Prinsessa tunsi patjansa alla jonkun möykyn eikä voinut nukkua. Möykky kuitenkin paljastui prinssiksi ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.
Hienoja kuvia, taas kerran! Vaihtuvatko muuten Maunon herkkuruuat usein? Me tykätään pitää henkilökunta varpaisillaan: syödään aina välillä innokkaasti jotain tiettyä merkkiä ja sitten ignoroidaan sitä totaalisesti, kun seuraavan kerran tulee ruoka-astiaan tarjolle...Niin pidetään henkilökunta hämmennyksissä, heh :) t. Cornish Rex -kisut (3 kisua)
anonyymi, kyllä Maunollakin vaihtuu, mutta ei oikeastaan ihan hirveän nopeassa vauhdissa. Mutta esimerkiksi ihan pentuna sen rakastama Nutron pussiruoka ei mene enää ollenkaan. Ja yleensä menee vain yhtä tai kahta merkkiä kerralla.
mää, joo, peippailuhetki oli aamulla kun henkilökunta pukeutui. Ei ihme, ettei koskaan ehdi ajoissa töihin...
Toisen kissan tullessa talouteen tarvittiin toinen vessakin. Kylppäriin ei toista mahdu, joten sen piti tulla olohuoneeseen ja olohuoneeseen tulevan asian on syytä olla olohuonekelpoinen. Siispä henkilökunnan piti hieman miettiä. Ratkaisu löytyikin helposti hieman päätä raapimalla ja kuvetta kaivamalla. Vessa syntyi Ikean Bestå-kaapista, Kotimies Kortteen ystävällisellä avustuksella. Samalla henkilökunta ehti kohentaa lomalla myös vessan ympäristöä ja tekaisi pienet seinämaalaukset wc-ympäristön piristykseksi. Kaappi on 120 cm leveä, 40 cm syvä Bestå korkeakiiltoisilla ovilla. Toiselle puolelle laitettiin tavallinen muovilaatikko hiekkalaatikoksi, toiselle puolelle hylly, joka on päällystetty käytävämatolla. Vessaan kuljetaan päätyyn sahatusta aukosta hyllyä (ja mattoa!) pitkin keskipalkkiin sahatun aukon läpi. Takaisin samaa reittiä, toivottavasti hiekanmurut matolle jättäen. Ja haisut kaappiin. Hyllyn alle jäävään tilaan mahtuu esimerkiksi hiekkavarasto. Luksuksena hiekkalaatikkopuo...
Tänään on ollut juhlapäivä, meidän oma Puippunen täytti 10 vuotta. Ja kylläpä Pöpinder onkin ollut varsinainen napakymppi meille. Eppu tuli vähän kuin varkain, ei pitänyt tulla toista kissaa vaan Maunon jäädä ainokaiseksi, mutta sitten oli Peppuli tarjolla ja Mauno vähän turhan aktiivinen ja liikaa henkilökunnan aktivoitavaksi. Eppu tuli, voitti sydämet ja niistä tuli Maunon kanssa parhaat ystävät ja painikaverit. Kun sitten tuli Maunon aika lähteä, oli Epulla iso ikävä ja sitä ikävää lohduttamaan löytyi onneksi nopealla aikataululla Lyyra. Ja taas Eppu näytti suuren sydämensä (ihan lääkärin ultraäänellä toteaman sellaisen!) ja otti Lyyran vastaan rauhallisen ja diplomaattisen setämiehen elkein ja taas oli uusi kaveripari syntynyt. Eppu on maailman pehmein, se rakastaa kaikkia ihmisiä, erityisen ystävällinen ja kärsivällinen se on lapsille (vaikkei niistä ole hirveästi kokemusta saanutkaan, mutta jotenkin se tunnistaa pikkuihmiset) ja sitä saa ihan jokainen rapsuttaa ja kuopsutt...
Niin, hiljaista on ollut. Olemme siirtyneet käytännössä kokonaan Instagramiin (@maukujablogi, #maukujablogi, #lyyramau ja #eppumau löytävät perille) ja siellä melkein päivittäisiin kuvapostauksiin, jotka ovat pääosin kännykuvia. Iso kamera ei ole viihtynyt henkilökunnan kädessä viime aikoina, eikä meillä ole täällä juuri mitään tapahtunutkaan. Mutta tänään on Lyyran synttärit, pieni pippurinen neiti täyttää KOLME vuotta. Tällä viikolla pääsimme käymään lääkärissä, kun neiti oli kovin vaisu ja hengitti kiivaasti, mutta mitään erityistä syytä ei löytynyt, kaikki kokeet näyttivät hyvää. Papereihin tuli merkintä "reipas, virkeä ja vauhdikas", joka kyllä kuvaa neitiä hyvin. Lääkärissä käyttäydyttiin melkein nätisti, ultrattua saatiin ja pissanäyte ihan hereillä, vertakin olivat onnistuneet ottamaan ja jonkinlaiset röntgenkuvatkin ihan hereillä, vaikka siellä neiti oli kuulemma pistänyt aika tosissaan vastaan. No ei nyt kovin tosissaan, jos kuva oli saatu, sanoo henkilökun...
Hienoja kuvia, taas kerran! Vaihtuvatko muuten Maunon herkkuruuat usein? Me tykätään pitää henkilökunta varpaisillaan: syödään aina välillä innokkaasti jotain tiettyä merkkiä ja sitten ignoroidaan sitä totaalisesti, kun seuraavan kerran tulee ruoka-astiaan tarjolle...Niin pidetään henkilökunta hämmennyksissä, heh :) t. Cornish Rex -kisut (3 kisua)
VastaaPoistaVoi vitsit että mun piti miettiä tuota viimestä kuvaa.
VastaaPoistaMutta sittenhän mää hokasin!
anonyymi,
VastaaPoistakyllä Maunollakin vaihtuu, mutta ei oikeastaan ihan hirveän nopeassa vauhdissa. Mutta esimerkiksi ihan pentuna sen rakastama Nutron pussiruoka ei mene enää ollenkaan. Ja yleensä menee vain yhtä tai kahta merkkiä kerralla.
mää,
joo, peippailuhetki oli aamulla kun henkilökunta pukeutui. Ei ihme, ettei koskaan ehdi ajoissa töihin...
Jooookei... okeeeeiii... (lapsi se on, voivoi)
VastaaPoistaOnneksi herne näyttää ihan kiltiltä. Kukkuu Mauno!
VastaaPoista*reps*
VastaaPoistaNo harvemmin olen ilkeitä herneitä nähnytkään, että kyllä se ihan kiltti on... useimmiten.
VastaaPoistaOnpa söpö pikku herne sulla patjan alla!
VastaaPoista