M•A•U•K•U•J•A

Tänään käytiin moikkaamassa naapurustossa asuvaa Epun veljeä Nelsonia. Nelson asuu perheensä ainokaisena kissana ja Nelsonin henkilökunta oli hieman huolissaan miten muiden kissojen kohtaaminen menee lauantaina Surokissa. Koska veljekset eivät liene aivan järkyttävän vieraantuneita toisistaan, kävimme antamassa vähän kissakaverifiiliksiä. Alkuun Nelson ei ollut huomaavinaan kassissa ollutta Eppua, kunhan kävi kassin avointa läppää vähän täppäsemässä. Kun Eppu tuli kassistaan se lähti tutkimaan asuntoa huomioimatta veljeään ollenkaan, Nelson seurasi perässä ja ihmetteli että mikäs tuo tyyppi on joka vaan kulkee ja nuuskii. Pieniä sihinöitä ja suhinoita kuului ajoittain, pientä täppäilyäkin, mutta ei kunnon painia tai muuta riekkumista. Kontaktia otettiin vähän. Vastaanotto oli siis neutraali ja loi uskoa, että Nelson ei ole aivan pörhöllään muista kissoista lauantaina, vaikka onkin jo kuukauden verran elänyt maailmansa ainoana kissana. Nelson on komea pieni hopeapoika, jolla on upeat tä...

Täällä on vietetty leppoisia loma(utus)päiviä - NOT! Saimme vieraita kaukaa Itä-Suomesta ja siitäkös pojat riemastuivat. Vieraat olivat kivoja ja niille piti esittää parhaat painishowotteet ja mikä parasta, henkilökunta lahjoitti makuuhuoneen vieraille ja nukkui sohvalla poikien parissa, mistä riemastuneena pojat painivat yöt läpeensä! Ja kun henkilökunta ja vieraat olivat päivät reissussa, oli pojilla aikaa nukkua ja kerätä voimia. Ja taas painittiin! Nyt vieraat ovat lähteneet, sniif, ja pojat lepäävät viime yön jäljiltä. Henkilökuntakin kaipaa lepoa, sillä kolmeen yöhön ei ole tullut oikein nukuttua. Ensimmäisenä yönä Eppu riemastui sohvalle asettuneesta valasvuoristosta ja kiipeili nuoren sydämensä kyllyydestä sekä härkki varpaita. Toisena yönä henkilökunta menetti hermonsa neljän aikaan ja tainnutti pojat ruualla. Kolmantena yönä pojat olivat oppineet ja neljän aikaan tainnutustarkoituksessa tarjottu ruoka ei nukuttanut yhtään vaan päinvastoin antoi potkua painiin. Ainakin kuuteen...

Ainakin yksi ihminen keksinee mitä tässä kuvassa tapahtuu.

Jos oli eilenkin autiota niin nyt vasta onkin. Pojille tuli pulma, että mihis sitä tolpannokasta nyt hypätään?!?

Ihan yhtäkkiä alkoi jotain tapahtumaan. Henkilökunta alkoi kantamaan kirjahyllyn sisältöä pois. Se tyhjeni ihan kokonaan. Ei se mitään, tyhjänä siinä voikin kiipeillä jopa sisällä, eikä vaan päällä. Mutta silti huolestuneet kansalaiset kysyvät, että mitä tämä tarkoittaa?

Me ollaan vessoinemme tän päivän Moderncatissa.

Vaikka veljekset ovatkin osittain hyvinkin erilaisia, puutarhaharrastus yhdistää heitä. Mauno oli pienenä enemmän kiinnostunut mullasta, mutta Eppu on selvästi keskittynyt vihreään osioon ja lehvästön rämppäämiseen. Tästä on henkilökunnan kanssa hieman keskusteltavaa vielä. Kukkien kastelu sen sijaan on molemmista äärimmäisen mielenkiintoista. Kun henkilökunta ottaa kastelukannun käteen, se tietää actionia. Joskus puutarhahommissa tulee myös sanomista... Illalla Mauno chillaa vehnäpellon kupeessa tiluksiaan katsellen. Samalla voi kätevästi haistella ulkoilmaa raollaan olevasta keittiön ikkunasta. Pojat osoittivat taas tänään täydellisen mau-luonteensa. "Suhtautuu vieraisiin rennon välinpitämättömästi." Todellakin. Pari ystävää oli vieraisilla Eppua moikkaamassa. Eppu nukkui suurimman osan ajasta, retkottaen omalla paikallaan sohvatyynyn päällä ja Mauno kierteli parin metrin etäisyydellä ja pötkötteli lattialla toimintaa laiskasti valvoen. Piiloon ei mennä, mutta syliinkään ei...

