M•A•U•K•U•J•A

Niin, hiljaista on ollut. Olemme siirtyneet käytännössä kokonaan Instagramiin (@maukujablogi, #maukujablogi, #lyyramau ja #eppumau löytävät perille) ja siellä melkein päivittäisiin kuvapostauksiin, jotka ovat pääosin kännykuvia. Iso kamera ei ole viihtynyt henkilökunnan kädessä viime aikoina, eikä meillä ole täällä juuri mitään tapahtunutkaan. Mutta tänään on Lyyran synttärit, pieni pippurinen neiti täyttää KOLME vuotta. Tällä viikolla pääsimme käymään lääkärissä, kun neiti oli kovin vaisu ja hengitti kiivaasti, mutta mitään erityistä syytä ei löytynyt, kaikki kokeet näyttivät hyvää. Papereihin tuli merkintä "reipas, virkeä ja vauhdikas", joka kyllä kuvaa neitiä hyvin. Lääkärissä käyttäydyttiin melkein nätisti, ultrattua saatiin ja pissanäyte ihan hereillä, vertakin olivat onnistuneet ottamaan ja jonkinlaiset röntgenkuvatkin ihan hereillä, vaikka siellä neiti oli kuulemma pistänyt aika tosissaan vastaan. No ei nyt kovin tosissaan, jos kuva oli saatu, sanoo henkilökun...

Viime viikonloppuna kävivät naapuruston lapset virpomassa ja saimme upean kimpun kauniisti koristeltuja vitsoja. Niitä on käyty haistelemassa ja vähän rämppäämässäkin, mutta noin päällisin puolin ne ovat saaneet olla aikalailla rauhassa. Itse pääsiäinen on vaan lötkötelty ja pötkötelty, nautittu parvekkeella auringosta ja lämmöstä ja oltu vaan. Lomailtu.

Tänään on ollut juhlapäivä, meidän oma Puippunen täytti 10 vuotta. Ja kylläpä Pöpinder onkin ollut varsinainen napakymppi meille. Eppu tuli vähän kuin varkain, ei pitänyt tulla toista kissaa vaan Maunon jäädä ainokaiseksi, mutta sitten oli Peppuli tarjolla ja Mauno vähän turhan aktiivinen ja liikaa henkilökunnan aktivoitavaksi. Eppu tuli, voitti sydämet ja niistä tuli Maunon kanssa parhaat ystävät ja painikaverit. Kun sitten tuli Maunon aika lähteä, oli Epulla iso ikävä ja sitä ikävää lohduttamaan löytyi onneksi nopealla aikataululla Lyyra. Ja taas Eppu näytti suuren sydämensä (ihan lääkärin ultraäänellä toteaman sellaisen!) ja otti Lyyran vastaan rauhallisen ja diplomaattisen setämiehen elkein ja taas oli uusi kaveripari syntynyt. Eppu on maailman pehmein, se rakastaa kaikkia ihmisiä, erityisen ystävällinen ja kärsivällinen se on lapsille (vaikkei niistä ole hirveästi kokemusta saanutkaan, mutta jotenkin se tunnistaa pikkuihmiset) ja sitä saa ihan jokainen rapsuttaa ja kuopsutt...

Viime viikolla kävimme Epun kanssa hammashoidossa ja tällä viikolla Lyyran oli vuoro matkata samaan paikkaan, Catvetiin, mutta hieman eri asialla. Kansansa lauluja laulellen mentiin taksilla, mutta palatessa oli hiljaista tyttöä... Kun pääsimme kotiin, kömpi kopasta pieni punanuttuinen tonttutyttö.  Ja miksi neitiä niin kidutettiin? Lyyrahan on ollut leikkaamaton sijoituskissa, ajatuksena, että jos vaikka pentuja jonain päivänä. Lyyralla on ollut hormoni-implantti pitämässä kiimat pois nyt jo 1,5 vuoden ajan. Yleensä implantin kesto on 1–2 vuotta, joten alettiin olla siinä kohdalla, että kiimojen alkaminen oli mahdollista ja hyvinkin todennäköistä. Hiukan veikkailtiin että innostunut Epun hoitaminen (viiksien ja kulmakarvojen kalttaus) voisi enteillä kiimojen alkua, useinhan myös kevätaurinko innostaa kissoja. Kiimoja odotellessa todettiin kuitenkin, ettei Suomessa ole yhtään Lyyralle käyttökelpoista kollia tarjolla. Koska Lyyra on myös luonteeltaan hieman arka (aina...

