M•A•U•K•U•J•A

Yksi kiinnostavimpia paikkoja kotona on tuo mystinen lähden, joka aina kannella suljetaan uteliailta. Henkilökunta tuntee usein persuuksissaan viiksien kutinan tai karvaisen posken lähteellä asioidessaan. Kansi on syytä muistaa sulkea, muuten sieltä löytyy uimareita. Eilen kuitenkin sallittiin siivouksen yhteydessä pieni tutkailuhetki henkilökunnan vahtiessa vierestä, etteivät pojat, tai Poika, innostu uintisuoritukseen. Varmaan sinne olisi jaksettu tiirailla vaikka tuntikausia, mutta henkilökunta kyllästyi vieressä vahtimiseen muutamassa minuutissa. Pienistä asioista sitä saa hetken annettua aktivointia.

Tilasin muutaman reissuvarusteen ihanalta ompelevalta ystävältäni. Pari pussukkaa varusteille, kun lähdetään reissuun, vaikkapa näyttelyyn. Lisäksi testiversion häkkiin sopivasta riippumatosta. Henkilökunnalla kun ei ole autoa ja näyttelyyn on muutenkin iso lasti tavaraa, joten pesä lisäisi sitä kuormaa liikaa. Jospa riippumatto kelpaisi Eppulille niin olisi joku paikka köllötellä. Ainakin kotosalla matto on kelvannut molemmille, siitä on suorastaan kisaa kumpi sille pääsee nukkumaan. Ihana pehmeä fleece on selvästi poikien mieleen. Vinks: Napakka ystäväni myös myy ompeluksiaan!

Epun aikuistuminen on edennyt siihen vaiheeseen, että uudet hampaat ovat tuloillaan. Koska kissa ei lihansyöjänä hampaattomana kauaa hengissä pysyisi, on tapahtuma hieman erilainen kuin ihmisellä. Vanhat hampaat eivät nimittäin lähde ennenkuin uudet ovat paikan päällä. Niinpä Epulla on tällä hetkellä kahdet yläkulmurit. No, toiset vasta pilkottavat, mutta kyllä ne ihan esiin tulevat ennenkuin vanhat tippuvat. Aikanaan Maunon hampaanvaihdosta postasin suurinpiirtein samalla otsikolla, ilman tuota jatko-osaa tietysti. Koska selain muistaa joskus täytettyjä kenttiä yllättävän hyvin, meinasi käydä hassusti. Varasin työterveyslääkärille aikaa ja siihen pitää muiden tietojen lisäksi laittaa käynnin syy. Olin naputtelemassa jotain H:lla alkavaa, kun selain tarjosi vaihtoehdoksi "Herra Vanpyyrin uudet hampaat". Olisi saattanut tohtori aika mielenkiinnolla odottaa tulevaa potilasta...

Taas me ollaan kuuluisia. Joku on tehnyt jutun meistä Apartment Therapyyn. Ei meiltä mitään lupaa ole kysytty esimerkiksi kuvien käyttöön tai muuta, ei edes varoitettu, kunhan huomasin kun useampi kommentoi tänne blogiin. Mihinkähän me vielä päädytään?

Henkilökunta sai vihdoin aikaiseksi purkaa Zooplussan viimeisimmän lastin eli kaksi laatikollista ruokaa kaappeihin. Se vaati pientä järjestelyä ja kaappien uudelleenorganisointia. Tätä projektia Tarkastaja Turakainen valvoi tietysti apupoikansa kanssa hyvin tarkkaan. Herra Mäykysen suosittelema Mäymör -ruoka on saavuttanut ajan kanssa erityissuosion myös täällä, erityisesti Maunon kupissa. Mauno kun ei lihaan juurikaan koske, varsinkaan jos sitä on tarjolla sen omassa kupissa. Epun kupista voi hieman mais(kut)taakin... Mauno on sitä mieltä että teollisuutta ja työpaikkoja on tuettava, siksi pussi- ja purkkiruoka on parasta. Henkilökunta tilasikin useampaa lajia laatikollisen.

Eppu haluaa tiedottaa, että kasvattajan FIN*Iltavillin pentublogi on muuttunut tavalliseksi blogiksi ja osoite löytyy tuolta linkkilistasta.

Eppu on ilmeisen järkyttynyt lauantaisesta ja päättänyt olla lähtemättä enää koskaan ikinä mihinkään. Aamulla kun henkilökunta oli lähdössä töihin se piiloutui lepotuolin alle ja juoksi karkuun, kun henkilökunta yritti ottaa kontaktia. Se oli päättänyt, että lähdön merkit ovat ilmassa ja hän ei aio osallistua. Maunon kanssa sen sijaan oltiin tänään ulkona, kun henkilökunta palasi töistä ja vaikka emme ole olleet pitkään aikaan ulkoilemassa, oli Mauno yhtä reippaana kuin aina. Koko piha piti tutkia ja nuuskia ja tietysti kuunnella iloisena kaikki ympäristöstä satavat kehut, miten hieno kissa ja upea turkki sillä on. Pojat esiintyvät pitkästä aikaa videolla. Henkilökunnalla on tapana pistää tiskikoneen jälkihöyryihin iltapalaa sulamaan, ja sitäkös Mauno hamuaa... kunnes näkee jotain kiinnostavampaa.

