi, jos maukulaisten näkeminen kiinnostaa! Erikoisnäyttely on ensimmäinen Suomessa ja tuskin koskaan on ollut yhtä paljon maukulaisia koolla samassa paikkaa.