M•A•U•K•U•J•A

Jospa se mullan kanssa plärääminen siitä hiukan rauhoittuisi.

Ei päivää ilman vieraita, Maukalla riittää vientiä. Tänään kävi Chai-lain porukka, eli Maunon kasvattaja tyttöineen. Saimme lainaan varusteita lauantain näyttelyä varten ja rekkaripaperitkin vihdoin! Ollaan siis ihan valmiita ensimmäisiin näytelmiin. Katsotaan miten Maunon käy, hännässähän sillä on knikki, joten pientä noottia ainakin siitä odotellaan. Mauno sai taas annoksen leikitystä. Leluja sillä onkin jo ihan kiitettävästi, mutta niille on tosiaankin käyttöä, Maukka on kova poika leikkimään.

Jahuu, se kantoi mulle kellarista jonkun iiiiiihanan rullan! Mahitsuu! Sinne oli tosi kiva sukeltaa, ees ja taas. Vähänks jännää! Ja just kun mulla olikin sopivasti iltaralli menossa! Mut sit alko tapahtuun jotain kummallisia. Se haki veitsen ja sellaisen leikkuualustan. Nonni, taas täytyy huolestua. Ei se kuulkaa ihme ole, että maulla sanotaan olevan sellainen "huolestunut" ilme. Kai nyt on kun koko ajan tapahtuu jotain mistä pitää olla huolestunut! Eiiiiii. Se leikkas mun tunnelin vessamatoksi. Tyyyylssäääääää! No voi sitä ehkä vähän kynsiä. Joskus. Pikkuisen. Joopajoo. Alunperin vessan mattona oli virkkaamani juuttilankainen matto. Se keräsi tosi hyvin hiekan tassuista, mutta harvana virkattuna päästi sitä kyllä sitten tosi paljon lävitseenkin. Sitten kun Mauno otti ralleja se liukui aina maton kanssa, jolloin maton alla olevat hiekkajyvät raapivat lattian. Oli pakko keksiä joku matto, joka ei päästä hiekkaa läpi, mutta kerää sen. Onneksi kellarissa oli rulla vanhaa eteise...

Pitihän ne kissanristiäiset pitää, kun kerran kissakin tuli. Pienet kesäiset kekkerit siis kummitätien kesken tänään. Vielä minuutteja ennen vieraiden saapumista sankari veti nokosia kaikessa rauhassa. Voimia kerätäkseen tietysti, että jaksoi viihdyttää vieraita. Tarjolla oli perinteiseen tapaan suolaista ja makeaa. Kuuman kesäpäivän vuoksi kahvia ja teetä ei ollut, oli vain mansikkalimejääteetä. Ja jälkkäriksi jätskiä ja mansikoita ja vadelmia. Mauno täydellisenä herrasmiehenä kekkasi hyvän leikkipaikan kummitädin hameen alta. Tarjolla oli intensiivistä leikitystä uudella huiskalla. Lahjaksi tuli myös kiinnostava lelu "tasty shrimp". Me kiitämme kummitätejä lahjoista ja ennenkaikkea seurasta!

Ei tolle voi olla vihanen. (Se nakersi tota peittoa taas...)

Mauno ottaa kubistiset päikkärit auringonläikässä.

Rompsis ja kopsis, leikin tuoksinassa Puppykin meni nurin. Pastillista on tullut Maukan lempipaikkoja. Luulin, ettei se kiinnittäisi siihen mitään huomiota, sillä se on kova, kiiltävä ja liukas eikä ollenkaan sellainen pehmeä kolo mistä kissojen pitäisi tykätä. Ei, Pastilli on ollut ihan suosikki. Siinä on kiva möyrytä, joko ihan itsekseen tai sitten lelu sinne pyörimään ja sen perässä kierähtely. Perjantaina oli illalla käymässä vieraita ja kun toinen vieraista halusi kokeilla Pastillissa istumista istui Mauno viereen ja tuijotti. Intensiivisesti. Ja kun vieras nousi, hyppäsi Mauno paikalle. Ihan kuin sanoen, että heiiiiii, se on mun paikka.

Mauno on löytänyt uudet lepopaikan, josta voi tarkastella menoa kuninkaallisesti patsastellen.

Koska Peippa-Mies on keksinyt vessan kiinnostavuuden, on vieraita koulutettava. Ihan vaan uintireissujen välttämiseksi.

Heath Ledgerkin vapisisi jos olisi elossa.

