M•A•U•K•U•J•A

Henkilökunta päätti maiskutella torttusen, kun niitä nyt kerran on taas tarjolla. Asettuminen sohvalle, tortut pöydälle ja laatikko auki. Pöydän reunalle ilmestyvät tuijottavat silmät. Torttuako hamuavat? Mikäs mikäs se täällä tuoksahtaa... Nyt on PELOTTAVA ASIA, PITÄÄ TAPPAA! – Ja släm, niin otti torttu iskua. Ja lisää ja lisää iskua... voimalla ja napakasti. Loppujen lopuksi iskuja sateli sellaisella voimalla, että tortut lensivät kaaressa lattialle. Ja mitä tekee bloggari? Nauraa ja kuvaa eikä edes yritä pelastaa torttuja ennenkuin on myöhäistä. Tai ei se mitään myöhäistä ollut, sieltä ne sai lattialta kerättyä, ihan hyviä olivat, pikkuisen ehkä karvaa mausteena. Neiti on ehkä hivenen dramaattinen otteissaan, kaikki epäilyttävä pitää tappaa napakoilla iskuilla.

Henkilökunta sihtaa tiukkaa potrettia... nenää alkaa kutittaa... viikset kääntyvät eteenpäin... No niinpä tietysti.

Ei olla muistettu kauheasti raportoida, kuinka meillä menee. Koska meille menee ihan tavallisesti . Siis ei ole enää mitenkään "tutustumisjaksolla"-meininki, kunhan eletään elämää. Eppu ja Lyyra on ihan normisti yhdessä, nukkuvat milloin yhdessä, milloin erikseen. Leikkiä on jonkun verran, pientä paininahisteluakin, mutta pääosin Lyyra leikkii itsekseen kun se on sellainen pienillä leluilla (hiirillä, palloilla) kikkailija, niin se on semmoista soololeikkiä. Ei siihen toista kaivata eikä mahtuiskaan, eikä Eppu ole koskaan ollut kikkailuista kiinnostunut. Mutta siis rakkautta on, kaikkien kesken. Se on myös semmoista sukurakkautta. Henkilökunta piirteli sukupuun hahmottaakseen sukulaisuussuhteet konkreettisesti. Sukupuusta on karsittu kaikki epäolennainen, eli esimerkiksi sisarukset, jotka ei ole osallistuneet sukupuun edistämiseen. Mauno ja Eppu ovat molemmat viiden pennun pentueesta, eli esimerkiksi niiden sisarukset, jotka eivät ole muiden vanhemmuuden kannalta ole...

Meillähän on täällä tuo pikkuinen, siis Pikkulikka, Tirppa, Tirppunen. Joka on ihan kakara vielä. Penska. Ja se tuntuu niin kamalan pikkuiselta ja lapselta. Se meni tuommoiseen pieneen huopalaatikkoon pötköttelemään ja henkilökunta nosti laatikon vaa'alle, punnitsi ja vähensi siitä laatikon painon. Tulos 4,9 kg. Punnitsi aika monta kertaa. Siis ei voi olla todellista, tuo meidän Tirppa painaa VIISI KILOA! Henkilökunta väitti, että ei voi pitää paikkaansa. Kasvattaja sanoi, että ihan on oikea paino. On iso ja pitkä tyttö. Ei ole kuin ihan pikkuinen. Kaikki on tietysti kiinni siitä mihin tottuu. Eppu kellotti samalla metodilla 7,3 kg ja se on kyllä varmaan ihan paikkansapitävä. On tukevoitunut Maunon lähdön jälkeen. Vähemmän liikuntaa (painia) ja enemmän ruokaa. Nyt erityisesti kun Tirppa on talossa, syö selvästi paremmin. Ronklaa vähemmän. Ei edes joka yö herätä antamaan (parempaa) ruokaa. Eppu sai palkinnoksi punnitushetkestä tipuvideota. Lyyrakin katsoi. Au...