Epulla on tänään synttärit, 4 kuukautta. Henkilökunta ajatteli yrittää muistaa saman rutiinin kuin Maunonkin kanssa eli punnitus ensimmäisen vuoden ajan kuukausipäivinä. Lähtökohta on Epulla hieman Maunoa huonompi, itse asiassa aika reippaastikin. Eppu on sairastellut ja ripuli on pistänyt herran syömistä hieman rajoitukseen, välissä oli pieni jakso kun ruoka ei oikein maistunutkaan. Nyt taas ruokaa menisi sen mitä henkilökunta antaa, mutta vatsavaivojen vuoksi annokset on pyritty pitämään pieninä ja niitä on sitten tarjottu useammin. Herra on kova syömään - ja ilmoittamaan nälkää. Joka kerta kun henkilökunta astuu varpaansa keittiön puolelle, alkaa valtava huuto. Ruokaa pitäisi saada. Painoa Epulla oli aamulla epätieteellisellä mittausmenetelmällä vain vaivaiset 1700 g, kun Maunolla 4 kk syntymäpäivänä sitä oli jo huimat 2800 g. Nyt on Epulla iso kiriminen! Enna-siskokin painaa kuulemma jo kaksi kiloa. EDIT: Illalla tehdyt tarkistusmittaukset olivat 2400 ja 2600 g, joten aamupainossa ...

Meille tuli torstaina kolmas kissa talouteen. Jos siihen piirtää täplät niin se voisi olla vaikka se kolmas mau-värivariaatio eli pronssitäplikäs. Oranssi mau tuli Tallinnasta Mustan ja Harmaan ihmisen kyydissä. Maunoa kolmonen jännitti niin että piti pitää unissaankin Epun hännästä kii. Oikeasti poitsuja ei kiinnostanut hieno tuliainen yhtään - eikä kuulemma kyllä Mustaa ja Harmaatakaan. Joskus ne ei ymmärrä hyvän päälle.

Henkilökunta heräsi eilen ovisummerin soittoon tasan kello kahdeksan. Summeria soitettiin piiiitkään ja hartaasti, ainakin kolmeen kertaan. Valitettavasti summeri ei ole ainakaan kahden ja puolen vuoden aikana toiminut, tällä hetkellä se toimii niin että asuntoon kuulee, että summeri soi, mutta täältä ylhäältä ei voi painaa ovea auki. Laitos on kuulemma niin vanha, ettei siihen saa enää varaosia, joten korjaus on vähän niin ja näin. No, jos herää summeriin, ei reaktionopeuskaan ole sitä luokkaa, että ehtisi pinkomaan alaovelle. Kunhan nyt edes havahtui jonkinlaiseen pirinään, yritti hahmottaa mikä se on ja sen jälkeen jatkoi pari tuntia unia vielä. Sitten myöhemmin päivällä tuli mieleen että kas, sehän oli varmaan meidän Zooplus-tilaus. Ihanaa, kun näistä ei posti ilmoittele etukäteen, käypä vain kokeilemassa josko joku olisi kotosalla. Kiinnostaisi tietää, minkä verran posti ajelee turhia kilometrejä tällä hakuammuntatekniikalla, kun varmaan pääsääntöisesti ihmiset eivät virka-aikaan...

Molemmat pojat pääsivät tänään ulos, erikseen tosin. Eppu oli nyt toista kertaa ja ihan yhtä vaikeaa oli kuin edelliselläkin kerralla. Eppu ei oikein meinaa lämmetä ulkoilulle, ehkä pitäisi yrittää viedä ne yhtäaikaa ja Enomiäs saisi näyttää mitä siellä ulkona oikein puuhataan. Epun ulkoilu oli sydäntäriipivä huuto rappukäytävässä, kökötys henkilökunnan sylissä pää kainalossa (henkilökunnan, ei omassa) ja sydäntäriipivä huuto rappukäytävässä. Julma henkilökunta laski hetkeksi nurmikollekin, mutta sekään ei ollut Epun mielestä kovin mielenkiintoista. Selvästi hitaammin lämpiävä ulkoilija kuin Mauno, joka toisesta reissusta lähtien painoi ympäri pihaa. Ensimmäisellä mentiin vielä sylissä mutta toisella jo pientä tutkimusretkeä nurmikolla. Muutenkin Eppu on osoittautunut hieman pehmeämmäksi luonteeltaan kuin Mauno. Vaikka Eppu on ollut oikein reipas ja sosiaalinen, huomaa selvästi, että se muistaa paremmin ikävät jutut ja jää niihin. Mauno on aina ollut sellainen että kurjat jutut on ohi ...

Yhtäkkiä, kesken raukean aamupäiväpainin, Mauno havaitsi jotain pientä rapinaa ja pörinää ikkunalaudalla. Sinne piti tietysti sännätä tutkimaan mikä sen rapinan aiheuttaa. Lentomuurahainen! Mikä se semmoinen on mikä on muurahainen ja sillä on siivetkin?!? Iso! Sitä piti vähän täppäilläkin. Mutta silti se kiipesi vaan... ... ja kiipesi... Sitten syvyyksistä nousi peliin mukaan uusi pelaaja... Ja pian oli muurahaista ihmettelemässä kaksi kaverusta. Lopputarina onkin sitten videon muodossa.