Mitä sä rapistelet siellä? Onks ruokaa? Herkkuja? Huiskia? Hiiriä? Emmää nuku! Eksää puhunu jostain venytyksistä siellä näytelmissä? Mä harjoittelen asentoja! Mä mitään nuku! Ihan valppaana olen! Tarvii tulla noin lähelle... joo, joo, on mun kaksväriset viikset hauskat. Nyt kannattais sitten jo häipyä vähän kauemmaksi, jos ei halua että hulja pantteli raatelee pieniksi palasiksi ja pistää minigrippeihin ja pakastimeen... Voisko joku soittaa ton henkilökunnan työpaikalle että ne hakis sen jo sinne ja mä saisin nukkua päivät rauhassa? Tai ainakin veis ton kameran? Saaks kissanpoijjista äitiyslomaa? Mä en raaski vielä mennä töihin viikon päästä!!!

Mauno on kohtuullisen ronkeli syömisen suhteen. Toistaiseksi ainoa herkkuherkku on löytynyt Nutrolta, lohiruoka pussissa. Sitä voidaan syödä vaikka kaksi pussia päivässä, vaikka normaalisti märkäruokaa menee hädintuskin yksi. Tuo Almo Naturen purkkiruoka sen sijaan on toooosi YÄK. Siihen ei voi edes koskea. Tänään viimeksi aamulla heitin puolikkaan purkin annoksen koskemattomana roskiin. Ei maistu. Ja toki olen kokeillut useamman kerran, sillä välillä maistuu jokin ja sitten taas sama toisella kertaa ei. Minä kun luulin että nuo Almo Naturet ovat jotain superherkkua. Raksuista menevät Royal Caninin kittenit, paremmin maistuisi Hill'sin kanapapana, mutta sitä en ole nyt antanut kun se pieretti Maunoa. Vettä Mauno on kova poika juomaan. Ja noista pussiruuistakin ryystää ensimmäisenä kastikkeet. Painoa on silti tullut muutama sata grammaa lisää, joten eiköhän me hyvällä reitillä olla, vaikka syöminen onkin pikkuisen ronkelia. Toisaalta hyvä vaan, monessa paikassa varoitellaan maun...

Maunon suosikkileikkejä on väijyminen. Missä vaan pääsee peiton alle, sieltä on hyvä väijyä. Ensin maastoudutaan ihan huppuun peiton alle ja sitten jostain kulmasta syöksytään ulos. Tosin vielä on ymmärtämättä se, että väijymisessä kannattaa olla ihan hiljaa. Hirveä hurina ei pidemmän päälle kannata, vaikka se aika söpöä onkin.

Ylläolevat Oskarin ottamat kännykuvat kuvaavat viimeisen vuorokauden tunnelmia erittäin osuvasti. Paljon paremmin kuin omat ottamani seesteiset "lapsi harjaa nätisti kissaa" -kuvat. Mauno oli eilen ensimmäisen pitkän päivän yksin kotona kun kävin juhlimassa Tampereella. Olin pois noin 9 tuntia eli suurinpiirtein sen mitä Mauno tulee joutumaan olemaan yksin lomani loputtua, arkisin. Pientä totuttelua siis ja ensimakua tulevaan. Leikitin tietysti hyvin aamulla ja jätin runsaasti ruokaa, vessan siivosin, ennen lähtöäni. No, mukaan reissulta tarttui yllättäen 4-vuotias veljenpoikani Oskari, joka päätti tulla Helsinkiin Maunoa katsomaan. Eli minulla oli täällä kaksi riiviötä käsissäni. Toinen oli aivan täpinöissään kun pääsi junaan ihanan tätinsä kanssa ja kylään Helsinkiin (varsinkin kun vierailusta päätettiin ihan ex temporee muutamaa minuuttia ennen lähtöäni ja poika vaan hyppäsi mukaan, ei ehditty hakea varusteita eikä mitään...) ja tietysti ennenkaikkea MAUNON, tuon legendaar...

Mää oon niin nopsajalka, ettei edes kamera pysy mun perässä. Joo, Mauno on ihan oikeassa. Leikkivä kissa on niin hellyttävä ja hauska ja söpö ja vaikka mitä, mutta ei siitä kyllä tavallisella kameralla kuvaa saa. Ainakaan mun taidoilla tai mun kameralla. Parempi keskittyä vaan niihin nukkukuviin. Mutta sen kassin ja huiskalelun kanssa oli ihan tosi hauska leikkiä. Se huiskalelu on Maunon ihan lemppari. Kaikista kivoin. Tässä Mauno näyttää ihan oravalta - paitsi ettei oravilla ole tuollaista tönkköhäntää. Ihme patukka. Kaunis-Mauno. Niin mau. Silmät aikas vihreät jo. On M otsalla. On maskaraviivat silmäkulmissa. On katkeava kaulanauha. Täydellinen komistus.

