M•A•U•K•U•J•A

Henkilökunnan telkkarista Mauno ei oikein välitä (paitsi jos tulee Hauskat kotivideot), mutta kylppärissä on Maunon oma telkkari. Se on vähän huono, siinä on vain kaksi ohjelmaa: 40° ja 60°.

Nojatuoli on Maunon valtakuntaa iltaisin, siinä otetaan nokoset kun henkilökunta lojottaa sohvalla. Eilenkin nojatuoliin piti väkisin kammeta nukkumaan, vaikka se oli jo varattu. Huolestunut mau-ilme vaihtui paheksuvaan, mutta silitys ja rapsutus sai paheksunnan vaihtumaan hyväksyvään hyrinään.

Mauno-orava onnistui kampeamaan Pömpelin ylimmän luukun auki rämppäämällä ja kaappaamaan luukusta aarteen: muovipussin. Muovipussit on ihania. Niillä leikitään ensin ihan tohkeissaan, sitten ne revitään palasiksi. Sisällöstä sitten riippuen jatketaan leikkiä sillä, tai sitten ei. Tällä kertaa sisällä oli henkilökunnan joulutähtiharjoitelmia, joilla leikittiin kyllä. Aamulla leikittiin myös: henkilökunta heräsi pamaukseen ja räsähdykseen. Mauno oli jälleen kerran tiputtanut eteisen kaapin päältä herkkupurkin - tällä kertaa viimeistä kertaa, sillä purkki meni säpäleiksi. Aamu alkoi siis kivalla leikillä kun henkilökunta kaapi nameja (purkki oli tietysti viime viikolla juuri täytetty - namit ovat eteisessä sitä varten että sieltä heitetään muutama olohuoneeseen, jolloin ovesta pääsee ulos) ja Mauno yritti napsia nameja sitä mukaa kun ehti. Myös naapurit varmaankin arvostivat imurointia ennen seitsemää...

Maunolla ja henkilökunnalla on ollut epäselvyyttä kyseisen välineen käytöstä. Nahkasuikalehuiska ei ole houkuttanut Maunoa ollenkaan, vain höyhenmalli on kelvannut. Kunnes henkilökunta sattumalta löysi oikean käyttötavan. Huiskaa pitää vispata ilmassa niin lujaa, että suhina käy. Ilmeisesti linnun siipien lepatus tai jotain. Se saa Maunon aivan villiksi ja se loikkaa hurjia loikkia huiskan perään kaikki koivet ojossa - erittäin epäaerodynaaminen hyppytyyli muuten. Hypätessä Mauno näyttää liito-oravalta ja kas, tätä vartenko sillä onkin ne iholerpakkeet kainaloissa? Liitokissa? Eli nyt meillä on uusi leikki, jota vaaditaan intensiivisellä maukunalla. Ja henkilökunta vispaa niin että allit lepattaa. Mauno on selvästi ruoskamiehiä.

Tänä viikonloppuna on eletty jännittäviä vessahetkiä. Entinen koppero muuttui cabrioletiksi. Kokeilemme nyt vessaa olohuoneen sijasta kylppärissä. Siirtoon on parikin syytä. Ensinnäkin Mauno on kasvanut niin isoksi ja ennenkaikkea korkeaksi, että pitkäjalkaisena sen on vähän ahdasta toimittaa tarpeensa kopperovessassa. Tätä se on osoittanut tulemalla asioille heti kun kantta nostetaan siivotessa. Toisekseen, henkilökunta ei varsinaisesti tykkää sekä hajujen että pölyn hengittämisestä olohuoneessa ja ehkä vessan kosteampi ilma auttaa ainakin pölyyn. Syy alkuperäiseen olohuonesijoitukseen on ollut se, että kylppärissä ei varsinaisesti ole hirveästi tilaa hiekkalaatikolle, henkilökunta pelkää sulkevansa vahingossa oven perässään, hiekka muuttuu ikäväksi savilietteeksi kostealla lattialla ja koska vessassa on lattialämmitys, oven auki pitäminen ei ole sähkötaloudellisesti kovin edullista. Koska varsinaisessa koppivessassa alakoppa on edestä varsin matala ja Mauno innokas feng shui -hiekkas...