Välillä henkilökunta saa idean ja kuvittelee, että joku homma olisi kissan mielestä mielenkiintoista ja siitä voisi syntyä leikki tai ainakin jonkinlainen aktiviteetti. Niinkuin nyt vaikka karkkipaperin rapistelu. Ei. Väärin. Niin kamala ääni, että oksu meinaa tulla. Juu, vähän yllätti reaktio. On meillä ennenkin karkkipapereita rapsuteltu, mutta Fazerin parhaat oli selkeästi jotain ihan kamalaa rapistessaan.

Varmaan ainakin suurin osa kissaihmisistä on kuullut, että emot joskus typistävät pentujensa viikset ihan nysiksi. Sillä arvellaan olevan se tarkoitus, että pennut pysyvät helpommin lähellä, eivätkä lähde vaeltelemaan, koska kissat käyttävät viiksiään suunnistamiseen. Epullahan oli aivan nysäksi vedetyt viikset pentuna, äitimamma Cleo piti porukkaa kurissa viemällä viiksikarvat. No, historia toistaa itseään, Epulla on taas lyhennetyt viikset. Henkilökunta alkoi ensin ihmetellä Epun sänkisiä kulmia. Koska Eppu allergisena nuolee ja rapsuttelee itseään, oli ensimmäinen ajatus, että taas on takatassu rapsutellut, nyt otsalohkoja. Samalla on häipynyt kulmakarvat. Sitten henkilökunta samaan aikaan huomasin toiselta puolelta lyhennetyt viikset ja Lyyran kirputtamassa Epun kulmia. Siinäpä syyllinen (myös kuvassa). Vaikka takajalka ylettyykin kulmakarvoihin, ei viiksiä sentään kukaan kissa itse lyhennä. Nyt sitten on ihmetelty, että miten se äitiys Lyyraan iski ja piti alkaa 10-vu...

Ihan muina naisina tässä kölliskelen henkilökunnan jaloissa... Jahas, jahas, mikäs se tämä on... Pitääpä maistaa, ja samalla antaa muutama takajalkapotku... Jos ihan varovasti vaan haukkaan, kun on tuo kamera tuossa tuijottamassa. Äh, salamannopea kiepsaus ja hyökkäys päätyi jumiin. Minkäköhän takia henkilökunnan villasukissa on reikiä?

Joulu on ohi, vuosi on vaihtunut. Jotain pientä uuttakin on tiedossa, mutta ihan ensin vielä pari maistiaista joulusta. Lyyran joululahja oli ilmeisen osunut ja toivottu. Eppu sai lahjaksi katkarapuja. Niistä ei ole kuvaa. Lyyran lahjaa on koko koti täynnä. Pieninä palasina. Kestävä kyllä on, samaa rullaa on jäljellä ja tömpsytellään aika lailla joka ilta. Joulukorteista hienoin oli tämä kissakortti. Meillä käy kissojen kanssa leikkimässä naapurin ekaluokkalainen Vuokko-tyttö, joka on paitsi erityisen etevä piirtäjä, myös todella reipas leikittäjä. Kissat saavat mainiota aktivointia ja paljon myös paijausta ja joskus kiireen tullen henkilökunta voi skipata leikityksen ja keskittyä iltatöihin kun apulaisleikittäjä saapuu. Tunninkin reippaan leikityksen ja touhuamisen jälkeen täällä on melko väsyneitä kissoja, jotka ovat saaneet aktivointia ja hellyyttä. Tämä on diili, jossa kaikki voittavat ja joka melko todennäköisesti ajan myötä myös koko ajan paranee. Jotain pient...