Epäilyttävä hahmo havaittiin tänään aamulla möyrimässä sängystä (möyriminen on Maunon uusi lempipuuha). Makuuhuoneen ovenkahvassa roikkuivat kuminauhanriekaleet. Lattialta löytyivät hiiri ja kulkunen. Epäillyltä päätettiin ottaa tassunjäljet syyllisyyden toteamiseksi. Syyllinen ei vastustanut pidätystä.

Eilisistä vastoinkäymisistä huolimatta rohkenimme ulkoilla myös tänään. Tosin olimme etupihan puolella, mutta niinpä tässä on muutenkin tehty että joka toinen päivä etupihalla ja joka toinen takapihalla. Etupihalla Mauno on selvästi rohkeampi kuin takapihalla, veikkaan että takapiha kun on pienempi ja selvästi kivitalojen välissä niin siellä kaikuvat erilaiset äänet erilailla, etupihalla taas on kadulta jatkuva kohina, joka peittää yksittäisiä ääniä. Kovasti kiinnosti taas puihin kiipeily. Fleksin nappi saa olla koko ajan liipaisimella, ettei Mauno pääse kiipeämään niin korkealle ettei sen alasotto käsin onnistu. Tosin useimmiten sillä itselläänkin hyytyy vauhti jo paljon ennen sitä, mutta jos saa oikein kunnon vauhdit niin sitten kyllä kiipeää korkeammalle. Ja ulkoilu ramasee. Ei mene montaa minuuttia sen jälkeen kun on palattu sisälle kun Maukka on umpiunessa. * * * Edelliseen postaukseen tarkennuksena, että meillä ei siis ole taloyhtiön järjestyssäännöissä koirienulkoilutuskieltoa, ...

Joopa. Viikon ehdimme valjastella menestyksekkäästi etu- ja sisäpihalla. Tänään sitten tuli ensimmäiset valitukset. Olimme sisäpihalla hieman vajaan tunnin ulkoilleet, Mauno luonnollisesti valjaissa ja paikkoja tutkien, kun pihalla mopoaan korjaillut Iso Mies tuli huutamaan pilli kireänä. Ilmeisesti viimeinen tikki oli se, kun Mauno kiipeili pihalla olevilla puutarhakalusteilla. Lienee omistajan sokeutta, kun en nähnyt mitään pahaa siinä, että kissa tutkii penkkejä ja pöytää, jotka ovat yötäpäivää ulkona Helsingin keskustassa, pihalla, jossa asustaa mm. useampi kymmentä pulua, variksia, harakoita ja muita lintuja. Ilmeisesti jonkun mielestä ne kuitenkin ovat niin steriilit normaalisti, että kissan tutkailu pilaa ne lopullisesti. Niinpä sain kehotukset viedä se "saatanan kissanrääpäle" muualle ja kun pihassa on koirienulkoilutuskieltokin (ai missä? ei siitä ainakaan mitään merkkejä ole) niin sitä pitäisi ymmärtää kissojenkin kanssa noudattaa, mutta jos ei ymmärretä niin pitää...

Mauno on viime päivinä saanut vähän varustetäydennystäkin. Viime viikon lopulla ostin vihdoin kunnollisen raapimalaudan, mutta se tarvitsi ensin pienen maalauksen ja sitten vielä kiinnityksen. Tämä oli mielestäni suht huomaamaton ja siisti verrattuna lemmikkikauppojen yleiseen raapimapuutarjontaan. Stockmannilta. Myyntiversiossa kehykset ovat puun väriset. Mattoa on kahta (ainakin) väriä, tämä harmaa sekä tumman sininen/musta. Kokoja on myös kaksi, toinen on noin tuplat tämän korkuinen. Kehys on irrotettava, jotta maton voi vaihtaa (niitä myydään erikseen) kun se käytössä kuluu. Maalaamiseen käytin Osmon vahaa, jota sattui olemaan kaapissa (tosin tönkkööntyneenä) viime kesän keittiön tasojen vahauksesta. Se on hyvää lemmikkijuttuihin, onhan se elintarvikekelpoista. Lauta asennettiin kulmaan, jossa vasemmalla on Maunon vessa. Raapimalautaa käytiin kyllä kovasti kokeilemassa kun sovittelin sitä seinään ja myös kun se makasi muutaman päivän lattialla, mutta nyt kun se on ollut vuorokaude...