Äkkiseltään näyttäisi siltä kuin täällä vietettäisiin leppoisaa perjantai-iltaa. Niin täällä vietettiinkin. Imperfekti. Kuten viimeinen kuva kertoo, siitä lähdettiin hommiin tuossa yhdeksän jälkeen. (Iltaunet otetaan aina seitsemästä yhdeksään.) Ensin (äänekkäästä) vaatimuksesta ohjattua toimintaa: tuulitunnelia, tynkähuiskuttelua ja sulan räppäystä. Kun vauhti oli saavutettu, jatkui omatoiminen leikintä. Sulan kanssa painittiin raivolla, häntä pörhöllä suhisten (kiitos vaan Mustan ja Harmaan Ihmiselle sulista, ne on påp). Sen jälkeen on juostu tuulitunnelin ja paperipussin väliä, painittu karvamunkin kanssa, juostu tollon kanssa ja kiivetty tolppaa. Vanha ja väsynyt henkilökunta lojoaa sohvalla ja teini riehuu - eikös se ole ihan normaalia perjantai-iltaa?

Eilen oli peippamiehellä varsinainen mestaripäivä. Kaikki mahdolliset temput tuli nähtyä. Aamu alkoi herneenä ja ilta päättyi pönttöön. Sinne oli vaan ihan pakko päästä sisään, kaikesta roinasta huolimatta, ja unihan siinä sitten lopulta kaiken tohelluksen jälkeen tuli. On Maunossa kyllä se hyvä puoli että kun se tohottaa kaikkea tyhmää niin ei ehdi tehdä pahojaan ollenkaan. Pieni reikä paperinarupeitossa on ainoa tuho minkä Mauno on saanut aikaiseksi, jos ei lasketa erinäisiä silputtuja papereita tai muovipusseja. Tosi vähällä on siis päästy. Tosin, Mauno on kyllä sellainen että juuri kun olen sanonut että "se ei tee koskaan sitä tai tätä" niin seuraavana päivänä se tekee juuri niin. Enköhän tässä joku hetki sitten sanonut, että Mauno ei ole kiinnostunut ahtamaan itseään mihinkään pieniin laatikoihin tai muihin...

Prinsessa tunsi patjansa alla jonkun möykyn eikä voinut nukkua. Möykky kuitenkin paljastui prinssiksi ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.

No hohhoijaa. Mauno on löytänyt uuden herkkuruuan ja ajateltiin raportoida siitä. Sheban sellaiset pienet metallipurkit, jotain Luxurya ne on kai (ei jakseta kaivaa kaapista). Ne on ihan herkkua ja niissä ei ole viljaa ja ne on tosi lihaisia. Ihme juttu, joku vähän parempi, ja kelpaa! No on niissä sokeria... Eikä ne oo ihan halpoja. Henkilökunta yritti kaivaa kuvia purkeista ja jotain infoa (ei jakseta kuvatakaan) ja kappas, on muuten ihan superhuonot sivut Sheballa. Hyi hyi! Mitään infoa tuotteista ei ole, jonkun ankean taustakuvan sais ladata koneelleen (todella olennaista!). Tiedote toimintaperiaatteistakin on "access denied". Sama juttu kansainvälisillä sivuilla. Mene Sheba.com, se ohjaa sinut Mars-konsernin sivuille, josta voit valita Pet products, josta voit valita Sheban, josta voit valita sheba.comin, joka ohjaa sinut Mars-konsernin sivuille... ikiliikkuja on keksitty! Melkein vain äärettömän huonojen sivujen vuoksi voisin boikotoida tuotteita, mutta kun kerrankin l...

Parhaat lelut eivät kulumisesta huonone. Maukalla on hylly täynnä erilaisia huiskia, on pitkällä karvatupsulla, on nahkaliuskoilla, on neonväristä - silti paras ja ainoa joka innostaa on höyhenhuiska, joka on kulunut melkein olemattomaksi. Silloin joskus, se oli vielä runsas puuhka... ja Mauno pikkuinen.

Mauno oli viime yön ensimmäistä kertaa yön yli yksin. Lomahoitopalvelut toimivat erinomaisesti, joten henkilökunnan palatessa täällä oli vastassa tyytyväinen mussukka, joka ensin vaati rapsuttelua ja leikitystä ja sen jälkeen sitten oli vuorossa syliin iltaunosille käpertyminen. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Vai liikkuuko mitään? Tämän testin mukaan pahoja aikeita.

Mauno on keksinyt kotoa Ilmari-lokkien lisäksi pari muutakin tipua, joiden luokse on kova hinku. Henkilökunta ei soisi niiden tippuvan, joten tässä nyt vähän leikitään tulella että pitääkö ne poistaa sieltä vai onko ne tarpeeksi korkealla, ettei Mauno sinne pääse. Voi käydä kuin entiselle Franck-vadille eräässä toisessa kissataloudessa...