Tässä se taas on, yksi vuosi kahlattu läpi. Mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut. Vuoden alkua sävytti tietysti loppuvuodesta 2017 tapahtunut Maunon dramaattinen poismeno ja Lyyran saapuminen talouteen. Onneksi Lyyran kanssa homma lähti toimimaan heti ensiminuuttien jälkeen ja Epun kanssa niistä on tullut halipupuset. Kyllä täällä ärähdelläänkin, mutta se on yleensä seurausta yli-innokkaasta painijaneidistä. Lyyrahan pomottaa Eppua 6-0 ja Eppu on pitkämielinen diplomaattinen setämies, joka tuntuu lähinnä nauttivan niskahieronnasta. Molemmat olivat onneksi myös vuoden terveinä, lääkärissä ei käyty lukuunottamatta Lyyran kulmahampaan poistoa. Loppuvuoden iloisia uutisia olivat Naukulan tuore kuusikko sekä Flippi-serkun asuintoverin Hyssen parantuminen diabeteksesta. Naukulassa henkilökunta pääsi vierailemaan kokonaista neljä kertaa kuusikkoa katsomassa, viimeisen kerran eilen vielä kun huomenna lähtevät omiin koteihinsa. Hyssen kanssa henkilökunta pääsi opettelemaan diabeetiko...

Toivotamme kaikille oikein rentouttavaa ja leikkisää joulua! t. Eppu, Lyyra ja henkilökunta

Täällä on soviteltu muitakin joulupäähineitä kuin tonttulakkia. Sovittajana jälleen herra aulis, jolle saisi varmaan pukea vaikka mitä päälle ja aina olisi hyvä. Tai vähintään ihan ok. Pääasia, että joku pitää hyvänä ja koskettelee. Henkilökunta oli vähän väsy ja höpsötteli töiden lomassa (ja napsi taas kännykällä). Tigerista saa tällaisia hienoja pakettirusetteja. Epusta tuli hieno neiti. Lyyra suhtautui melko epäilevästi Epun päähineeseen, mutta ei kuitenkaan lyönyt. Tällä kertaa. Hiukan sitä hörhälettä piti kuitenkin ihmetellä. Eppu olisi varmaan voinut olla rusettipäähineessä vaikka kuinka kauan, mutta se pysyi vähän huonosti päässä. Pitäisi jotenkin erilailla saada nuo nauhat solmittua. Lyyra sensijaan kieltäytyi sovituksesta melko suoraviivaisesti saati että siitä olisi otettu kuvia kun neidillä olisi rusetti päässä. Ei ollut, ei otettu.

Pahoittelemme pitkää hiljaisuutta, tässä on ollut vähän kaikenlaista. Kaikki on ihan ok, samat vanhat vaivat kiusaavat eli henkilökunnan työkiireitä ja reissua, pimeyttä, tapahtumattomuutta jne. Joulukalenteria emme tänäkään vuonna rakentaneet, se jääköön Maunon ja Epun jutuksi historiaan. Aika ei ole vielä kypsä uudelle. Ikävä on vielä liian pinnassa. Mutta vähän jotain joulukorttikuvien tynkää yriteltiin. Niitä varten henkilökunta nappasi vintistä eräänä päivänä matkaansa tonttupipot. Niistä muutama napsu (pahoittelemme erityisen huonoa laatua, hämärä ja känny – ei hyvä yhdistelmä). Lyyran ilme oli aika kysyvä, "mikä tämä niinkuin on olevinaan"? Eppu torkkui henkilökunnan työpöydän kulmalla oli sitä mieltä että tämä tuttu ja hyvä. Lyyra hiipi epäröiden katsomaan, että mikäs tämä juttu nyt oikein onkaan. Hmmm, hyvin epäilyttävää... Paras lyödä ensin ja kysellä sitten. Eppu totesi että parempi painaa naama piiloon neidin huitomisilta ja ottaa...

Me ollaan täällä oltu ihan hirveän onnellisia ja iloisia ja ylpeitä Epun veljen ja Lyyran isoisoisän saavutuksesta – Emi (SP, SC Iltavilli Emir Ehsan) pääsi World Winner -showssa paneeliin eli loppukilpailuun tuomarinsa parhaana kastraattiuroksena! Aivan mahtava suoritus, muutenkin, mutta kun kyseessä on mustasavu-mau niin erityisesti. Emi on ihan mahtavista mahtavin näyttelijä. Se ottaa rennosti kaikki tapahtumat ja rrrrrakastaa ja puskee kaikkia, tuomareita, assareita, lääkäreitä, ketä vaan. Kuljimme paljon yhdessä näyttelyissä, kun Eppu vielä näytteli, mutta veljekset kisasivat eri sarjoissa, kun Emi oli tuolloin vielä leikkaamaton. Sittemmin Emi keräsi molemmista sarjoista Supreme-tittelit ja on sekä Supreme Champion että Supreme Premier. Kuva WW-18 Best in Show -paneelista Pauli Araneva Miksi sitten mustasavu-maun suoritus on erityisen komea? Siksi että jo egyptinmau rotuna on melko tuntematon usealle tuomarille ja niistä vielä mustasavu värinä harvinaisempi. Kun kyseessä...