Maunon siskon Vuokon omistaja ompelee ihania kissanpesiä ja henkilökunta tilasi kaksi kappaletta pojille. Molemmille omansa, mutta samanlaiset. Eilen saimme pesät ja niihinhän piti tutustua heti. Molemmat omalla tavallaan: Mauno nuuskutti pesät intensiivisesti ja Eppu täppäili. Minuutti ehkä meni ja Eppu oli pesässä istumassa. Sen jälkeen ne tosin eivät ole herättäneet suurempia intohimoja, mutta ehkä ajan kanssa. Toivottavasti. Toinen uutuus ovat paperimassapallot, jotka saimme Hyssen ja Flipin henkilökunnalta. Ne osoittautuivat äärimmäisen suosituiksi, joten henkilökunta haki niitä lisää, ja isompia, koska edelliset katosivat välittömästi johonkin sohvien alle tai jotain. Eppu tykkää kovasti pallotella ja pallot ovatkin saaneet kovaa kyytiä. Samoin lattia... huoh.

Tänään käytiin Epun kanssa jälleen näytelmäharjoituksissa. Tällä kertaa paikkana oli Myyrmäkihalli ja Rurokin näyttely. Koska Surok meni niin hyvin, ja Eppu oli otollinen harjoitukselle, sain sen mukaan vielä ilmoittautumisajan päätyttyä ja pääsimme harjoittelemaan. Muita savumaukuja ei paikalla ollutkaan, joten Eppu oli sarjansa ainoa ja sen lisäksi tuomarin ainoa mau. Ja kuulemma vasta toinen savumau, jonka kyseinen tuomari näki, joten arvostelupohjaa ei juuri ollut. Tuomari oli kovin hidas, ja tutki todella tarkkaan ja miettien ja harkiten jokaista asiaa. Eppulin kanssa odottelimme arvostelua pitkät tovit Eppuli sylissä, sillä tuntui että Eppu viihtyi parhaiten sylissä, vaikka häkkikin oli OK. Omaa vuoroa odotellessa ehdimme katsomaan myös Herra Mäykysen arvostelun. Tuomari moitti heti ensimmäiseksi Epun pallovattaa ja sanoi pojan syöneen liikaa ja ruokavaliota pitäisi nyt tarkkailla. Höpsis sanoo henkilökunta, kaksi viikkoa sitten Eppu oli tuomarin mielestä oikein hienon lihaksikas...

Tänä aamuna sattui onnekkaasti, kun henkilökunta kuuli ovisummerin soivan heti herättyään. Summeri on rikki niin, että sen kuulee asunnossa, mutta se ei toimi alaovella niin että sillä voisi alaovea avata. Henkilökunta syöksyi ikkunaan, tunki itsensä puoliksi ikkunasta ulos ja huusi alaovella olevalle posteljoonille koodin (huidottuaan ja huudeltuaan aikansa, että posteljooni älysi katsoa ylös). Näin saatiin uusin Zooplussan lähetys suoraan kotiin asti. - Onneksi, sillä se sisälsi yli 30 kg kissanruokaa, jota olisi ollut pahempi roudata postista kotiin kävellen. Nyt pitäisi vielä löytää joku säilytystila ruokamäärälle. Paketissa oli toki pari leluakin mukana. Mauno heti testasi Kongin Kickeroon, joka kiinnosti sitä kovinkin. Se on henkilökunnasta erityisen mukavaa, sillä Maunon leluilla leikintä on ollut aika vaisua Epun tultua. Mutta ehkä Kickeroo muistutti tarpeeksi Eppua? Hetken Kickeroota retuutettuaan Mauno siirtyikin Epun kimppuun. Maukulassa kaikki hyvin.

Henkilökunta töräytti tässä illan aikana Epulle näyttelyhäkkiin vessaverhon. Ettei tarvitse ihan julkisesti suhutella siellä loorassaan. Kangas (melkein) samaa kuin sivuverhot ja "kuva" on palanen pohjatäkin kangasta. Katsotaan miten nauharipustus toimii vai pitääkö kehitellä jotain muuta.

