Joulupäästäinen
Jotain sormea pitää sentään liikauttaa vaikka makaamiseksi on mennytkin, siispä henkilökunta virkkaa turautti pojille oman päästäisen. Siitä ehkä piti tulla hiiri, mutta korvat jäivät sen verran pieneksi, että se onkin päästäinen. Sisällä vanua ja minttua, josta Mauno tulee nykyään riehupäälle.
Tarjoillaan siis pieninä annoksina.
Tarjoillaan siis pieninä annoksina.
Kiva hiiri!
VastaaPoistaOlen lueskellut blogianne jonkun aikaa, mukavaa luettavaa ja kaunis koti teillä. :) Jostain syystä muuten sekoitan kissojen nimet koko ajan: oletan jotenkin että tumma kissa on Mauno ja vaalea Eppu ja tätä ajatusta on vaikea muuttaa... ;)
Hieno päästäinen! Meillä on melkein samanlainen, ystäväni kissoille tekemä hiiri. Se villiinnyttää aika ajoin varsinkin Totoa, vaikkei ole edes kissanminttua (jännää, että Mauno on alkanut siis vanhemmiten innostua mintusta?).
VastaaPoistaNäin eilen ulkona jättimäisen oikean päästäisen. Ihan harmitti, ettei kukaan kissa päässyt käkättämään sen perään. :)
Juu, Mauno on nyt alkanut selvästi reagoimaan minttuun, ainakin tuon yhden lelun kohdalla. Se on siis kasvanut aikuiseksi, pennuthan eivät reagoi minttuun. Mauno puskee, repii, antaa takajalkatömpsyjä ja kun on aikansa vehdannut lelunsa kanssa, siitä tulee selvästi riehakas ja alkaa hirveä paini Epun kanssa.
VastaaPoistaMeillä kumpikin on aina seonnut mintusta. Cisun kissanminttuhistoriaa en tiedä, mutta Toto tuli meille 5-kuukautisena ja oli heti minttuhullu. Pojille ei voi antaa kissanminttuhuuruja samanaikaisesti, sillä he alkavat heti tapella. Ilmeisesti vaara siitä, että toinen saisi enemmän huumetta, on niin suuri, että minttuhuuruissa kieriskelyn sijasta pitää keskittyä rähinään.
VastaaPoistaTeillä on pojat olleet varhaiskypsiä. :D Yleensä sanotaan että pennut eivät saa mintusta mitään, reagoi siihen, ennenkuin sukukypsyys koittaa. Maunolla on mennyt vähän myöhään...
VastaaPoista