Varmaan suurin osa kissaihmisistä tietää mikä ryminä siitä syntyy, kun kissa leikkii paperi- tai muovikassin kanssa ja pää jää kiinni kassin sankoihin ja kissa ampaisee juoksuun ja se HULLU KASSI SEURAA VAAN! Hyvä henkilökuntahan tietysti leikkaa aina kassien sangat poikki ennenkuin antaa kassin kissojen leikkeihin. Turvallisuussyistä. Ihan vakavasti. Mutta sitä hyvää henkilökuntaa on vain niin vaikea saada. Niin täälläkin. Burger Kingin kassi oli varmaan kuukauden päivät leikeissä ja kahvat tallella. Kunnes sitten yhtenä aamuna se kassi jäi Lyyran matkaan ja seurasi ryminällä läpi kodin. Tai no. Ei ihan koko kassi. Neiti oli hyyyyyvin järkyttynyt. Pöyristynyt kovasti. Henkilökuntaa vähän nauratti ruokalappu. Ei ehtinyt hakea kunnon kameraa, kännyllä räpsi. Yritetään jatkossa huolehtia kahvat pois.

Tässä ehti jo viikko kulua ennenkuin henkilökunta sai aikaiseksi perata viime viikonlopun kuvia, mutta käytiin siis taas vierailemassa Naukulassa tuttuna sössötätien duona ja silloin pentuloiset olivat viisiviikkoisia. Asustelivat vielä pentuhuoneessa ja nyt kuuleman mukaan ovat laajentaneet reviirinsä koko yläkertaan. Tässä kävi taas sillä tavalla että Suloa ja Namua kovasti palluteltiin ja ihasteltiin alakerrassa, mutta kuviin eivät eksyneet tälläkään kertaa. Edes kaikki pennut eivät päätyneet kuviin, koska Priscilla ja Patricia päättivät vetäytyä unille työpöydän alle, pentumökin katolle lämpöpatterin viereen, eikä sieltä kamera eikä tätien käsi tavoittanut. Rauha heidän unilleen. Muut onneksi jaksoivat viihdyttää tätejä. Noomi vahti pentujen – ja tätien – toimia, mutta malttoi kyllä välillä poistua paikaltakin todeten, että ei ne tädit vissiin tosissaan ole vaikka ne välillä yrittää niitä pentuja taskuun tunkeakin ja jostain kasseistakin puhuvat. Noomi-mamma näytti Pekall...

Lyyran tämän hetken lempilelu – tai ainakin yksi niistä – on nokkaeläin. Pieni pehmoeläin, jonka sisällä on vinkupallo, joka tosin ei oikein enää toimi. Ei haittaa, sanoo henkilökunta. Nokkista retuutetaan, takajalkatömpsytetään, heitellään ja kuljetellaan. Kaikista paras leikki on kuitenkin melkein joka ilta käytävä (ja joskus muulloin), jossa henkilökunta heittelee Nokkista ja Lyyra nappaa sen ilmasta ja sitten löylyttää mokoman ryökäleen. Heitto pitää olla korkea kaari ylös, hieman sellainen pesäpallosyötön tapainen, josta Lyyra sitten Nokkiksen nappaa. Olennaista tuntuu olevan myös se, että sänkyä ei mielellään pedata ennen leikkiä, tai siis iltasella peitto pitää "avata", koska peiton pitää olla rutussa, niin että sinne poimuihin ja alle voi sukeltaa hyökkäyksissä. Sileä peitto on ihan tyhmä, niinkuin Lyyra alla kertoo (henkilökunta halusi olla sievistelevä valokuvausta varten). Leikki välillä leviää myös sängyltä matolle. Joskus Nokkis unohtuu ja leikin t...