Sunnuntaina ei jaksa olla niin viksu ja vilmaattinen koko aikaa, voi ottaa rennommin ja horrostaa. Joskus jotain unohtuu... niinkuin vaikka vetää kieli sisään. Sitten voikin ihmetellä että mitä se henkilökunta hirnuu ja sohottelee kameralla. Kun väsyttää eikä jaksais pitää silmiä auki. Yksi Maunon perusnukkuma-asennoista. Ei meillä Eppu ole ainoa joka osaa olla rennosti.

Lasten palatessa kouluihinsa koitti Epullekin lapsuuden loppu ja työpäivä. Aamulla kaivettiin siis kassi kaapista - ja Eppu pakeni. Leikillä saatiin X-asentoinen Eppu kassiin ja matkaan. Rapussa vielä huudatti, mutta ratikkamatka meni hämmentyneen hiljaisuuden vallassa. Mukana oli oma peitto, muutama lelu ja toive siitä, että työhuoneesta löytyisi vielä Maunon kotoisaa tuoksua, vaikka edellisestä vierailusta onkin hieman aikaa. Työpaikka osoittautui Epun mielestä aika pelottavaksi paikaksi ja ihan ensimmäisiksi hetkiksi piti paeta kirjahyllyn takana olevaan koloon niin että henkilökunta ajatteli jo kadottaneensa pikkutirpan. Ovi käytävään oli auki ja esteenä oli noin sen korkuinen pahvi, että henkilökunta arvioi Epun pysyvän sen takana. Pysyikin. Maunohan vetää samaisesta pahvista kirkkaasti yli. Oven ohi kulkevia ihmisiä piti kyyristellä. Kun pahimmasta pelosta päästiin, Eppu asettui henkilökunnan käden ulottuville pöydälle nukkumaan. Siitä oli hyvä tarkkailla käytäväliikennettä myös,...

Eppu on päässyt tutustumaan laserpointteriin. Mauno puolestaan on luopunut sillä - niinkuin kaikilla muillakin leluilla, onhan sillä nyt maailman paras lelu, Eppu - leikkimisestä. Pojilla on aivan erilainen taktiikka lähestymisessä. Siinä missä Maunoa pystyi juoksuttamaan laserilla aina hengästymiseen asti ja sen jälkeenkin, Eppu vaanii ja tekee lyhyitä metrin syöksyjä eikä suostu juoksutukseen. (valitettavasti se valopiste ei oikein näy kuvassa, mutta on Maunon tassujen luona) Henkilökunnan pitää tietysti hieman hämmentää pakkaa. Koska Eppu on kova vaanija, on hauska sijoittaa laserin valo lähelle Maunoa, joka aina Eppua leikittäessä makailee lähistöllä tarkkailemassa tilannetta. Eppu ei huomaa Maunoa vaan vaanii pistettä hyökkäysasennossa, Mauno taas ei ymmärrä miksi pikkutirppa niin avoimesti kyttää häntä. Ja KAPOW! Eppu on muutenkin kova poika vaanimaan. Se aavistaa koska Mauno tulee keittiöstä rauhassa dallaillen ja suupieliä nuoleskellen, asettuu vaanimisasentoon nojatuolin kulma...

Eppu on ottanut kaiken irti tämänpäiväisestä auringonpaisteesta. Ei puhettakaan, että voisi siirtyä viileämpään paikkaan, vaikka hengitys on tiheää. Turkki kimaltelee auringossa. Myös Mauno löysi paikkansa auringossa, pojat makailivat 90° kulmassa auringonläikkiä mukaillen. Viileää ovat vain Maunon karviaissilmät. Huomisesta alkaa uusi järjestys, henkilökunta palaa töihin ja pojat saavat olla päivät yksikseen. Kuuden viikon yhdessäolon jälkeen on haikea jättää poikia (toki ovat olleet keskenään tänä aikana), mutta toisaalta sen verran hyvin ovat ystävystyneet jo alusta lähtien, että ei ole kyllä huolen häivää toimeentulosta. Mukavampi jättää kaksi kuin yksi, vaikka tiedänkin Maunon nukkuneen päivät kun oli yksin.

Eppu on kova poika syömään, niinkuin kasvavan nuorukaisen pitääkin. Jos henkilökunta ulottaa edes varpaansa keittiön puolelle, alkaa välittömästi hirveä piipittävä huuto ja jaloissa kiehnääminen. Ruoka katoaa kupista puolessa minuutissa oli se sitten kupillinen lihaa tai pussillinen märkäruokaa. Vain raksut eivät oikein maistu, mikä ei ole ollenkaan huono asia, eipä ne välttämättömiä kissalle olekaan. Henkilökunta osti paketin kalkkunafileitä, sellaisia kyljyksen kokoisia ja paksuisia. Pakettia aukoessa Eppu huusi kuin syötävä jaloissa, aivan taatusti nälkään kuolemaisillaan... henkilökunta sitten päätti, että jos ei jaksa odottaa pilkkomista niin ei sitten ja lätkäisi koko klimpin Epun kuppiin testiksi. Eppu kävi kimppuun innolla ja kas, hetki vain niin liha oli raadeltu ja syöty. Herra sai kunnon jumppaa leukaperilleen ja töitä hetkeksi. Sitten olikin hyvä köllähtää päiväunille. Maunohan ei lihaan juurikaan koske, ellei kyse ole possun sydämestä, joten aivan erilaiset ruokatavat on p...

