Vappuhorroria
Henkilökunta sai eilen loistavan vappuidean. Jospa hankkisi Maunolle vappupallon!
Kaupungilta mukaan tarttui halvin pallomalli, joka oli myös kohtuullisen kokoinen eikä Muumi, prinsessa tai muu vastaava kuvitukseltaan. (Miksei tavallisia, yksivärisiä, pallopalloja myydä enää?) Pitihän sen mm. mahtua ratikkaan ja sen kanssa piti käydä myös ruokakaupassa.
Kun kauppakassien kanssa oli päästy kotiin, Mauno katsoi palloa ihmetellen. Henkilökunta päästi sen kattoon keittiössä ja Mauno loikki tutkimaan sitä jääkaapin päältä.
Kun henkilökunta siirsi palloa keskemmälle huonetta Mauno päätti, että siihen tulee suhtautua äärimmäisellä varovaisuudella. Se voi olla joku yläpuolella leijaileva saalistava lintu.
Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, se olikin melkolailla pelottava otus rahistessaan katossa. Sille piti vähän huudella.
Henkilökunta ripusti naruun huiskanjäänteen, jospa se muuttaisi esineen kiintopistettä. Ei, Mauno istuu keittiössä ja huutaa, pallo katossa. Maunon tapaan jännittävää esinettä ei toki paeta mihinkään sängyn alle, vaan sen läheisyydessä pitää olla, jotta sitä voi pitää silmällä.
Tässä vaiheessa poistuttiin hieman päälle tunnin ulkolenkille miettimään kotona odottavaa pelottavaa asiaa.
(Naapureille pitäisi saada joku todiste Maunon käytöksestä: olimme ulkona yli tunnin ja kun tulimme kotiin, henkilökunta ei ehtinyt edes valjaita Maunolta pois kun Mauno jo suhutti pissaa hiekkalaatikolla kylpyhuoneessa. Pihalle ei siis todellakaan tehdä mitään, vaikka hätä olisi.)
Mutta sitten vihdoin henkilökunta toteutti sen, minkä oli alunperin aikonutkin. Ilmapallon naruun höyheniä. Ja kas, johan alkoi täppäily.
Pientä täppäilyä oli pakko ottaa hetki videollekin. Taattua huonolaatuista suhinaa.
Pallo on luultavasti laitettava vaatekaappiin yöksi. Ei niin että se olisi pelottava, vaan koska se pitää kovaa räminää pomppiessaan kattoa vasten ja henkilökunta haluaa ehkä nukkuakin.
Kaupungilta mukaan tarttui halvin pallomalli, joka oli myös kohtuullisen kokoinen eikä Muumi, prinsessa tai muu vastaava kuvitukseltaan. (Miksei tavallisia, yksivärisiä, pallopalloja myydä enää?) Pitihän sen mm. mahtua ratikkaan ja sen kanssa piti käydä myös ruokakaupassa.
Kun kauppakassien kanssa oli päästy kotiin, Mauno katsoi palloa ihmetellen. Henkilökunta päästi sen kattoon keittiössä ja Mauno loikki tutkimaan sitä jääkaapin päältä.
Kun henkilökunta siirsi palloa keskemmälle huonetta Mauno päätti, että siihen tulee suhtautua äärimmäisellä varovaisuudella. Se voi olla joku yläpuolella leijaileva saalistava lintu.
Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, se olikin melkolailla pelottava otus rahistessaan katossa. Sille piti vähän huudella.
Henkilökunta ripusti naruun huiskanjäänteen, jospa se muuttaisi esineen kiintopistettä. Ei, Mauno istuu keittiössä ja huutaa, pallo katossa. Maunon tapaan jännittävää esinettä ei toki paeta mihinkään sängyn alle, vaan sen läheisyydessä pitää olla, jotta sitä voi pitää silmällä.
Tässä vaiheessa poistuttiin hieman päälle tunnin ulkolenkille miettimään kotona odottavaa pelottavaa asiaa.
(Naapureille pitäisi saada joku todiste Maunon käytöksestä: olimme ulkona yli tunnin ja kun tulimme kotiin, henkilökunta ei ehtinyt edes valjaita Maunolta pois kun Mauno jo suhutti pissaa hiekkalaatikolla kylpyhuoneessa. Pihalle ei siis todellakaan tehdä mitään, vaikka hätä olisi.)
Mutta sitten vihdoin henkilökunta toteutti sen, minkä oli alunperin aikonutkin. Ilmapallon naruun höyheniä. Ja kas, johan alkoi täppäily.
Pientä täppäilyä oli pakko ottaa hetki videollekin. Taattua huonolaatuista suhinaa.
Pallo on luultavasti laitettava vaatekaappiin yöksi. Ei niin että se olisi pelottava, vaan koska se pitää kovaa räminää pomppiessaan kattoa vasten ja henkilökunta haluaa ehkä nukkuakin.
No aika pelottava pallo, pitäähän sille vähän huudella! (Huskikoira on muuten samansuuntainen: se pelkää hysteerisesti imuria, joten sitä helvetinkonetta on toki seurattava. Se saattaa muuten vaikka hiipiä ikkunan kautta selän taakse ja hyökätä!)
VastaaPoistaOi mä oon NIIN tyhmä. En oo ikinä ajatellut palloa kissanlelu-kannalta. Olis kerrankin jotain taatusti uutta!
VastaaPoistaVoi hitsi. Kai niitä huomenna saisi viä jos ulos uskaltaisi? Toinen juttu, uskaltaako. Koko maailma vyöryy taas vastaan... yik.
Fanny,
VastaaPoistameillä on sama juttu imurin kanssa. Ei voi olla ihan rentona, mutta ei voi mennä poiskaan, pitää olla metrin päässä ja tarkkailla.
Zepa,
eiks huomenna ole vielä ihan myyntipäivä, ainakin itse muistan penskana (joskus ehkä tuhat vuotta sitten), että me saatiin aina pallot vasta vappupäivänä. Silloin mentiin torille ja sai pallon ja ehkä yhden jonkun muun asian: viipperän tai markkinapallon, sen sahanpurutäytteisen. Ei ollut foliopalloja vielä keksittykään...
Toisella puolella korttelia pikku-mau ja viiden kilon venäjänsinisroikale molemmat pelkäävät vappupalloa.
VastaaPoistaTosin serpentiini kelpaa.
Voi tulihan se Maunon maukaisu sieltä! Ihana ääni! XD
VastaaPoistaMeillä viimevappuna pallo oli p-e-l-o-t-t-a-v-a. Nyt ei ole palloa, mutta varmaan niihin edelleen suhtauduttaisiin yhtä pelonsekaisella kiinnostuksella.
Ja tollanen ilmapallon kattoon rohaisu -ääni keskellä yötä olisi varmaan toooosi kiva, taattu herätys. ;)
Pallo vietti yön vaatekaapissa ja on edelleen pelottava. Kun henkilökunta veti sen alas katosta lattiatasoon sille piti sähistä.
VastaaPoistaMutta silti höyheniä voi rämpätä...
Loistava kuva tuo maukumis -kuva! Repesin!
VastaaPoista- Vierailija-