Eiköhän se ole tässä, syy Maunon painonnousuun viimeisen kuukauden aikana. Mauno on ollut hirveän innostunut raksupallosta, vaikka se ei muuten ole missään vaiheessa oikein välittänyt raksuista. Normaaliraksuina meillä on jo parin kuukauden ajan ollut Virbacin penturaksut, eikä Mauno ole niistä kovin innostunut. Pieni Arabian Nero-kupillinen kestää useamman päivän, vaikka on jatkuvasti tarjolla. Raksupalloon olen laittanut erilaisia raksuja, jotta ovat tavallaan jotain "spesiaalia", mutta kuitenkin tavallisia ruokaraksuja, ei erikoisherkkuja. Käytössä ovat olleet sekä Hill'sin tonnikalaraksut että Royal Caninin penturaksut sekä myös pieni pussi Perfect Fitin penturaksuja. Mutta raksupallo onkin nyt ollut niin innostava, että raksut ovat uponneet hurjaa vauhtia kitaan leikin lomassa. Välillä on ollut jo muun ruuan maistuminen heikommalla ja silloin on palloa aina himmattu. Nyt kun paino nousi kuukauden aikana niin reippaasti niin pallo on pannassa. Vain erikoispäivinä sen ...

Me ollaan vähän huonoja reagoimaan näihin erilaisiin kiertopalkintoihin ja haasteisiin, mutta kiitetään kyllä kovasti kun meitä huomioidaan ja tykätään lukea kommentteja. Tämmöinen haaste tuli Wauhtitassuilta, yritetääs nyt miettiä mikä on omituista meidän taloudessa. Haasteen säännöt menevät näin: “Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä (tai kissaa), jotkan haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset (kissat) tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.” Maunon "omituisuudet" (ei me tiedetä onko nää omituisia, mutta semmoisia vähän ehkä ei-niin-tavallisia, saa ilmoittaa, jos pitää jotain täällä aiemmin kerrottua omituisempana): 1. Mauno ei pelkää ovikelloa tai käytävän ääniä vaan juoksee ovelle, jos ovikello soi. Ovi vieraille avataan aina henkilökunnan sylissä, muuten Mauno livahtaa ulos. Samoin henki...

No niin, nyt on Prinssi Maunon linna valmis pintaa myöten. Projekti venyi pidemmäksi kuin oli suunniteltu, mutta lopputulos on ainakin päähenkilölle kelvannut. Tasoilla on vihreä terassimatto, päällä karvapeitteinen tyyny ja pintaan liimattiin ruohotarrat. Pintamaali on kiiltävä valkoinen Helmi, vesiohenteinen kalustemaali. Sisäpinnoilla on vain Helmi-pohjamaali. Seuraava projekti on sitten rakentaa tai rakennuttaa olohuonekelpoinen vessa, sen jälkeen kaikki peruskalusteet on saatettu sisustukseen sopiviksi.

Dramaattista! Törkeää! Pöyristyttävää! Maunon paperit tulivat takaisin Kennelliitosta. Eivät muka kelpuuttaneet sinne jäseneksi! Pitäisi kuulemma lähettää ne Kissaliittoon. Vähintään kyllä kunniajäsenyys olisi voitu myöntää. Maunon sirutustunnukset oli siis (ilmeisesti) erehdyksessä lähetetty Eläinlääkäriasema Käpälämäestä Kennelliittoon, josta palauttivat ne meille. Hmph. Mauno sirutettiin kulkustenpoiston yhteydessä.

Koska ulos ei ole päässyt vähään aikaan ja ikkunan takanakaan ei aina jaksa kyylätä, on keksittävä korvaavia toimintoja sisällä. Henkilökunta oli ystävällisesti järjestänyt lintutornin keskelle olohuoneen ja makuuhuoneen välistä kulkuväylää, jossa juuri kuinkas ollakaan, sattui yläpuolella leijailemaan kaksi pulskaa lokkia. Mitä tekee aito bongari? Kiipeää torniin tietysti! Bongaus on pidemmän päälle tylsää, kyllä ne linnut ennenkaikkea on paisteiksi tehty eikä katsottavaksi. Floats Like a Butterfly, Stings Like a Bee. That's Muhamm... MAUNO! Paisti nappastaan tietysti kiinni, sen jälkeen purraan poikki rautalanka, jonka varassa se taivaalla liitelee. Huolestunut lajitoveri tarkkailee miten kaverille kävi. Huuups! Henkilökunnan järjestämä lintutorni on kovin huteraa tekoa, eikä kestä vankkaa metsämiestä. Ei se mitään, onneksi on muita avustavia rakenteita, joiden päältä saalista voidaan myös lähestyä. Huoh, lomaviikko vasta alussa ja henkilökunta on jo ihan hengästynyt herran päivä...

