M•A•U•K•U•J•A

Makuuhuoneen lattialle on ilmestynyt erikoinen aukeava laatikko. Tämä ei ole saksalainen pahvimalli, vaan jotain ihan muuta. Tarkastaja Turakainen on tietysti heti kärppänä paikalla. Mitä tämä tarkoittaa? Henkilökunta poistuu muille maille viikoksi ja poikien luoksi asumaan tulee vanha tuttu, joten hoito sujunee ihan tuosta vaan. Mitä nyt Maunon hampaan huuhtelu voi olla pienen jumpan takana. Mauno ei varsinaisesti arvosta sitä, että ruiskulla truutataan vettä suoraan suuhun. Voi olla, että vielä vähemmän, jos sen tekee vieras ihminen. Vaikka tuttu onkin, Mauno ei varsinaisesti ole kovin vieraita sylittelevä persoona. Mammanpoika vaan. Tarkastaminen on väsyttävää puuhaa!

Tervetuloa tutustumaan epyktiläiseen kesäsaunaan! Saunaan on pyritty luomaan viihtyvyyttä kasvillisuuden avulla, mutta kasvillisuus on asetettu käyttäjien ulottumattomiin, jotta vältytään asiakkaiden halulta mutustaa sisusteita. Auringossa kiiltelevä Mauno johdattaa teidät peremmälle. Tervetuloa lauteille! Tähän paistaa iltapäivän optimaalisin aurinko, eikä tuulikaan pääse haittaamaan. Tässä on hyvä saunoa. Parhaat löylyt lähtevät, kun tarjolla on karvaista ja lämmintä seuraa, mahdollisimman tiukassa ihokontaktissa. Ihmisvieraille on tarjolla parhaassa tapauksessa kerralla 12 kg karvasuikeroa suoraan syliin. Saunassa on hyvä ottaa torkut. Saunarauha. Onnellinen saunatonttu, talouden innokkain saunoja. Meillähän ei oikeaa saunaa olekaan (taloyhtiössä kyllä on kaksikin, mutta ne eivät ole poikien käytössä), joten tämä on niin lähelle kuin saunaa päästään kotioloissa. Aika lähellä, voin kertoa. Epäilen että mustalla turkilla vielä lähemmäs mitä henkilökun...

Huhhuh, olipa meillä ilta! Mauno oli pirtsakkana kun päästiin kotiin ja sama vauhti jatkui puoleenyöhön. "Pirtsakka" on ehkä turhan vaatimaton sanonta, lähinnä kyseessä oli hyperaktiivisuus. Ennen operaatiota keskusteltiin lääkärin kanssa siitä, että edellisen kerran (hammaskiven poisto) jälkeen Maunolla oli herääminen tosi vaikeaa, se oli koko illan ihan tokkurassa ja oksenteli vielä puoleenyöhön asti. Sen vuoksi mietittiin eri lääkettä, mutta todettiin, että jokaisella kerralla on annettu samaa ja sama annos, joten turvallisinta on pysyä samassa, mutta annetaan myös heräte ja pahoinvointilääke. Sekä tietysti kipulääke, mutta se nyt olisi annettu joka tapauksessa, kun kerran hammas on poistettu. Lisäksi henkilökunta otti varuiksi paketin Nutriplus-ravintogeeliä, jos suu on liian kipeä syömiseen, kuten hammaskiven poiston jälkeen, kun Mauno ei syönyt yli vuorokauteen. No, kotiin tultuammehan Mauno paineli ensiksi suoraan ruokakipolle, ja saikin pehmeää kastikeruokaa,...

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun Mauno joutui lähtemään hammaslääkäriin poistattamaan kulmuria. Maunon toinen yläkulmurihan on ollut jo jonkin aikaa katki päästä, pari milliä puuttuu, ja viime kesän hammaskivenpoistossa todettiin, että siitä on yhteys juureen ja siten mahdollinen tulehdusreitti, joten hammas on jossain vaiheessa syytä poistaa. Henkilökunta selvitteli myös juurihoidon mahdollisuutta, mutta sen hinta olisi ollut aika massiivinen ja lopputulos silti epävarma (juurihoidettu hammas on normaalia heikompi ja kuulemma ne usein katkeilevat kuitenkin ja on lopulta poistettava), päätyi henkilökunta poistoon. Tuleepa ongelma kerralla hoidettua, varsinkin kun Maunolle lääkärikeikat ovat kovin rasittavia, kun se pelkää ja on pelkkää suhinaa ja raivoa, ja aina joudutaan nukuttamaan. Mauno ei ollut kovin ilahtunut koppaan joutumisesta ja huutelikin koko matkan pysäkille ja bussia odotellessa. Koko lähitienoo varmasti tiesi, että kissa on matkalla... Oooleeen pieeenii or...