Lomaillessa henkilökunnalla on ollut myös aikaa tehdä tarvehankintoja. Eppu sai oman tarjottimen. Tähän asti Epulla on ollut ihana kala-alusta, mutta koska herra on kova läträämään sekä ruuan että veden kanssa, on siellä alla aina vettä, joka ei tee hyvää lattialle. Siispä tarvittiin tarjotin ja sopiva löytyi Kiseleffin Talosta Triibun putiikista. Kellopelistä Kampista löytyi pojille oma harmaa lääkelaatikko.

Henkilökunta on ollut kiireinen lomavieraiden kanssa, joten kotosalla kuvailu on jäänyt vähemmälle. Tässä kuitenkin muutama kuva sukulaisvierailulta. Kaikki eivät pidä kuvaamisesta ja näyttävät sen kuvaajalle. Ilmiselvä Maunon sukulainen löytyi, niin ulkoasun kuin päiväkäytöksenkin puolesta. Hohhoijaa, duunissa on raskasta.

Mauno on uuttera huoltaja, joka huolehtii myös pikkutirppusen puhtaudesta. Eppu pääosin tyytyy vain nautiskelemaan, joskus se saattaa vähän lipaista Maunoa poskesta tai sitten samalla pesee itseään kun Mauno pesee sitä. Ehkä se on todennut, että isolla kielellä tulee nopeammin valmista? En yhtään ihmettele, että sanotaan mau-poikien olevan helliä ja huolehtivia isiä pennuille, jos tilaisuus on. Mauno olisi varmaan erinomaisen huolehtivainen isä, mutta valitettavasti sen mahdollisuudet pentuihin on julmasti viety...

Henkilökuntaa kohtasi aamulla keittiössä valkeus. Lumi oli satanut maahan. Ilmeisesti koko päivän nukkuminen näyttelyssä ja yksin kotona antoi virtaa kunnon yöriekkumiselle ja tekemisenpuutteessa oli sitten murustettu kananmunankuoria lattialle silpuksi. Onneksi ei koko kupillista kuitenkaan. Ainakin Mauno on osallisena ollut, koska kuoret ovat työtasolla jonne asti Eppu ei vielä hyppää. Kuorien on tarkoitus päätyä hienonnettuna liharuokaan kalkkilisäksi.

Ohessa yleisön pyynnöstä Epun arvosteluseteli, jota voimme käydä arvailemaan. Klikkaamalla isommaksi. Sanalliset kommentit olivat, kuten edellisessä jo kerroin, kiittelyä kiiltävästä turkista ja haamutäplistä, vankasta lihaksikkaasta rakenteesta ja mukavasta luonteesta. Miinusta hieman liian pitkästä turkista. Omat arvaukseni: Tyyppi: lovely & very well developed Pää: promising head width exc profile Silmät: turning green Korvat: large-ish Fair placement Turkki: close-lying glossy exc silver ground well marked spotted ghost marking Häntä: exc Kunto: top Yleisvaikutelma: gentle & lively Arvostelutulos: EXC1

Eppulilla oli tänään rankka päivä, ensiesiintyminen näyttelyssä. Eipä tiennyt Eppu mihin aamulla lähdettiin kun kasvattajan kyytiin kiivettiin. Henkilökunta ompeli verhoja vielä edellisenä päivänä hiki päässä, jotta saatiin Epulle oma sisustus. Kiukkupää-Mauno jätettiin kotiin jurottamaan, katsellaan jos joskus myöhemmin kun herra saa ikää ja sitä kautta ehkä itsevarmuutta, kokeillaan josko näytteleminen sujuisi ja jos ei niin herra vetäytyy ringistä yhdellä sertillä. Kiusaamaan ei ruveta, joten siksi jäätiin nyt suosiolla pois vaikka ilmoittauduttu oltiinkin. Päivä oli hikisen kuuma ja Kaapelilla ei tunnetusti ilmanvaihto oikein toimi. Koska häkit olivat eturivissä ikkunasta katsottuna, oli lisälämpönä suora auringonpaiste. Niinpä henkilökunta viettikin aamupäivää rotupöydässä vähän varjoisammassa ja Eppu nukkui rennosti sylissä vaikka mm. Herra Mäykysen, Mustan ja Harmaan sekä Bellan ja Mansikan henkilökunnat kävivät moikkaamassa. Maukujen vuoro oli viimeisenä rotuna, tuomarina oli h...