Vieraskoreutta

Mauno esitti eilen parhaat puolensa käymässä olleelle uudelle tuttavuudelle. Tämä ennennäkemätön herra sai Maunon tavalliseen tapaan ovelle vastaan, jossa hänet nuuskittiin tarkasti. Sen jälkeen henkilökunta kuljetti vieraan ympäri asuntoa esitellen paikat - Mauno seurasi koko ajan vieressä. Jos Mauno osaisi puhua, se olisi varmaan selittänyt "Tästä katselen ulos puluja... ja tuossa on harakoilla pesä...". Kun henkilökunta istuutui vieraan kanssa keittiön pöydän ääreen turinoimaan, Mauno istui pöydälle ja alkoi täppäilemään pingispalloja kiposta pöydälle. Henkilökunta ja vieras palauttivat aina vierivät pallot ja Mauno täppäili uudet pallot liikkeeseen. Kun Mauno kyllästyi aikansa täppäiltyään puuhaan, se siirtyi ensin ruokailemaan ja hävisi sitten omille teilleen.

Sitten kun tuli aika vieraan poistua, pari tuntia oltuaan, Maunoa ei näkynyt missään. Henkilökunta arvasi kyllä. Sohvalla oli peitteen alla tutun muotoinen kuhmu. Maunohan se siellä veteli sikeitä ja peitettä raottaessa siristeli silmiään. Pitihän sieltä sitten häirittynä kömpiä pois, venyyyytellä ja siirtyä hyvästelemään vieras.

Vieras käy usein kodeissa. Ei kuulemma ole ikinä nähnyt tällaista kissaa, vaan yleensä kissat suhahtavat sängyn alle ja niitä ei sen jälkeen näy. Mauno kohteliaasti esitteli asunnon, leikitti sen jälkeen vierasta ja poistui ottamaan päikkärit.

Maunoa. Niin Maunoa.


Mauno on ollut iloinen kun sohvanpeitteet ovat edelleen pesussa. Nyt kun sohvalla on vain sen päälle heitetty päiväpeite kireän päällisen sijasta, on yksi mielenkiintoinen möyrintä- ja nukkumapaikka lisää.


Tänään vieraana oli Oskari, 4, melkein 5 vuotta. Mauno muisti Oskarin viime viikonlopusta, mutta koska Oskari oli ilman villitsevää sisartaan, oli Maunokin tiiviimmin mukana. Sohvalla oli hyvä kölliä vekissä, kun Oskari pelasi Duplo-pelejä.


Tai no, kölliä ja kölliä...