Eilen oli ulkoilun jälkeen väsynyt poika sohvalla. Onhan se ihan ymmärrettävää. On vaikea edes yrittää kuvitella millainen hajujen, äänten ja aistien tulva hyökkää ulkona päälle, kun viettää elämäänsä neljän seinän sisällä.  Tänään onkin sitten jaksettu karjua keuhkojen täydeltä. Keittiön auki (raollaan) olevasta ikkunasta huudellaan naapureille, että täällä pidetään lumileopardia vankina, tulkaa pelastamaan ja vapauttamaan luontoon. Ja aamulla henkilökunta sai heti hyvän huomenen toivotuksen ruohoykän merkeissä. Nätisti sängyn viereen, ei matolle. Viimeksikin sitä pantattiin seuraavaan päivään, mutta silloin se toimitettiin suoraan alas Linnan katolta. Plöps. Aikamoinen köntti sitä ruohoa olikin syötynä.

Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi lähdettiin Maunon kanssa ulkoilemaan jo heti aamusta, eli kymmenen jälkeen. Pari kertaa on käyty tämän kevään aikana ja huutaminen on pysynyt siedettävänä, joten jatketaan tätä "kerran kuussa" tahtia toistaiseksi. On täällä toki tänään karjuttukin, mutta nyt pojat nukkuvat yhdessä ja on ihan melkein hiljaista, pientä tuhinaa ja kuorsauksen tynkää (Eppu) välillä kuuluu. Meillä on mukavasti koko kortteli samaa taloyhtiötä ja piha on todella kiva, on nurtsia, kenttää, mäennyppylöitä ja kalliotakin, sekä tietysti erilaisia puita ja istutettuja puskia. Niissä riittää Maunolle tutkimista. Tämä puska oli jostain syystä erityisen kiinnostava. Kuka lie käynyt vierailulla. Tapasimme reissulla myös oravan, jolla oli hyvin äänekäs mielipide Maunosta. Mauno yritti kyllä lähempääkin keskusteluyhteyttä, mutta fleksi esti ja tupsukorva oli sekunnissa männyn latvassa. Koiraeläimiäkin tavattiin, mutta ei kovin läheltä. Toki myös ihmisiä tavataan reiss...

Päättyköön arkikuvahaaste niinkuin meidän päivämmekin eli sänkyyn kirjan kanssa. Kun henkilökunta iltaisin (öisin) kipuaa sänkyyn ja ottaa kirjan käteen, kipittää Mauno välittömästi ja hyppää kainaloon. Siihen Mauno kiepsahtaa hurisemaan, tarjoamaan leuanalustaa rapsuteltavaksi, pesemään itseään ja jos henkilökunnan lukuhetki kestää pidempään, nukahtamaankin. Tästä asetelmasta myös usein alkavat henkilökunnan yöunet, kun valot ja kirja on pistetty pois, mutta vaikka joskus yhdessä kainalokkain nukahdetaankin, Mauno useimmiten hilpaisee aika nopeasti viileämmille nukkumamaille. Eppua puolestaan ei kelpuuteta nukkuseuraksi, sillä sen kehräys on niin kovaa pörinää, ettei henkilökunta pysty nukahtamaan moiseen jyrinään. Eppu onkin enemmän aamuseuralainen, joka aina henkilökunnan silmien avauduttua – ja usein ennenkin – on paikalla ja haluaa halit ja pörinät. Meillä näkyy myös kesän tulo: Maunon naama on alkanut ruskettumaan parvekkeella vietettyjen aurinkohetkien ansiosta. Ensimmäis...

Aamiaisen jälkeen Eppu käpertyi nojatuoliin päikkäreille. Kuten kankaasta näkyy, siinä on nukuttu ennenkin. Lähinnä se on Maunon paikka, Eppu harvemmin nukkuu siinä yksin, lähinnä Maunon kanssa kaulaillen, mutta tällä kertaa Maunolla oli muuta puuhaa.

Arkipäivä on vähän juhlapäivä kun posti kiikutti aidon saksalaisvalmisteisen pahvilaatikon. Siitä on moneen käyttöön, vaikkapa tarkkailumajaksi.