Mauno sai hieman ilmastointireikiä tötteröönsä toissailtana, heti kun henkilökunta löysi rei'ityspihtinsä. Valitettavasti pihdeilläkään ei pysty rei'ittämään koko tötsää, vain ala- ja yläreunan, mutta toivottavasti siitä on apua. Taukoja on myös pidetty. Herra ei ole kovin tyytyväinen tötteröönsä, mutta pääosin tyytyy osaansa. Joskin hieman murjottaen, kuten tässä pahvilaatikoiden alle piiloutuneena. Eppu sen sijaan ei paljon piilottele. Se on varsinainen rentoreiska ja nukkuma-asennoista voisi tehdä kuvakirjan. Eilen henkilökunta ehti jo iloita pökälemuotoisesta kakkelista, mutta tänä aamuna oli taas plöröä. Nyt Eppu on pelkällä liharuualla, josko se auttaisi. Maunon ruuat on nostettu korkealle ja niitä ei saa maistella.

Pönttöpäinen laiskuus jatkuu. Ei oikein leikitä pönikkä päässä. Henkilökuntaa käy Mauno kovasti sääliksi. Illalla oli pakko ottaa pönttö pois pariksi tunniksi, että herra sai hieman hengähtää ja siistittyä itsensä. Muovinen pönttö on kovin hiostavan oloinen ja se painaa leukaa. Maunolta valuu kuola kun vähänkin silittää sitä poskesta. Nyt toisen kulmahampaan kohdalta on alaleuka punottava, liekö pönttö sitten pahasti tökännyt, kun ajoittain Mauno rajoitteista huolimatta innostuu juoksemaan. Tänäänkin pidettiin taukoa pönttöilystä, mutta itseään pestessään Mauno alkaa välittömästi nuolla myös tassuaan. Ab-kuuri on menossa vasta toista päivää, joten saa nähdä miten tästä pönttöilystä selvitään. Kokemuksesta on tiedossa, että minkäänlaiset töppöset ja sukat kipeään tassuun eivät tule kyseeseen. Harmittaa vain tuo kostean ja hiostavan muovipöntön olo märkää leukaa vasten. Pikkupippurikaan ei ole saanut vatsaansa kuntoon. Edelleen vessakaapista kuuluu pruut ja prööt kun asialla käydään. Att...

Maunon amish-look on vaihtunut enempi Pieni Talo Preerialla -tyyliin kukallisen pannan myötä. Tötteröönkin on vähän enemmän totuttu kuin eilen, mutta hankalahan se on. Erityisen hankala se on syödessä ja vessassa käydessä, varsinkin tuotosten peittely on hankalaa. Sitkeästi Mauno on käynyt uudessa kaappivessassa vaikka avoimempi malli kylppärissä olisi tarjolla. Mauno on niin reppana tötsä päässä, että henkilökuntaa säälittää. Kun Maunoa silittää poskesta, kuolatippa tirahtaa kippoon. Liikkis. Tiedä sitten miten kauan tuota tötsikkää voi pitää, kuuri kestää 10 pv ja ohjeen mukaan sen ajan olisi tötsä hyvä olla, mutta toisaalta se on muovisena niin hiostava leukaa vasten, että vaikea kuvitella ettei iho siihen reagoisi. Varsinkin kun kosteutta kertyy siihen helposti. Tötterö ei kuitenkaan estä painimista vaikkakin haittaa hieman purentaotteen saamista Tirpasta. Yöllä painittiin taas niin että henkilökunnan sänky tärisi ja lopulta pojille tuli lähtö makkarista viiden maissa. Ovet menivät...

Mauno kyllästyi pikkutirppaan ja päätti lähteä ja ryhtyä amishiksi. No ei vaan. Mauno alkoi eilen näkertää toista tassuaan ja roikottaa ja ravistella sitä istuessaan. Mitään ei näkynyt eikä astuminen tuntunut haittaavan, mutta jotain oli selvästi vialla. Kun tilanne oli sama tänä aamuna, oli pakko soittaa aika lääkärille. Tällä kertaa mentiin CatVetiin, kun viimeksi Käpälämäessä kohtelu oli aika... noh, sellaista ettei me ehkä mennä sinne enää. Otettiin sitten taksi ja hurautettiin Haagaan iltapäivästä. Mauno ei jaksanut kovin kauaa antaa vieraan tädin kopeloida, joten paremman tutkimistuloksen saamiseksi se piti rauhoittaa. Sitten pääsikin kunnolla koplaamaan ja sieltähän löytyi märkivä varvasvälitulehdus. Siihen sitten saatiin antipojootit ja kuuppa päähän. Noin yleisesti Maunoa kehuttiin, että turkki on upeassa kunnossa, paino sopiva (4,5 kg) ja poika oikea lihaskimppu. Mauno tykkäsi lämpimässä nukkumisesta niin ettei ollut kovin innostunut heräämään. Kölli vaan lämpökaapissa. Niinp...