Pörinä-Eppu ja Herra Hurja

Meillä on ollut vähän action-viikko, tai ainakin loppuviikko. Eppu alkoi pörisemään tiistaina, hengitys rohisi kun se kehräsi, riehui tai muuten innostui. Keskiviikon sitä kuunneltiin ja kun herra muuten oli pirteä, söi ja muuten normaali, ei pyhäpäivänä viitsitty päivystykseen mennä. Torstaina sitten päästiin lääkärin puheille ja diagnoosi oli ylähengitystietulehdus. Tulehdusarvot olivat normaalit ja virustuloksia odotellaan vielä.

Epusta otettiin myös keuhkokuvat varmuudeksi, jonka vuoksi se jouduttiin rauhoittamaan. Kotiin tultiin vielä tötsyissä ja siitäkö talon herra Mauno hurjistui. Mauno on yleensäkin suhauttanut Epulle kun Eppu on ollut reissussa, mutta siitä on päästy ohi nopeasti, suhautus ovella ja sen jälkeen Mauno on pessyt Epun läpikotaisin ja tilanne on ollut sillä selvä.

Mutta nyt kun Eppu tuli kotiin vielä tolkku hieman toisella planeetalla, oli Mauno aivan sekaisin. Se oli suorastaan raivoisa ja hyökkäili Epun kimppuun tosissaan. Siitä tietysti seurasi penaltyboxia eli Mauno ovien taakse makkariin. Eppu sai köllötellä henkilökunnan sylissä heräillen. Välillä kokeiltiin, josko tilanne lientyisi, vaan ei, Mauno oli aivan raivona.

Yö meni pojilla eri huoneissa. Puolivälissä yötä henkilökunta heräsi siihen että Eppu rymysi ovella, halusi ilmeisesti vessaan, vaikka matkavessakin oli makkariin viritetty. Siitä seurasi huoneiden vaihto, kun Mauno hyökkäsi taas kimppuun. Mauno makkariin ja Eppu toisaalle.

Aamulla tilanne oli ennallaan, joten henkilökunta otti aamun pitkän kaavan mukaan ja tarkkaili tilannetta. Pojat alkoivat ruuan jälkeen tehdä päiväunia, joten henkilökunta jätti ne riskillä kotiin keskenään, ilman suljettuja ovia. Eppu viihtyi huonosti yksin, se ei selvästikään ymmärtänyt mikä hänessä on vikana ja halusi leikkiä. Mauno suhisi ja ulisi ja murisi ja kävi päälle. Eppu alistui ja välillä läppäsi vähän takaisinkin.

Töiden jälkeen tilanne oli vähän rauhallisempi, vaikka suhinaa tuli edelleen, jos Eppu meni lähelle Maunoa. Iltaunien jälkeen sitten alkoi olla rauhallisempaa ja yö menikin ihan rauhassa. Aamulla vielä painien yhteydessä otettiin pienet purpatukset, mutta suhinat olivat jääneet ja tänään on oltu ihan ystävällisissä merkeissä.

Epun kanssa odotellaan nyt virustuloksia, siihen asti ollaan rauhallisesti ja mielellään riehumatta. Hengitys pörisee vain kehrätessä ja innostuessa, ei normaalihengityksessä. Siispä panostetaan köllöttelyyn. Koska tulehdusarvot olivat normaaleja, ei syödä antibioottia tai muita lääkkeitä ainakaan toistaiseksi.

Tämä sairastuminen aiheutti sitten sen, että Eppu jäi pois tämän viikonlopun Surokin näyttelystä. Se olisi ollut viimeinen juniorikisa, joten nyt kävi niin, että Eppu vetäytyi juniorikehistä voittamattomana. Kaikki tulokset EX1. Mainittakoon tosin, että vain kerran oli todellista vastusta, ja sekin oma velipoika, muuten Eppu kisasi ihan omassa rauhassaan sarjassaan. Se on harvinaisen rodun etuja tai haittoja, että todellista kilpailua on aika vähän. Mutta ei me valiteta, me ollaan käyty näyttelyissä vain Epun sosiaalistamisen vuoksi, ja se onkin toiminut hienosti. Eppu käyttäytyy lääkärissäkin oikein nätisti ja on täysin käsiteltävissä, päinvastoin kuin enonsa Mauno, joka pitää rauhoittaa pienenkin operaation vuoksi. Ja se ei ole ollenkaan kivaa.

Mauno on äärimmäisen hajuherkkä eikä siedä vieraita kissoja ollenkaan. Sen vuoksi sitä ei voi viedä näyttelyyn, se on hankala lääkärissä ja oudolta haiseva Eppukin on kuin vieras kissa sen reviirillä. Pohjimmiltaan se lienee pelkoa ja epävarmuutta, jonka se valitettavasti kanavoi aggressiivisuuteen. Eppukin on omalla tavallaan arka, mutta se ei ole osoittanut mitään aggressiivisuuden merkkejä, ja se on todella kiltti ja nopeasti sopeutuva. Sen vuoksi sen kanssa on saatu hyviä kokemuksia tarkoituksellisella sosiaalistamisella. Maunon kanssa sitä ei tullut harjoitettua tarpeeksi, joten tulos on nyt tässä. Onneksi näyttelyihin ei ole pakko mennä, lääkäriin tosin joskus.