Koekeittiö testaa
Aina silloin tällöin henkilökunta yrittää osoittaa jonkinlaista kokeellisuutta Maukulaisen ruokavalion suhteen. Vaihtelu virkistää vai virkistääkö?
Tällä viikolla henkilökunta eksyi muilla asioilla Stockmannin Herkkuun ja vaelsi samalla myös kalatiskin ääreen. Jospa sieltä löytyisi jotain uutta, mistä Mauku tykkäisi. Kokeeksi henkilökunta päätyi ensin ostamaan siikaa. Kalamestari ei tuntunut kovin motivoituneelta kääriessään yhtä 54 gramman siikafilettä pakettiin. Paketissa oli enemmän paperia kuin kalaa.
Ja jotta kalamestarin päivä olisi täydellinen, henkilökunta pyysi vielä yhden ahvenfileen. Tässä kohtaa ystävällisesti palvelevan herran naama vääntyi entisestään. Henkilökunta päätyi lisäämään tilauksen neljään ahvenfileeseen. Myös siinä paketissa oli paperia runsaasti suhteessa kalan määrään.
Kala joutui tietysti käymään pakastimen ja keittämisen läpi ennen tarjoilua (järvikalat on syytä pakastaa ja/tai keittää matovaaran vuoksi). Herra vahti kiehuvaa kalaa innoissaan hellan vieressä ja maukui oven takana, kun se oli jäähtymässä. Ja ryntäili innosta, kun kippo otettiin jääkaapista jäähtyneenä tarjolle.
Sen jälkeen ilme oli "mit-vit"?!? Ei seitä? Häh?!? Ja siihen jäi siika. Illan ja yön (tarjoilu oli myöhään illalla) yli se oli kupissa, ei kelvannut murukaan.
Huoh. Katsotaan miten ahvenen käy.
Tällä viikolla henkilökunta eksyi muilla asioilla Stockmannin Herkkuun ja vaelsi samalla myös kalatiskin ääreen. Jospa sieltä löytyisi jotain uutta, mistä Mauku tykkäisi. Kokeeksi henkilökunta päätyi ensin ostamaan siikaa. Kalamestari ei tuntunut kovin motivoituneelta kääriessään yhtä 54 gramman siikafilettä pakettiin. Paketissa oli enemmän paperia kuin kalaa.
Ja jotta kalamestarin päivä olisi täydellinen, henkilökunta pyysi vielä yhden ahvenfileen. Tässä kohtaa ystävällisesti palvelevan herran naama vääntyi entisestään. Henkilökunta päätyi lisäämään tilauksen neljään ahvenfileeseen. Myös siinä paketissa oli paperia runsaasti suhteessa kalan määrään.
Kala joutui tietysti käymään pakastimen ja keittämisen läpi ennen tarjoilua (järvikalat on syytä pakastaa ja/tai keittää matovaaran vuoksi). Herra vahti kiehuvaa kalaa innoissaan hellan vieressä ja maukui oven takana, kun se oli jäähtymässä. Ja ryntäili innosta, kun kippo otettiin jääkaapista jäähtyneenä tarjolle.
Sen jälkeen ilme oli "mit-vit"?!? Ei seitä? Häh?!? Ja siihen jäi siika. Illan ja yön (tarjoilu oli myöhään illalla) yli se oli kupissa, ei kelvannut murukaan.
Huoh. Katsotaan miten ahvenen käy.
Se on kissa, huom.
VastaaPoistaMeillä kelpaa vain ja ainoastaan mikrotettu sei. Mutta se kelpaa molemmille - hämmästyttävää kyllä. Ostan 2-3 kolme krt viikossa paikallisen K-kaupan palvelutiskiltä "kissan annoksen nautaa". Tietävät jo paljonko... Se ei kylläkään kelpaa Indylle, mutta Piki rakastaa.
VastaaPoistaMaistuisiko pakastinkäsittelyn jälkeen ihan raakana?
VastaaPoistaMeillä ei keitettynä kelpaa oikeastaan mikään, vaan kalankin pitää olla ehdottoman raakaa. Kun pakastinkin on luokkaa pikkulokero, joka ei pakasta tarpeeksi kylmäksi, niin on ihan karusti syötetty hankitut kalat (ja lihaakin) tuoreena. Aika harvoinpa tulee moisia herkkuja hankittua, ja kun madotus on säännöllistä, niin ei sen kummemmin matojutuistakaan olla huolittu.
Meillä taas toinen syö kalat aina raakana ja toinen ei koskaan, eli pikkuneiti haluaa kalat kypsennettynä.
VastaaPoistaKehotan kuitenkin sinnikkäästi tarjoamaan, tottumiskysymyshän se loppujen lopuksi on. Toisinaan se vain vaatii pitkää pinnaa. :)
Seihän tarjotaan meillä ehdottomasti keitettynä, raakana ei kelpaa, eli sen puoleenkin ajateltiin että olisi tutumpi olomuoto.
VastaaPoistaMutta jäihin tuosta fileestä vielä, joten jatkamme yritystä...
Jos sekoittaisit seitä ja siikaa/ahventa, niin ehkä Mauno hämääntyisi ja vähitellen tottuisi muihinkin kalamakuihin.
VastaaPoista