Niinhän sitä sanotaan, että tilaa kissojen (ja koirien) ruuat ja tarvikkeet verkkokaupasta, saat edullisesti ja kotiinkuljetuksella. Ja näinhän se pitkään toimikin. Viime vuoden aikana aika moni ahkerasti kotiin tilannut on kuitenkin ollut varsin tyytymätön sen suurimman eli Zooplussan toimintaan ja antanut äänensä kuulua. Mekin kuulutaan niihin tyytymättömiin. Niin tyytymättömiin, että 10 vuoden asiakkuutemme päätimme edelliseen tilaukseen. Ongelmahan on ollut se, että valittavissa on kaksi toimittajaa, DHL ja lisämaksusta DPD. Kotimaassa näiden parit ovat DHL - Posti ja DPD - PostNord (ainakin täällä pks-alueella). DPD:n kanssa toimitus on toiminut vallan loistavasti, pakettia on helppo seurata netissä ja sen toimittaja on joko soittanut, laittanut tekstaria tai muuten ilmoitellut saapumisesta etukäteen. Jos ei ole aika sopinut, on voinut jättää valtakirjan, jolla paketti jätetään rappuun oven taakse tai toimitetaan toisella aikaa. Usein toimitukset ovat myös olleet ilta-aikaan....

Pienen tytön elämässä on kaikenlaisia pelottavia asioita. Ihan normaalitkin kotitalouden esineet saattavat muuttua pelottaviksi asioiksi tuosta vaan. Niinkuin vaikka pitkävartinen harja. Ihan kamala. Eihän se alunperin mikään Paha Harja ollut, mutta kun hyökkäsi päälle. Kun verenpainemittari pörisi pöydällä, sitä piti tietysti tulla tappamaan ja siinä huitoessa osui tassu sitten pöydällä sen vieressä olleeseen pitkävartiseen harjaan, joka hyppäsi ilmaan ja suoraan Pikkukissan päälle! Pikkukissa hyppeli heinäsirkkahyppyjä ees taas ja sen jälkeen lattialla lojuvaa harjaa piti lähestyä erittäin varovasti vaanien ja tietysti tassu tappoiskuja antaen. Henkilökunta vaan kikatteli ja makasi lattialla kuvia räiskien. Ei ottanut ollenkaan vakavasti moista Tappajaharjaa. Eikä oikein ottanut Eppu-setäkään vaan tuli katsomaan, että mitäs täällä oikein nyt riehutaan. Eppu yritti selittää, että harja on ihan kiltti ja siltä saa mukavia rapsutuksia. Ei auttanut, harja on nyt pii...

Tässä muutamana kertana henkilökunta on yllättänyt Pikkulikan hyppimässä ei-ihan-niin-sallittujen asioiden perässä. No mitä tekee bloggaaja? Kuvaa eikä kiellä. Kuvatodisteita saatiin sekä video- että still-muodossa. Pannaan ensin video, siitä selviää paremmin mistä on kyse eli eteisen seinältä yritetään pyydystellä henkilökunnan kaulakoruja. Video on valitettavasti aika hämärä, koska nopea otto sohvalta kännykällä pimeään eteiseen kun eihän siihen mitään valoja aleta säätämään kun jotain tapahtuu. Lakkaisi aika nopeaa tapahtumasta, jos kävisi ensin laittamassa valot päälle ja sanoisi että no hypi nyt ja vielä mielellään oikealle kameralle... Ja sitten toisella kertaa (ei, tämä ei ollut ainoa kerta kun niitten rapisevien roikkuvien lelujen perään on hypelty) onnistui henkilökunta nappaamaan ihan oikeankin kameran ja saamaan pari hyppykuvaa. Ja kyllä, henkilökunta on täysin vakuuttunut, että jonain päivänä ugandalaiset paperihelmet rapisevat neidin ansiosta lattialle, mutt...

Henkilökunta oli hieman varovaisin mielin vuodenvaihteen, sillä Lyyra on ollut hivenen ääniherkkä. Se muutti tänne omakotitalosta, ja on ollut rapusta ja ulkoa kuuluvista äänistä varuillaan, joskin koko ajan vähenevässä määrin niihin reagoiden. Henkilökunnan vuodenvaihde kului siis monien muiden lemmikinomistajien tavoin kotona karvaisten kanssa, lähinnä sohvalla Mad Men -maratonin parissa. No olisiko tarvinnut olla huolissaan? Ei pätkääkään. Molemmat nukkuivat koko illan kuin tukit, vaikka pauke alkoi heti kuudesta lähtien. Ei täällä nyt niin huolissaan oltu, että johonkin toimenpiteisiin olisi ryhdytty (kuten rauhoittaviin luontaistuotteisiin, taustamusiikkiin tms), mutta pientä värinää kuitenkin, että miten uusi neiti asian ottaa. Epusta ei tarvinnut olla huolissaan, sillä oli ihan normimeno... Sääliksi käy niitä eläimiä, jotka pauketta pelkäävät. Vaikka meillä ei mitään ongelmaa asian kanssa olekaan, kannatamme sitä, että paukuttelu siirtyisi yksityishenkilöiltä amm...