Mauno lähettää isänpäiväonnittelut isälleen Simballe! Kiitokset hyvistä geeneistä, kaunis poika on tullut.

Pakko tulla korjaan tänne, kun henkilökunta on käyny valittamassa että olisin läski. No kai ny näytän läskille, jos pistää tommosia kuvia missä lösötän kasassa kun joku perunasäkki. Mut kattokaa ny, heti ku on jotain toimintaa (niinko esim sei kiahuu hellalla) ni on runko ihan erilailla kasassa. Ennoo. Oon kasvava nuari Miäs. Itte o.

Mauno täyttää tänään 7 kuukautta. Sen kunniaksi käytiin taas vaa'alla. Silmä on jo sen kertonut, että massaa on tullut hurjasti viime aikoina ja Maunosta on tullut iso poika, pennusta junioriksi siirtymä on tapahtunut. Se ei ole enää niin hoikka rimpula, vaan iso kissa. Vaakakin sen vahvisti: 4,3 kg. 800 g kuukaudessa painoa lisää. Huh. Hevi-Mauno. Pitänee alkaa katsomaan hiukan herran syömisten perään. Kasvava nuori mies tarvitsee paljon ravintoa, ja on sitä riehuttukin, mutta Maukalla on paha tapa olla nirso ja vain ne pahimmat roskaruuat kelpaavat. Mitä parempilaatuista, sen todennäköisemmin sille vain moukaistaan ja raavitaan lattiaa teatraalisilla peittelyelkeillä. No, kylkiluut tuntuvat hyvin, joten ei se nyt ihan läskipossuksi ole päässyt. Mau-urosten paino on keskimäärin jossain 4-6 kg:n välillä, joten alaraja on saavutettu, ylärajan saavuttaminen ei ehkä ole ihan tarpeellista, ainakaan kovin nuorena.

... vaan tuli pipa. Henkilökunta on niin kateellinen Maunon turkin väritykselle, että tahtoi itselleen palan samaa, siispä pipaa huovuttamaan. Itsekseen on enemmän Maunon näköinen, kun vertailukohde on vieressä, huomaa kuinka tiheässä siinä aidossa onkaan noita täpliä. Kontrastikin on aidossa parempi. Hienot kuvausjärjestelyt, pipa piti pistää roskiksen päälle, muistuttaa tässä taloudessa vissiin eniten henkilökunnan päätä... Ilmapalloa ei jaksanut puhaltaa kuvausta varten.

Ihanan jänskä-pänskää kun voi kotoa lämpimästä katsella vaikka mitä eläimiä. Sisäpihalla on sopivasti puu ikkunan edessä ja siellä on vaikka mitä vieraita. PAISTI!

Laitetaan joskus Maunosta tälläinen kaunis poseerauskuvakin, kun yleensä ne ovat jotain pölhökustaan tohelluksia. Tietysti kuvaavia sinänsä, mutta on se välillä ihan nätistikin. Esimerkiksi silloin kun se asettuu nukkumaan vakkaripaikalleen ison nojatuolin nurkkaan, kuten kuvassa. Ja silloin kun se nukkuu.

Tänään on tehty vähän raksahommia. Yhdessä tietysti. Linna on nyt maalattu sisältä ja ulkoa, joten tänään oli vuorossa verhoilu. Hyllyille ja pohjaan tuli vihreä ruohomatto. Vielä puuttuu ompeluhommia ja vähän ulkosomistusta, joten eipä esitelläkään vielä koko pömpeliä. Täydessä käyttökunnossa se on jo, eli makkari saatiin vihdoin siivottua ja työkalut kaappiin.

Uiii, Suomen mau-kanta on lisääntymässä ja vielä tämän kuun aikana pitäisi Iltavilli -kissalaan tulla pentue. Näillä pennuilla on sama isoisä kuin Maunolla, Mauisha Imhotep, ja isän puolelta pennuille tulee aivan uutta verta Ameriikasta, Consuelo Guy Noir. Isä on mustasavu väriltään, äiti hopeatäplikäs, joten molempia värejä saattaa olla tulossa. Pentueen taivalta tullaan toivottavasti seuraamaan pentublogissa. Sama Amerikan ihme on vieraillut hiljattain myös Maunon isoäidin luona, joten sieltäkin saattaa olla samanlaisia uutisia piakkoin. Harmi kun Maunon kasvattaja muutti Vaasaan, ei päästä pentuja katsomaan ja palluttelemaan. On ne kissanpennut vaan suloisia. Vastahan se Maunokin oli sellainen pieni honkkeli ja nyt se on tuollainen iso köllikkä jo. Niin se aika menee. Ehkä jonain päivänä Maunollekin ilmestyy pieni pentunen kaveriksi...