Aamupäiväpeippausta
Joka päivä löydetään jotain uutta puuhaa. Päivärytmiksi on vakiintumassa herääminen kymmenen maissa, aamiainen ja pari tuntia kaahausta. Muutama tunti unta, iltapäiväruoka ja pari tuntia kaahausta. Muutama tunti unta, iltaruoka ja pari tuntia kaahausta. Yöuni.
Tänään mä hiffasin tällaisen tosi ihanan rapisevan jutskan, jonka alle oli tosi kiva kaivautua ja möyriä sit siellä. Se on tosi ihana kun se rahisee ja kahisee ja sieltä näkee silti läpi. Mä olin ihan innoissani ja hyörin ja pyörin ja henkilökunta vaan yritti ottaa kuvia.
Sit mä kiipeilin ikkunalaudoilla, jotka on btw ihan törkeen mukavat kun niistä näkee ulos ja siellä ulkona on koiria ja lintuja ja vaikka mitä ötöjä. Ja sit niillä laudoilla on kaikkea kiinnostavaa tavaraa. Mä tutkailin tätä yhtä rakennelmaa, jossa oli joku kiinnostava kasvikin, henkilökunta säntäili vähän sellaisen näköisenä että pelastaako maljakko vai kuvatako ja pitihän se arvata että meikäläisen söpistely vei voiton.
Teksti on varmaan täynnä typoja, vähän vaikea kirjoittaa kun yksi makaa kaulan päällä - Maunon on ihan pakko päästä nukkumaan syliin tai jotenkin päälle tai ainakin kosketuksiin. Karvainen kaulaliina.
Mauno on kyllä ihana ja kuvauksellinen <3
VastaaPoistaOn siinä sulokkuutta verrattuna meille kolmen viikon päästä kotiutuvaan ranskanbulldoggin pentuun 8)
No, visuaalisena ihmisenä on tietysti myönnettävä tietyt ulkonäköseikkojen osuudet rotuvalinnassa, mutta eikös kaikki niin tee? Ranskanbullassa ei kyllä välttämättä ole sitä samaa sulokkuutta kuin kissassa, mutta siinä on tietysti sitten omat puolensa. Onnea ja pitkää mieltä vaan odotukseen!
VastaaPoistaAivan ihana seurata päivittäin pikkuvintiön tempauksia!! Maljakko näytti kyllä arvokkaalta!! Terskkuja ja rapsutuksia komistukselle!
VastaaPoistaAnnikaH
Terkkuja ja rapsutuksia sinnekin päin! Ma-au!
VastaaPoista(Maljakko on Kaj Franckin Purtilo-sarjaa. Ei se mikään _tuhottoman_ arvokas ole, mutta ei enää tuotannossakaan ollut muutamaan kymmeneen vuoteen, joten vähän vaikea saada uutta.)