Mauno, matkamies maan
Maukulainen pääsi pienelle pääsiäismatkalle, Helsingistä Ylöjärvelle Tampereen kupeeseen, ja ensimmäistä kertaa yöksi pois kotoa. Ei sentään ihan yksin vaan henkilökunnan seuratessa mukana.
Ensin mentiin ratikalla juna-asemalle. Ratikassa tuttua huutelua. Vaan hyytyi se huutelu sitten junassa, kun samaan lemmikkivaunuu osui ainakin kuusi koiraa, joista yksi juoksuinen narttu. Oli ajoittain aikamoista konserttia poikakoirien taholta, joten Mauno tyytyi lähinnä pälyilemään lattialta kopastaan. Autoon päästyään heitti sentään muutaman maukaisun.
Perillä joutui tutustumaan kokonaiseen uuteen asuntoon. Siinä sitä menikin aikaa kun piti jokainen neliömillimetri haistella. Ensin oli onneksi haistelurauhaa, joka sitten menikin kun paikalle saapui myös ihmeellistä metelöivää pikkuväkeä äkkinäisine liikkeineen. Mauno ei selvästikään ihan täysin arvostanut moista hillitöntä käytöstä, mutta pysytteli silti toiminnan tuntumassa, koska kaikkea tapahtuvaa pitää tietysti tarkkailla. Päiväunet kyllä jäivät siinä metelissä ottamatta ja ruokaakaan ei oikein tohtinut maistella kuin vähän raksuja aina välillä.
Jossain vaiheessa pääsi valjaissa uloskin, kokeilemaan vähän erilaisiin ympäristöihin maastoutumista. Oli aika jännää sekin.
Yö sujui kohtuullisen rauhallisesti henkilökunnan kanssa samassa huoneessa suljetun oven takana, vaikka viiden aikaan aamuyöstä tulikin äkillinen toimintatarmo.
Seuraavana päivänä olikin jo hieman rennompi ote uuteen paikkaan, vaikka tutkittavaa riitti edelleen. Paikallista alkuperäisväestöä saattoi jo lähestyä puskien ja lattialle selälleen rapsutettavaksi heittäytyen.
Matka asemalle autossa kirvoitti taas äänekkäitä protesteja ja myös asemahallin kaikuvuutta piti testata. Junassa kävi parempi tuuri ja tällä kertaa vaunussa oli vain kissoja, yhteensä ainakin kuusi kopallista. Maukunaa kuului sieltä täältä, mutta Mauno oli melkolailla hiljaa, muutamia pieniä miukauksia katsekontaktista henkilökuntaan tuli. Mutta kyllä oli mukava päästä omaan kotiin ja nukkumaan kunnon päikkäreitä henkilökunnan päälle sohvalle.
Ensi kuussa ollaan menossa taas - tällä kertaa yritämme Pirokin näyttelyyn Tampereelle, sinne onkin tulossa näillä näkymin ennätysmäärä maukulaisia samassa näyttelyssä Suomessa!
Ensin mentiin ratikalla juna-asemalle. Ratikassa tuttua huutelua. Vaan hyytyi se huutelu sitten junassa, kun samaan lemmikkivaunuu osui ainakin kuusi koiraa, joista yksi juoksuinen narttu. Oli ajoittain aikamoista konserttia poikakoirien taholta, joten Mauno tyytyi lähinnä pälyilemään lattialta kopastaan. Autoon päästyään heitti sentään muutaman maukaisun.
Perillä joutui tutustumaan kokonaiseen uuteen asuntoon. Siinä sitä menikin aikaa kun piti jokainen neliömillimetri haistella. Ensin oli onneksi haistelurauhaa, joka sitten menikin kun paikalle saapui myös ihmeellistä metelöivää pikkuväkeä äkkinäisine liikkeineen. Mauno ei selvästikään ihan täysin arvostanut moista hillitöntä käytöstä, mutta pysytteli silti toiminnan tuntumassa, koska kaikkea tapahtuvaa pitää tietysti tarkkailla. Päiväunet kyllä jäivät siinä metelissä ottamatta ja ruokaakaan ei oikein tohtinut maistella kuin vähän raksuja aina välillä.
Jossain vaiheessa pääsi valjaissa uloskin, kokeilemaan vähän erilaisiin ympäristöihin maastoutumista. Oli aika jännää sekin.
Yö sujui kohtuullisen rauhallisesti henkilökunnan kanssa samassa huoneessa suljetun oven takana, vaikka viiden aikaan aamuyöstä tulikin äkillinen toimintatarmo.
Seuraavana päivänä olikin jo hieman rennompi ote uuteen paikkaan, vaikka tutkittavaa riitti edelleen. Paikallista alkuperäisväestöä saattoi jo lähestyä puskien ja lattialle selälleen rapsutettavaksi heittäytyen.
Matka asemalle autossa kirvoitti taas äänekkäitä protesteja ja myös asemahallin kaikuvuutta piti testata. Junassa kävi parempi tuuri ja tällä kertaa vaunussa oli vain kissoja, yhteensä ainakin kuusi kopallista. Maukunaa kuului sieltä täältä, mutta Mauno oli melkolailla hiljaa, muutamia pieniä miukauksia katsekontaktista henkilökuntaan tuli. Mutta kyllä oli mukava päästä omaan kotiin ja nukkumaan kunnon päikkäreitä henkilökunnan päälle sohvalle.
Ensi kuussa ollaan menossa taas - tällä kertaa yritämme Pirokin näyttelyyn Tampereelle, sinne onkin tulossa näillä näkymin ennätysmäärä maukulaisia samassa näyttelyssä Suomessa!
Kävit sitte harjoittelemassa turismia? Vitsit, sää oot kova jätkä!
VastaaPoistaIhana tuo eka valjastelukuva. Ja terveisiä ja tsemppejä meidän globetrottereilta. Kyllä se maailma siitä avartuu. :c)
VastaaPoistaMaunollahan on ollut jännä pääsiäinen, kun on oikein päässyt matkalle. Ihailtavan hiljaisesti teillä osataan matkustaa. Pari seuraavaa päivää menee varmaan matkaväsymyksestä toipumiseen?
VastaaPoista