Tänään on nautittu auringon paluusta, henkilökunta ihan ulkosalla ja pojat parvekkeella. Epun musta turkki tulee hetkessä kuumaksi auringossa, joten pitkään se ei ihan suorassa paisteessa jaksa makoilla. Parveke on valitettavasti melko pieni, ja häkityksen jälkeen melkein puolta vielä pienempi, mutta pääasia, että saa oven auki ja happea sisään. Ja mahtuuhan sinne yksi tuoli sekä pojille, lähinnä Maunon käytössä oleva, kiipeilyhylly, josta pääsee tähystämään. Parvekekukat laitettiin rohkeasti jo pari viikkoa sitten raesateessa, mutta hyvin ne näyttävät selvinneen lumesta ja rakeista. Nyt on toivottavasti edessä jo lämpimämpää keliä.

Saimme haasteen Just Kittying -blogista ja toteamme, että meidän arki on aika tasaista, jatkamme tässä siis edellisen postauksen kanssa samalla aiheella. Henkilökunnan päivä kului edelleen saman lehden parissa, mutta Maunolla olisi ollut muuta mielessä. Jostain syystä tänään oli erittäin voimallinen sylipäivä, ja herra olisi viettänyt mieluiten koko päivän henkilökunnan sylissä. Koska työskentely karvasuikero sylissä on hieman haasteellista – Mauno kun ei varsinaisesti makaile sylissä vaan haluaa aina olla vasenta olkaa vasten – saimme loppupäivästä neuvoteltua sopuratkaisun kun henkilökunta haki parvekkeelta vanhan virttyneen pikkupesän ja asetti sen työpöydälle. Tämä kelpasi pienen peippailun jälkeen Maunolle ja siinä vierähtikin muutama tunti kuorsaten. Tämä haaste on tainnut kiertää jo maailmaa niin pitkään, että emme haasta ketään, mutta jokainen halukas saa vapaasti itse tästä napata haasteen (1 kuva per päivä, 1 haaste per päivä, viiden päivän ajan) itselleen.

Kotitoimistolla on seesteistä, Mauno on parkkeerannut henkilökunnan työtuoliin. Seesteisen näkymästä saa kun rajaa työpöydän kaaoksen pois kuvasta. Viime viikolla henkilökunta puudutti ahteriaan tuolissa ihan urakalla erään kissalehden parissa, ja ilmeisesti lämmitys pelasi, koska aina oli tungosta kun ahteri penkistä nousi. Mukava lämmin paikka köllötellä, tai painia ja sopia työnjaosta. (On siellä Eppukin, se on se musta epämääräinen möhkäle Maunon alla...)

Nyt on sellainen tilanne, että ei enää ehdi kuvaamaan poikia ja valmiita kuvia ei ole odottamassa, joten toivotamme äitienpäivää perinteisellä valkovuokkokuvalla! Pojat toivottavat jo hieman iltaan painunutta äitienpäivää äideilleen Neffille ja Cleolle sekä kasvattajaäideilleen Raijalle ja Annikalle sekä Elinalle ja Päiville! Pistetään vielä bonuksena kovin onnellisen näköinen Saku, joka on uiskennellut veessä ja lepäilee hetken ennenkuin jatkaa kutupuuhia.

Siinä on hyvä nukkua, "isonveljen" kämmenellä. Yhden tassun tai kahden tassun tekniikalla. Ja tottakai niitä söpöstelypäikkäreitä ei voinut ottaa päivällä päivänvalossa, vaan kun kello lähenee puoltayötä ja pitää yrittää pärjätä kelmeässä keinovalossa. Ettei vaan saisi kameralla henkilökunta kunnon kuvia.

Mitäs tässä tapahtuu?  Kun henkilökunta kaivaa esille kangasta, on pojilla juhlapäivä. Petivaatteiden vaihtoon verrattavissa olevaa kangasmöyrintää seuraa välittömästi. Erityisesti Eppu on innokas piiloutumaan ja leiriytymään kankaiden sekaan, mutta viihtyy siellä Maunokin. On hivenen hankalaa leikata kangasta, kun siinä tulee mukana seitsemästä kahteentoista kiloon lisäpainoa, mutta se on vain hidastetta, ei este.   (Jahas, tässä toistuu sama vanha ongelma, kuva on ihan keltainen täällä Bloggerissa, vaikka Photoshopissa näyttää normaalilta. Kankaan väri siis on turkoosi, ei noin vihreä kuin kuvassa).