Erään aikakauden loppu

Sohvan ja nojatuolin päälliset olivat pesussa ja siinä vierähtikin muutama viikko. Mauno iloitsi asiasta täysin rinnoin, sillä molempien päällä oli peitot, joiden alle oli kiva möyriä. Sen lisäksi sohvien pohjakangas oli sellaista joka innosti terottamaan kynsiään - mistä henkilökunta ei ollut kovin iloinen, varsinkin kun kangas oli ohutta ja harsomaista eli ei kulutuksenkestoltaan ihan huippua.

Eilen kuitenkin koitti päivä, jolloin päälliset palasivat pestynä.

Ensin purettiin väliaikaispäällystykset ja Mauno sai möyriä peitto- ja tyynykasassa ja ihmetellä päällystämätöntä valtaistuintaan. Olipa se iso ilman tyynyjä! Siinä kelpasi köllötellä.


Toisaalta... ei se peittelyvaihekaan ollut hullumpi!


Mutta sitten. Plääh. Valmiina taas ihan tylsä. Paljon pienempi köllintäalue eikä mitään möyrittävää!


Kuten herran ilmeestä näkee, ei muutos ole kovin iloinen asia, mutta siihen on tyydyttävä. Hmph.


Aina ei voi voittaa.

Kommentit

  1. Mauno näyttää hirmu pikkuiselta ja sohva/ tuoli valtaisalta tuossa ensimmäisessä kuvassa. Voisi jopa luulla, että kuva olisi Maukan pentuajoilta!
    Todella kivat sohvat muuten. :)

    VastaaPoista
  2. Kuvausperspektiivikin auttaa vähän, mutta on se tavallista isompi nojatuolikin, 110 cm leveä, eli vähänniinkuin puolitoistaleveä.

    Sohva on samaa sarjaa kahdenistuttava, Gervasonin Ghost.

    VastaaPoista
  3. Eikö Maunon mielipiteitä kuunnella sisustusasioissa? Vähemmästäkin tulee tyrmistynyt ilme naamalle :)

    VastaaPoista
  4. Sitruuna: Juuri tuollaiset "puolitoistaleveät" lepotuolit ovat ihan parhaita! Niissä voi ottaa oikein kunnon löhöasennon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Kissanruokaa kotiinkuljetuksella - helppo homma?

Lyyra kolme vuotta!